Väsynyttä huomenta.
Eihän tästä tule hemmetti vie yhtään mitään – tää yks tyyppi…
Sen nukkuminen on jotain ihan kamalaa. Pahimpia ovat nukkumaanmenot. Ihan älytön, monta tuntia kestävä show. Pyörii, pyörii, kääntyilee. Pitää käydä pissalla – noin kolmekymmentä kertaa. Nälkäkin yhtä äkkiä muka on, vaikka just äsken söi iltapalan. Pyörii, pyörii. Useimmiten nukahtaminen kestää kolmisen tuntia, mutta on se välillä hereillä jonnekin aamukolmeen astikin.
Välillä se myös kesken yön herätessä ei saa enää unta. Saattaa istuapönöttää vaan siinä sängyllä, kun muut nukkuvat.
Kyllähän se jo häiritsee muutakin perhettä, vaikka muut kyllä (kop kop puuta) nykyisin nukkuvat aika hyvin.
Niin ja sit, kun on aamulla heräämisen aika. Sit se kyllä nukkuisi. Ärsyttävää.
Päikkäreitäkään se ei nykyisin nuku. Kitisee kyllä väsymystään pitkin päivää.
*******
Joo. Kyllä tässä alkaa olla jo jonkinlaisen unikoulun aika. Ei tuon ikäisen enää tarvitse syödä öisin.
Kyllä se varmasti muutaman yön ajan aika paljon itkee ja kitisee, mutta kyllä se sen varmasti kestää.
Onhan se jo kohta kolmekymmentäkahdeksan.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 10:13Tsemppiä. Tämä postauksesi on vastaus siihen mitä joskus aiemmin kysyin: onko suurempi ongelma se, ettet itse nukahda helposti vai Seelan huonot unet. Vauvat kun tuppaavat jossain vaiheessa oppia nukkumaan, mutta aikuisen tottumuksia on vaikeampi muuttaa ja vauva-ajan huonot unitottumukset jäävät aikuiselle joskus päälle. Meilläkin vauvat ovat ekan vuoden nukkuneet miten ovat nukkuneet, mutta siitä ei ole tullut suurempaa ongelmaa, koska itse nukahdan heti kun pää osuu tyynyyn – niin illalla kuin yölläkin. Päiväunia sen sijaan en ole koskaan nukkunut.
Oma unettomuutesi vaatisi nyt varmasti hoitoa ehkä ihan lääkäriltäkin (nukahtamislääkkeet kenties?). Maalaisjärjellä ajattelisin, että äidin nukkuminen ei sikäli saisi olla lapsista riippuvaista, että lasten unitottumukset ovat muutoksille alttiita vielä monta vuotta. Sinun pitäisi siis oppia nukkumaan ihan itseksesi, vaatimatta vauvaa kainaloon tai olematta jatkuvassa hälytystilassa. Tiedän, ettet haluaisi nukkua yksin alakerrassa, mutta sitä ratkaisua varmasti itse kokeilisin tuossa tilanteessa. Saisi perhekin unirauhan siltä että pyörit hereillä ja ramppaat vessassa (ne eivät välttämättä näytä siitä häiriintyvän, kun ovat tottuneet siihen. Voikin olla, että heidän uni häiriintyy, kun et ramppaakaan, eikä sekään ole hyvä vaihtoehto että kohta valvot taataksesi muille hyvät unet).
Toinen asia mitä kannattaa miettiä on iltarytmi: ulkoilut sopivaan vaiheeseen, ei liikuntaa liian myöhään, sängyssä vain nukutaan, ei blogata tai maata pitkään lapsia nukuttamassa. (Valitettavasti ja) onneksi aikuiset ovat ehdollistettavissa siinä missä lapsetkin.
Tindeka
27.3.2015 at 11:09Uijuijui, Kristaliina sun teksti kuulosti ihan liian tutulta, vaikka onneksionneksi tän hetken tilanne ei itsellä noin paha ole. Näihin vierailijan vinkkeihin sen verta, ett imetyksen kaa ei saa käyttää ku tyylin yhtä tiettyä unilääkemerkkiä (ja sekää ei ainakaa meikällä auttanu yhtää ja auttaessaankaan ei oikein natsaa yöimetysten kaa). Ja vaikka imetykset ei oliskaa issue niin itse en ainakaa uskaltais olla yhtä aikaa perhepedis ja napata tabuu, ku sitte o enempi taju kankaalla niin tiä kenen päälle siin kierähtää nukkuun.
