Mun ukot laukkaa

Suomeksi se on ukkolaukka. Mutta enemmän sitä kuvaa kyllä tuo toinen nimitys: ”purple sensation”.

Mutta koska me puhutaan suomea, niin: hei katsokaa, miten mun violetit ukot laukkaa!

Näissä kuvissa juuri vasta aukeamassa; en lähde tuonne sateeseen nyt kuvaamaan tuoreempia kuvia, yih.

Ihan aktiivisesti edelleen ihmettelen noita viime syksyn kukkasipuleita. En ole istuttanut sipuleita ennen, joten en tiedä: lähtevätkö sipulit aina noin hyvin kasvamaan, vai olivatko nuo jotain poikkeussuperhyviä?

Törkin siis nuo ukkolaukan sipulitkin vaan maahan (aikaa kului muutama minuutti), ja nyt just laskin saldon: tuolla penkissä kukkii nyt 16 isoa violettia möllykkää! En muista sipulien määrää, mutta ei niitä kyllä kovin paljon tuota enempää voinut olla. Luulen, että tyyliin kaikki lähtivät kasvamaan.

Tää saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta jotenkin mä en pääse yli siitä, että noin helposti tuli lisää (monivuotisia!) kukkia meille. Jotenkin oon aina kuvitellut, että kukkien kukoistamaan saaminen ois paljon hankalampaa hommaa kuin tämä.

Viime vuonna (vai toissa?) mä oikeastaan ensimmäistä kertaa heräsin katselemaan muiden kukkapenkkiä, että mitäköhän kukkia nuo oikein ovat. Ensi-ihastumisen jälkeen näitä on osunut silmään paljon. Tuttu jo kyseli minulta, että ovatkohan nuo nyt jotain trendikukkia. En tiedä. Käsittääkseni nämä ovat kuitenkin aika perinteisiä, eikö niin?

Ukkolaukalla on tuollainen pitkä törröttävä varsi, ja niitä näkee usein istutuksi rykelmiin. Omaa silmääni se varsiosa ei oikein miellytä, joten itse halusin istuttaa sipulit sinne tänne muiden kukkien sekaan meidän ”pääkukkapenkkiin”. Ja siellä ne nyt ovat:

…eivätkä nuo parhaimmillaan olevat unikotkaan (uhh toivottavasti tuo sade ei ihan tuhoa niitä) pöllömmiltä näytä:

Uuh. Rakastan.

18