Uni ja minä

Tätä juttua kirjoittaessani hörpin kahvia. Se tulee tarpeeseen, sillä olen herännyt (lapsen akuuttiin yöhepuliin) yöllä kolmelta enkä saanut enää sen jälkeen unta.

Olen ollut ns. huono nukkuja varmaan aina – jo kouluiästä muistan selkeästi ”ei tule unta” -sängyssäpyörimisiltoja. Iltanukahtamisvaikeuksien lisäksi myöhemmin mukaan tulivat myös nuo ”kello kolmen herätykset” ja sen jälkeinen valvominen. ”Nukkuuko lapsi koko yön heräämättä” -kysymykset tuntuvat tästä näkökulmasta jopa joskus vähän huvittavilta – olen itse nukkunut koko yön heräämättä vain muutaman kerran elämäni aikana. Silloin aamulla ihan säikähdin; mihin yö hävisi? Normaalisti herään yöllä 2-5 kertaa, ehkä enemmänkin. Useimmiten saan toki unen uudestaan; joskus en.

Joskus valvominen johtuu päässävellovista ajatuksista. Joskus taas olen täysin levollinen, mutta silti en vaan nukahda. Joskus paikallistan syyn ihan itseaiheutetuksikin: tykkään muutamia kertoja viikossa valvoa Joelin kanssa vähän lasten nukahdettua, katsoa leffaa ja juoda siiderin. Aika usein tällöin nukahdan hyvin, mutta aamuyöllä sitten herään. Ja siis jo ihan pienikin määrä (kun isoja määriä en käytäkään, haha) alkoholia saattaa tehdä sen – hassua kyllä, kesti jonkin aikaa ennen kuin tajusin iltasiiderin ja aamyövalvomisen välisen yhteyden.

Toinen jopa vähän huvittava valvomiseen liittyvä neuvo on se, että jos uni ei noin 20 minuutissa tule, pitäisi nousta hetkeksi vielä ylös ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Heh heh. Tuolla tekniikalla en olisi elämässäni luultavasti nukkunut koskaan. Tosi harvoin nukahdan alle puolen tunnin. Noin tunnin unenodottamisesta en ole vielä moksiskaan, parin-kolmen tunnin jälkeen vasta ajattelen ensimmäistä kertaa, että ”no kylläpä tässä nyt kestää”.

Olen kokeillut joskus opiskeluaikana nukahtamislääkettä – katkaisee hyvin valvomisputken, mutta minulla hyvin nopeasti vaikeuttaa ”luonnollisia” nukahtamisia entisestään. Olen kokeillut melatoniinia – ei mitään tehoa. Olen kokeillut muutamia uniteejuomia – ei tehoa. Oikeastaan mikään kokeilemani ei vaan tehoa. Tavallaan sitä on ollut vain hyväksyttävä, että tällaista tää on. Joskus nukun ja joskus en.

Onneksi nykyään suurimmaksi osaksi huonot yöt ovat vain maksimissaan muutaman yön putkia.

Yksi huonostinukuttu (valvottu) yö ei minua juuri mihinkään liikautakaan. Kahvia vaan koneistoon, ja katsotaanpa ens yönä sitten tätä nukkumishommaa uudestaan. Useamman valvotun yön jälkeen sen sijaan iltapäivällä saattaa iskeä kooma. Kutsun sitä epätoivoväsymykseksi. Pahinta on, jos on tankannut itsensä kofeiinilla niin, että päiväunimahdollisuuden tullenkaan ei pysty sitten nukkumaan. Siinäpä sitä sitten makaa sydän kahvista ja cokiksesta tykyttäen ja ajattelee, että nuku nuku j*mankauta nyt nuku.

Että jos ja kun mä nykyisin joskus valittelen lasten yöhärdelleistä johtuvaa väsymystä, niin tavallaan ei se mitään. Ennen lapsia se saattoi olla varpaitametsästävä kissa, hissin kolina, työstressi tai yöreissuillaan viipyvä (ex)-poikaystävä. Mä nyt vaan valvon välillä.

Nyt toinen kuppi kahvia.

Muita kofeiinin armosta jalkeilla olevia kuulolla tänään?

 

 

PS. Duodecim Terveyskirjaston hyvä tietopaketti vireydestä, väsymyksestä ja suorituskyvystä täällä.

PSS. Jos kahviin laittaa väsymysepähuomiossa valkosipuliöljyä, se näyttää tältä:

…ja jos välttämättä haluaa lorauttaa kahviinsa cokista (en suosittele) ja tökätä mukaan jätskipuikon, se näyttää jokseenkin tältä:

Aika paljon kahvia oon näköjään elämässäni kuvannut juonut.

17