Mutta siis illan nukahtamisongelmiin unilääkkeet + oma peti vois olla ratkaisu, niil vois hyvin saada tuon kierteen katki. Meikällä vastaavantyyppisessä pyörin monta tuntia unta saamatta -tilanteessa monesti toimii zopinoxia alta viikon verran perättäisinä öinä. Ei jää koukkuun tabuun mut saa kierteen katki. Tuo ei ole mikään nuijanukutuslääke, mut auttaa yleensä sen vertaa ett uni tulee.
Kristaliina
27.3.2015 at 12:27Kiitos!
Seelan huonot unet siis ennen – mutta nyt, kun Seela (kop kop puuta) on alkanut nukkua paremmin, mulla on vielä se vanha rytmi päällä. Eli ikään kuin opin olemaan puolihorteessa yön ja nukkumaan aamun, nyt pitäisi taas opetella siihen ”normaaliin”.
Mä oon aina ollut ns. huono nukkuja. Nukahtamislääkkeet mulla on ollut muutamaan otteeseen, mutta pakko sanoa, että en tykännyt niistä yhtään. Niiden kanssa oppii nukahtamaan silleen ”taju kankaalle” -tyyppisesti (vaikka otin aina vaan puolikkaan), ja normaalisti nukahtaminen muuttui vieläkin vaikeammaksi. Lisäksi mulla jäi niistäkin aina aamulle sellainen jotenkin ikävä olo, ei tuntunut olo levänneeltä vaikka oli nukkunutkin. Niillä on varmasti paikkansa ”akuuttikierteen” katkaisuun, mutta onneksi nyt ei ole tilanne niin paha.
Ja lisäksi ne eivät käy perhepetiin ja imetykseen. Mutta en siis muutenkaan haluaisi.
Hih aina jännä huomata, miten erilaisia nukkujia me ihmiset ollaan. Kun joku haaveilee yksin rauhassa nukkumisesta, mulle taas yksin nukkuminen on ikävintä, mitä tiedän. Vihasin sitä sinkkuaikoinakin, se oli varmasti pahinta yksin asumisessa. Kun lapset lähtee joskus meidän sängystä pois, niin onneksi sieltä niiden takaa löytyy vielä tuo Joel lusikka-asentoon halailtavaksi <3
Mutta joo, kyse on just tuollaisesta rytmihommasta (myös tuo sun mainitsema iltarytmi!), eli olen vaan vielä vinksallaan siinä vanhassa. Eli ”unikoulua” vaan äidille eli seiskalta (no okei edes kasilta) ylös muiden kanssa, niin josko alkaisi unikin illalla pian tulla samaan aikaan kuin muulla perheestä :)
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 14:14Tosiaan, ennenkuin tarvitset nukahtamislääkkeitä kannattaisi luopua anti-nukahtamislääkkeistä eli ennen kaikkea kofeiinista. Oon käsittänyt että sulla kuluu teetä, kahvia ja ennen kaikkea kokista? Auttamatta illalla nukkumaan meno myös viivästyy, jos aamulla on nukkunut pitkään. Seitsemältä ylös siis vaan! Pehmeitä keinoja ei taida olla tässä aikuistenkaan unikoulussa ;-) tai voittehan kokeilla myös tassuttelua, mutta se voi johtaa kyllä johonkin ihan muuhun kuin nukkumiseen.
Nukahtamislääkkeitä tai melatoniinia ei varmaan imettävälle suositella (mitä lääkkeitä suositellaan, mut useita siltikin voi lääkärin määräyksellä ja valvonnassa käyttää), mutta kun lapsi on vuoden ikäinen niin varmaan äidin hyvinvointi ohittaa imetyksen edut. Sen sitten tietysti kukin määrittelee itse paljonko oma hyvinvointi mistäkin tilasta kärsii. Itse kokisin, että jos pienenäkin syynä kahden vanhemman samanaikaiseen kotonaoloon on toisen jaksaminen omien tai vauvan huonojen unien takia niin kyllä jotain pitäisi tehdä muutakin kuin koittaa sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.
