Kirjoitan tätä tekstiä istuen ihan väärin päin, väärään suuntaan! Kännykän kompassi (kyllä, tarkistin) näyttää itää, kun ennen mun näppäimistön takominen aivan selkeästi oli länsisuuntaista.
Puutalossa tapahtui siis kummia eilisen iltapäivän ja illan aikana: tapahtui erikoislaatuinen toimintasykäys, jossa pitkä aikominen realisoitui tavaroiden roudaamiseksi ylös ja alas portaita ja kynnyksiä.
Lopputulos on yhtä sotku kuin ennenkin, mutta tavaroita on eri paikassa, haha.
Mutta näin tämä kotitetris tällä kertaa tehtiin:
Homma lähti liikkeelle aikuisten makuuhuoneesta, jossa Joelin Goa-työpöytäpiste oli elänyt evoluutiotaan näppärästä etätyöpisteestä pinnasängynpaikan kautta romuläjäksi. Eli kun pinnasänky siitä poistettin, tilalle kävi niin kuin meillä tuppaa käymään: siihen alkoi kertyä tavaraa.
Parin viikonlopun ”teen kun ehdin” -projektina taltutin tavaraläjän ja pyysin Joelia kantamaan alakerrasta hänen käyttämättömäksi jääneen työpöydän tänne. Vuosikertapölyjen imurointi, ja kappas:
Tähän siirtyi ompelupiste. Samalla koululaisten huoneeseen tuli lisää tilaa, kun ompelukone poistui sieltä.
Noooh, alakerran kirjastohuoneeseen ilmestyi tyhjä kolo, kun Joelin työpöytä vietiin siitä pois. Siirretäänpä siihen matala pöytä, joka ennen oli kirjastohuoneen ikkunan alla.
Sitten kirjastohuoneen ikkunan alla oli tilaa. Hetkinen! Olisiko vihdoinkin oikea aika, kun olohuoneeseen leikkihuonemuutoksen yhteydessä siirtynyt iso työpöytä pääsisi takaisin alkuperäiselle paikalleen kirjastoon.
Ilta oli siinä vaiheessa jo pitkällä, Joel vastasi (hyvinkin retoriseen) kysymykseen: ”Pphiuuuh”, ja minä vastasin kysymykseen: ”Olisi”.
Joten olihan se!
No niin, no niin! Ja nyt se tyhjä kolo olikin siirtynyt olohuoneeseen – ja hyvä niin.
Ensin siinä näytti vaan ihan tosi tyhjältä, mutta pienen pyörittelyn jälkeen hoksattiin vaan kääntää villamatto toisin päin. Oijoijoi, sehän sen ratkaisi! Nyt ei ole tyhjä kolo vaan luontevasti lisää tilaa.
Tein myös jännän havainnon. Kaikki nämä vuodet olen jotenkin sisäsyntyisesti ajatellut, että meidän olohuone on ”oikein päin” just tästä suunnasta katsottuna – että tämä ikään kuin on se paraatisuunta. Tämä näkymä (paitsi nyt työpöytää tyhjempänä), mikä täällä on niin monesti näkynyt:
Mutta katsokaapas tätä! Tadaa!
Oho, olohuone jotenkin toimii nyt tästäkin suunnasta katsottuna ja näyttää ihan oikealta huoneelta!
Mutta oh, saisipa tuollaisia kotitetris-energianpursuamisia vähän useamminkin! Toivoisin ihan oikeasti, että päästäisiin tuon aikuisten makuuhuoneen laittamisen kimppuun – eihän se olekaan venynyt kuin 5,5 vuotta tässä, haha. Tapetti on olemassa, varastohyllyn peittävä verho myös teetetty. Kunpa vaan osuisi yhtä aikaa käsille aika, energia ja aikaansaaminen.
Haluaisin sen nopeasti sisustettua ennen kuin esikoinen nappaa sen itselleen omaksi huoneekseen. Josko vaikka jopa vuoden saisi nukkua valmiissa makuuhuoneessa ennen kuin taas huonejärjestys puutalossa pyörähtää!
26
Yritän tehd
Älä ole n
Mä en
Mitä tapahtui, ku
Tuttu naama lehdessä, tu
Oletko tyttöjen puolella?
2 Comments
Anna
17.3.2025 at 21:30”Mutta oh, saisipa tuollaisia kotitetris-energianpursuamisia vähän useamminkin! ”
Minulle niitä tulee monta kertaa vuodessa ja ne on pakko toteuttaa siinä hetkessä ihan heti. Eli siirrän vaikka yksinään ihan uskomattoman isoja huonekaluja, jos en saa apua. Ei ihan fiksua aina. Mm lattioita pitkin on vedetty paljon kalusteita ympäri taloa. Joskus maton kanssa, mutta myös ilman.
Kerran purettiin ja kasattiin pienen koululaisen kanssa kahdestaan iso ja tosi painava kerrossänky, jonka kasaamiseen tarvittiin ehdottomasti kaksi, koska sängyn molemmat päät piti osuttaa paikoilleen yhtäaikaa.
Kysyin kyllä lapselta monta kertaa, että jaksaako varmasti ja pitää heti sanoa, jos tuntuu, että on liian painava.
Lilah
18.3.2025 at 13:41Tutulta kuulostaa. Samassa talossa on elelty koko se aika kun lapsiluku kasvoi nollasta neljään. Neliötkin kasvoi jossain vaiheessa sadasta 160:een. Monta muutosta on tehty, aina sen hetkisten tarpeiden mukaisesti. Kun äitiyslomalla ollessani isompi sisarus oli kotona päivät, leikkihuone oli alakerrassa. Kun lapset oli pieniä koko perhe nukkui yläkerrassa. Nyt kun on kaikki koululaisia, yläkerta on lasten valtakuntaa. Sohva on tainnut olla olohuoneen joka seinällä. Työpiste on kokenut koronan alkuajoista melkoisen evoluution olohuoneen nurkasta olohuoneen ruokapöydän kautta pyykkitelineeseen rakennettuu seisomatyöpisteeseen, kirjahyllypisteeseen ja edelleen ovien taakse suljettavaan mittatilattuun kaappityöpisteeseen. Kun muutaman vuoden sisällä lapsia alkanee muuttaa kotoa tulee taas uusia muutoksia. Ehkä kun lapsia on kotona enää yksi tai kaksi, yläkerta onkin vanhempien valtakuntaa ja nuoret saa kulkea alakerrasta yöjuoksuillaan meitä häiritsemättä. Miehestä nämä muutokset on vähän raskaita (minä innostun ja aloitan, lopulta häntäkin tarvitaan jotta homma ikinä valmistuisi), koska aiheuttavat aina perusteellista tavaroiden läpikäyntiä. Minusta taas on mahtavaa, että jo ennen lapsia hommattu ensiasunto on taipunut kaikkiin näihin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. Usein muutoksissa kalusteetkin vain vaihtavat paikkaa ja käyttäjää, mutta aika vähän tarvitsee mitään hankintoja tehdä. Parvisänkyäkin on käyttänyt jo kolme neljästä – ehkä esikoinen ottaa sen mukaansa jos ensimmäinen opiskelija-asunto on kovin pieni.