Mä myös luulin tarvitsevani paljon unta, kun ennen lapsia nukuin aina 8-9 tuntia yössä. Lasten jälkeen olen huomannut, että 6-7 tuntia riittää vallan mainiosti, väliaikaisesti voidaan mennä vähemmälläkin ja pakka pysyy silti kasassa kun vaikka viikonloppuisin saa tasattua. Tokihan unen tarve myös muuttuu eri elämäntilanteissa ja hormonaalisistakin syistä. Itseänsä voi vähän myös psyykata selviämään vähemmällä unella: jos vallan ajattelee, että voih, nukuin vain viisi tuntia, mikä on vain puolet siitä mitä tarvitsen, niin varmasti väsyttää. Kun taas ajattelee toisinpäin, nukuin vain viisi tuntia, mutta kun ensi yönä menen ajoissa nukkumaan ja vedän 7h niin ollaan ”tasoissa taas”. Sikäli ei ole siis yhdentekevää paljonko luulee tarvitsevansa unta.
Kristaliina
27.3.2015 at 14:22Äääää mun pitkä vastaus just pompahti jonnekin tietoavaruuteen! No, ydinjutut oli, että Cokis lopetettu (jee!) eikä enää ole edes ikävä (jee!) ja kahviakin viimeinen kuppi menee lounaan jälkeen :)
Nyt mä toivon, että se mun äskeinen pitkä naputtelu ilmestyy tänne jotenkin viiveellä…
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 22:22Onneksi olkoon! Mä lopetin kokiksen juomisen vähän yli vuosi sitten, ja vieläkin tekis mieli…
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 10:14Vielä tuli mieleen, oletko siis mielestäsi väsynyt mennessäsi nukkumaan?
Kristaliina
27.3.2015 at 12:30Tähän on helppo vastata. En – en ollenkaan. Eli oikeastaan mulla on siinä jonkinlainen virtapiikki päällä, mä oon aina että ”eääääh ei vielä”, kun nukkumaanmenon aika lähenee. Oon aina ollut iltakukkuja ja aamu-uninen; osittain se liittyy tietty siihenkin :)
Joskus unineuvojat jossain lehdessä sanovat, että ”nukkumaan vasta sitten, kun väsyttää”. Hehe, joo mä menisin kuudelta aamuyöllä. Toinen ikuisesti nukahtamisvaikeuksiselle sopimaton neuvo on se ”jos et puolessa tunnissa nukahda, niin nouse ylös”. Hihi. Mä en ois elämässäni varmaan ikinä nukkunut, jos olisin tuota noudattanut :) Kyllä mulla aina, ihan koko elämäni ajan, on ainakin se tunti mennyt nukahtamiseen.
kao kao
27.3.2015 at 13:48Mä nukuin pari aamua pitempään ja huomasin ettei illalla tullut sitten yhtään uni. Häiriköin myös ahkerasti sängyn toista asukkia hänen yrittäessään nukkua.. Se ei ihan arvostanut..
Mä yleensä toivun tuosta ylivilkkaudesta sillä, et oon lähellä. Eli kun ryömin sinne kainaloon nukkumaan, niin toisen lämpö ja tasainen hengitys rauhoittaa mut unille. Tää on vain mun kokemus, mut kaikkea voi varmaan kokeilla? Eli jos otat jonku pienen syliin ja koetat nukkua, niin nukahtaisitkohan paremmin?
Kristaliina
27.3.2015 at 14:26Mua toisen läheisyys ei onnistu harmi kyllä nukuttamaan, mutta rauhoittaa se kyllä. Silleen, että on hyvä ja levollinen olo, vaikka ei nukukaan. Ja jostain luin, että sellainen rentona makaaminen kans virkistää vähän niin kuin nukkuminen (tai ainakin haluan uskoa niin) :) Mullahan on aina tuhisija lusikassa – toiseen suuntaan Seela tai jos käännän kylkeä, niin sitten Silva siihen kaivautuu <3 Parasta! Ottaisin mielelläni Joelinkin kainalon, jos vaan ois kolmas kainalo. Ja ennen vielä Tikru siinä jaloissa kehräsi rauhoittavasti <3
Silkkitassu
27.3.2015 at 19:50Mä muistan nuoruudesta tän et mä tuijottelin seiniä sen kolme-neljä tuntia ennen kuin ehkä nukahdin tai menin ainakin johonkin horrokseen. Nykyään nukahdan heittämällä, vaikka iltakukkuja ja aamu-uninen olenkin.
Mä aloitin lukioikäisenä harjoittelemaan rentoutumista, koska kiinnostuin lucid-unista. Tein erinäisiä hengitys ja ”painava keho” harjoitteita aina ennen nukkumaanmenoa sängyssä ja kun sitten näin jotain unta, kirjoitin sen heti ylös vihkoon (unipäiväkirja). Pian aloin unessa tajuamaan että ”Hei tää on unta!” ja sen jälkeen pystyin kontrolloimaan että mitä siinä tapahtui.
Nykyään unipäiväkirja on jäänyt enkä näe lucid-unia kuin harvakseltaan (viimeksi taisin nähdä raskaana ollessa), mutta nukahtamisesta on tullut rennompaa. Ja jos joskus ei meinaa uni tulla niin teen harjoitteita enkä ainakaan mieti mitään kotiin tai työhön liittyvää asiaa joka alkaisi stressaamaan.
HennaK (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 10:15Meidän kahden hengen perheessä unikoulu on järjestetty Kainalo inc menetelmällä. Se joka märisee, hyörii, murehtii ja kukkuu, otetaan sen toisen kainaloon. Paijataan. Ehkä joku laulu. Helpottaa. Terveisin äiti 40vee ja tytär 7.
Hennaedelleen (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 10:31Nyt näyttää mun kommentti unettomuutta vähättelevältä, jota sen ei pitänyt olla. Itse olen valvonut jo vuosia, vedetty parin tunnin unilla viikkokaupalla. Tiedän, mitä on liian vähän unta. Se on tappavaa. Yritin kirjoittaa, että halaus, lohdutus ja läheisyys auttaa vähän. Se ei anna unta, mutta se lohduttaa.
Kristaliina
27.3.2015 at 12:10Hei ei ollenkaan – tän oli tarkoituskin olla ”läpänheittoa isosta asiasta” -bloggaus :)
Kristaliina
27.3.2015 at 12:09Oh, paras menetelmä! Tosta pitäisi kirjoittaa unikoulukirjoja!
…ja ainakin jos valvoo, niin on maailman paras paikka valvoa <3
Aasara
27.3.2015 at 10:30Heh, mä arvasin heti kenestä puhut, koska tuo tunne ja tilanne on vaan niin (liian) tuttuja! Mies nukkuu, lapsi nukkuu, äiti pyörii, pyörii, valvoo. Tulee nälkä, jano. Mies kuorsaa, hemmetti, pitää tökkiä sitä. Juuri kun alan vähän vaipumaan horteeseen, lapsi parkaisee vähän unissaan ja pim, olen taas täysin hereillä.
Tää tilanne oli meillä pahimmillaan heti sen jälkeen kun lapsi oli oppinut nukkumaan koko yön. Sitä oli vaan niin tottunut itse heräilemään ettei kroppa käsittänyt, että tässä voidaan nyt sitten nukkua tosiaan ihan koko yö. Varsinkin ne nukahtamiset oli vaikeimpia. Ja voi kyllä, aamulla olisi sitten nukkunut vaikka miten pitkään – ja usein nukuinkin, mies hoiti lapsen aamutoimet ennen töitään. Luulenpa, että tämä oli juuri se asian ydin – kun sitten nukuin aamulla pitkään, ei illalla nukuttanut aikaisin (loogista kaikille muille paitsi sumuisille äidinaivoille) ja yritin mennä liian varhain petiin.
Nykyisin koitan nousta reippaasti samaan aikaan kuin muutkin, ja uni tulee illalla helpommin.
Tsemppiä! :)
Kristaliina
27.3.2015 at 12:17Joo, meillä on nyt just tuo sun kuvailema tilanne päällä! Ihan sataprosenttisesti sama tilanne.
Eli kun Seelan nukkuessa huonosti mä nukuin sen isoimman uneni aamulla – nyt on vaikea päästä takaisin siihen, että nukkuisikin siihen aikaan kuin ihmiset normaalisti nukkuvat. Eli tuo heittämäni unikoululäppä on osuva siinä mielessä, että kysymys on just unen rytmistä, aikuisellakin. Eli todennäköisesti pitää alkaa vaan kylmästi nousemaan klo 7 aamulla (vaikka tuntuu, että pää räjähtää), jotta sitten saa illallakin unen eikä kuku sängyssä aamuyöhön asti.
ex-samanlainen valvoja (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 10:55Mulle auttoi apteekista saatava melatoniini (olisiko ollut nimeltään joku Melatorest tms.), joka on siis kuitenkin jotenkin luonnollinen tuote verrattuna ihan nukahtamislääkkeisiin. Itse en nukahtamislääkkeitä halua ottaa, varsinkaan tilanteessa jossa lapset nukkuvat samassa sängyssä, koska ne vievät multa oikeasti tajun kokonaan. Saman tekevät silti lihasrelaksantitkin… ;) Ja tosiaan se, että nousen aamulla samaan aikaan kuin lapsikin ja en nuku niitä päiväunia vaikka kuinka väsyttäisi, koska ne aamulla otetut ylimääräiset unitunnit jatkavat ainakin mulla iltaa yölle väkisin, koska kroppa sanoo ettei vielä ole yö sen myöhäisen aamun heräämisen vuoksi.
sama jatkaa (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 11:01Ja kaikki kofeiinituotteet suklaata myöten oon laittanut pannaan klo.15 jälkeen, koska ne selvästi tekevät sen, että nukuttaa, mutta uni ei tule.
chaura
27.3.2015 at 11:11Mulla tekee kans kofeiini sen, että väsyttäis ja nukuttais vaikka kuinka, mutta uni ei vaan tule. Iso huomio oli myös tajuta, että mustassa, vihreässä ja valkoisessa teessäkin on kofeiinia, ja teen kofeiini (teaniini) on siitä petollista, että se vaikuttaa hitaammin mutta kauemmin.. Kun laitettiin kahvin lisäksi pannaan myös kofeiinilliset teet just jotain klo 15-16 jälkeen, niin alkoi unikin tulla iltaisin nopeammin!
. (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 12:15Melatoniini on ns nukahtamishormooni, jota kaikilla on jo kehossa olemassaan. Moni joka matkustaa työkseen, ts kärsii jetlageistä, pystyy melatoniinin avulla kääntämään unirytmiä, rupeaa nukuttamaan aiemmin :)
Kristaliina
27.3.2015 at 12:19Melatoniinia en ole ikinä päässyt kokeilemaan, kun nehän ei käy imettäessä – ja oon ollut imettämässä tai raskaana tässä viimeiset ikuisuusajat :D Mutta sitä ajattelin testata sitten, kun imetys loppuu!
Nukahtamislääkkeitä en mäkään halua! Ja just perhepetiinkin ne on ihan ei-ei.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 12:51Mullakin oli tota (ja siis normisti olen iltauninen aamuvirkku jopa). Menin nukkumaan, pyörin hyörin, lapsi parahti (nukkuu omassa huoneessaan toisella puolella taloa), säpsähdin, hälytystila elimistöön, uni katosi, pyörin, ajatukset pyörii, klo on 2, klo 3, meinaan vaipua uneen, lapsi parahtaa, taas pyörin ja odotan unta, klo on 4 (miksen mä saa unta, kohta on jo aamu, apua!!!), klo on 4.30,klo 4.40, vikan kerran katson kelloa 4.50, sit armollinen uni, kunnes lapsen huoneesta kuuluu klo 6.29 ”onko jo aamu” (ei #%#€% ei todellakaan ole aamu). Ja aamuvirkulle ei sit aamulla pidempään nukkuminen ees onnistu (enkä osaa päiväuniakaan).
Mun ratkaisu oli melatoniinikuuri. Ehkä kaksi viikkoa otin joka ilta ennen kuin menin sänkyyn, luin tovin ja sitten unten maille (no ensin ei, mutta ainakin plasebovaikutus melatoniinilla on, rauhoitti mieltä ajatella ottaneensa jotain joka voisi auttaa unen tulemista). Nykyisin tulee välillä yksittäisiä öitä jolloin ei uni tule (liittynee kuukautiskiertoon musta tuntuu), jos on sellainen fiilis nappaan illalla melatoniinin ja toivon parasta ja sit on joitain harvoja öitä jolloin lapsi huutaa klo 2, pissa tuli…silloin peli on menetetty, uni ei tule millään enää kun on vaihtaut lapsen kuiviin vaatteisiin ja sen sängyn kuiviin lakanoihin (onneksi näitä on tän vuoden puolella yksi kerta)…
Kristaliina
27.3.2015 at 13:02Joo, just toi – sillä erotuksella, että olen aamu-uninen ja oon tosiaan viime ajat vasta aloittanut sen ”oman parhaan yöni” siitä klo 6-7, missä Joel nousee ylös Seelan kanssa. Havahdun Silvan heräämiseen joskus kasilta ja sit jatkan unia. Joskus yhteentoista, nykyisin klo 9-10 tavallisesti herään itsestään.
Mua kiinnostais tuo melatoniini; kiinnosti siis jo Silvan ollessa tän ikäinen. Mutta toi imetys… Kun imetys loppuu, niin sitten kyllä testaan!
Levoton
27.3.2015 at 23:02Täällä myös yksi, joka suosittelee melatoniinia sitten, kun se vain on mahdollista :) Kuulun tähän porukkaan, joka on koko ikänsä nukkunut huonosti. Söin pari vuotta sitten melatoniinia apteekista ilman reseptiä ostettuna (otin sen aina juuri ennen nukkumaanmenoa), mutta ei siitä hirveästi tuntunut olevan apua. Nyt olen syönyt reseptillä melatoniinia jonkin aikaa ja ottanut sen lääkärin käskystä pari tuntia ennen kuin aion mennä nukkumaan. Kukkuisin helposti pikkutunneille, mutta kun yhdeksän maissa (tai aikaisemminkin) otan melatoniinin, väsyttää parin tunnin päästä ja se väsymys tuntuu sellaiselta luonnolliselta. Ei lainkaan sellaiselta, kuin kahdelta yöllä, kun tietää, että kello on tolkuttoman paljon ja siksi ”väsyttää”.
Ei tämä rytmi ihan nopeasti käänny ja paljon vaatii itseltä tietoista työtä (joka onnistuu vaihtelevasti), mutta suunta on huomattavasti parempi. Ja normaali väsymys ihanaa, on aamullakin virkeämpi. Tsemppiä! Toivottavasti löytyy jotain helpotusta jo tässä välissä, ja melatoniinista sitten, kun voit sitä syödä :)
Enttententten (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 11:21Seelako on alkanut nukkumaan paremmin? Saanko tiedustella että millä konstilla? Nimim. vauvan pidempiä unijaksoja odottava…
Kristaliina
27.3.2015 at 12:13Meillä oli sellainen ainutlaatuinen ”kirjoita siitä julkinen bloggaus, niin tilanne todennäköisesti muuttuu” -tekniikka käytössä :D Tekniikan huono puoli on se, että se toimii molempiin suuntiin – eli jos sanoo, että joku homma toimii, niin sitten se ei seuraavana päivänä enää toimikaan :)
Eli tilanne muuttui oikeastaan ihan itsestään, jo loppuvaiheessa siellä Espanjassa. Seeluska edelleen kyllä heräilee 3-5 kertaa yössä, mutta se on mun mielestä jo tosi hyvä – aiempaan verrattuna siis. Eikä me tehty mitään; ehkä se oli vaan se ajan kuluminen? Tai sit nyt on vaan joku hyvä vaihe käynnissä (Seelalla) ja kohta taas kaikki muuttuu :D
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 20:36Meillä on ihan sama homma ton sanomis-jutun kanssa! Ja mies väittää, että mä vaan kuvittelen koko asian! Ja ketunkikkarat sanon mä… Taas ehdin kehuun (kun en muistanu tätä sanomis-juttua…), että kuinka meidän vauva 7kk on vihdoinkin alkanut nukkuun pidempiä pätkiä eli n. 4-5h entisen max. 3h:n sijaan. No, sit palattiinkin takasin vanhaan tyyliin, kun äiti niin meni kehuun… Ja tätähän tapahtuu koko ajan ja valitettavasti lähinnä tällai negatiivisesti. Ehkä tää tästä joku kaunis päivä helpottaa.
Huonouninen itsekin (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 11:25Oletko koskaan määrittänyt kuinka paljon unta ylipäätään tarvitset vuorokaudessa, jotta olisit virkeä? Olet selvästi luonnostaan huonounista tyyppiä (tässä siis kohtalotoverin diagnoosi muutamaan blogimainintaan perustuen :)), jolle kaikki häiriöt yms. ovat vaikeita. Itseäni helpotti suunnattomasti, kun ymmärsin, että tarvitsen vähemmän unta kuin muut. Seitsemän tuntia riittää hyvin ja kuudella tunnilla pärjään, kunhan saan välillä nukkua tuon seitsemän. Rytmi on huomattavasti tärkeämpi itselleni kuin monille muille akuisille. Seitsemän tuntia on käytännössä vain 23-6 tai 1-8 eli voisiko olla kyse siitä, että vauvan aiheuttaman öiden rikkonaisuuden vuoksi sinulla on oma unirymi ja unen tarve totaalisen hukassa? Olet tottunut nukkumaan aamupäivisin eikä kroppa taivu millään normaaliin rytmiin. Miehen kotonaolo mahdollistaa aamu-unet, jolloin rytmi ei korjaannu. Jos vaikka tuo seitsemän tuntia olisi sinullekin riittävä unimäärä, niin se on 3-10. Moni ei osaa ajatella näin, koska se että menee kolmelta nukkumaan tuntuu kauhean myöhältä, mutta herääminen kymmeneltä suht normaalilta. Jos rytmiään haluaa muokata kohti perheelle sopivampaa tapahtuu se valitettavasti heräämistä aikaistamalla ja sitä kautta nukkumaanmenokin aikaistuu. Ohjeita löytynee netistä. Vertaistukea ja käytönnön vinkkeä tässä yritän jakaa, vaikka en ole ihan varma edes oletko niitä vaille.
Kristaliina
27.3.2015 at 12:40Mä oon itse asiassa aina ajatellut, että mä oon ihminen, joka tarvitsee aika paljon unta – 9 tuntia oli se mun ”hyvinvoivan tilan unen määrä” joskus ennen lapsia. Mutta lasten jälkeen en kyllä enää tiedä oikein mistään mitään :D Se 9 tuntia nyt joka tapauksessa on joku tavoittamaton unelma; ehkä sit eläkkeellä :)
Ja joo, just noin – kuvasit ihan täydellisesti tän tilanteen! Tuohon ”rytmihäiriöön” vaan täytyisi saada tässä muutos. Just se ”unikoulu” :) Eli kyllä, se vaatii varmasti aikaisemmin heräämistä ja niistä ihanista aamu-unista luopumista. Huokaus. Iso menetys :)
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 14:47Mä joskus kans tarvoin samassa suossa noiden aamu-unien kanssa. Mulle ne olivat myös sellaista omaa kehollista aikaa. Muutama tunti niin, että kukaan ei ole iholla tai keskeytä unta. Tuntui paljon arvokkaammalta kuin yöuni, joka saattoi keskeytyä koska vaan. Jos tunnistat samaa niin yksin nukkuminen voisi auttaa. Nukuthan aamullakin yksin. Tosin ei sekään ehkä ole sama asia, kun joutuu ehkä eritavalla kuulostelemaan, miten muiden yö sujuu.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 21:54Ennen lapsia minäkin nukuin 22-7:30.Nyt kun ikä pyöristyy neljään kymppiin, riittää mainiosti 23-6, eikä väsytä yhtään Harvoin viikonloppunakaan nukun pitempään, vaikka olisi mahdollista. Vanhuksillahan tunnetusti unen tarve vähenee… :)
Kahvittelija
27.3.2015 at 11:45Tsemppiä! :) Niin tuttu tunne! Mä oon aina ollut meidän perheessä se, jolla on eniten univaikeuksia, oon ollut lapsesta asti huono nukkumaan. Oon vasta viime aikoina hyväksynyt sen, etten esimerkiksi voi istua koneella iltakahdeksan jälkeen tekemässä yhtään mitään aivotyötä vaativaa, muuten mun aivot menevät jotenkin ylikierroksille ja takuuvarmasti pyörin pikkutunneille asti hereillä. Noudatan tylsästi sellaista rytmiä, että olen viimeistään klo 23 sängyssä, vaikka välillä tekisi mieli nauttia pidempään siitä omasta ilta-ajasta, kun lapset jo nukkuu.
Kristaliina
27.3.2015 at 12:35Kuulostaa ihan tasan siltä kuin meilläkin! Ehkä munkin pitäisi karsia koneellaolosta illalla – toisaalta se on tavallisesti just se pieni aika, kun mulla on aikaa vastailla kommentteihin… Mutta oon kyllä just kuullut sitä, että koneella olo jotenkin stimuloi aivoja liikaa…
Mä kans pysyn sängyssä sen 23 jälkeen. Makailen ja ajattelen kivoja asioita; yritän rentoutua siinä, vaikka en nukkuisikaan. Pahinta ois just se, jos alkaisi asiasta ahdistumaan. Sitten ei ainakaan nukkuisi.
Mä oon kans ollut aina ns. huono nukkumaan.
Az (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 14:33Kokeile ladata sellanen ohjelma kuin F.lux koneelle ja jokin vastaava apsi kännykkään. Ne tekevät näytöstä oranssin sävyisen illaksi, jolloin melatoniini pääsee erittymään kun sitä ei estetä sinisellä valolla. Itsellä rauhoittaa selvästi menoa. Mulle tulee kans helposti myöhäsillan virtapiikki, ja internet on ihana silloin, mut F.lux vähentää sitä kierroksille menoa.
Kristaliina
27.3.2015 at 14:53Oi, mahtava vinkki! Kiitos!
Cpop
27.3.2015 at 12:29Tästä ehkä on apua tai ehkä ei, mutta kannattaa muistuttaa itselleen että tämä nykyinen unisykli on ihmiselle luonnoton.
Alunperin ihmisen unisykli on ollut 3-5h kerrallaan 2-3 kertaa päivässä. Jos siis heräät keskellä yötä siihen ettet saa unta, se on ihan luonnollista! Ja jos nukuttaa keskellä päivää, niin sekin on ihan luonnollista! Kaikkein tärkein apu lieviin (tai ”lieviin”) uniongelmiin on yleensä se että hyväksyy sen ettei nyt vaan nukuta, nousee pois sängystä ja tekee tekee jotain rauhallista mikä ei piristä ylenpalttisesti & yrittää myöhemmin uudestaan. Näin nukkumisesta ei tule stressi/ahdistus kierrettä, joka taas vaikeuttaa nukkumista entisestään.
Kristaliina
27.3.2015 at 12:33Tää on niin totta! Joel tästä jus on monesti puhunut. Ja (en ehkä nyt muista tieteellisen tarkasti), että joskus ammoisina aikoina alkuihminen on nukkunut ensin pari tuntia, sitten noussut muutamaksi tunniksi puuhailemaan (ja harrastamaan seksiä) ja sitten taas nukkunut lisää.
Toi on pahin – eli jos alkaa ahdistaa/stressata, että ei nuku, niin sitten ei ainakaan nuku. Onneksi mulla ei ole nyt vielä mennyt tämä mitenkään stressin puolelle, kun päivisin ei tarvitsekaan olla niin skarppina. Jos olisi vaikka työelämässä just nyt, niin tilanne olisi huomattavasti akuutimpi.
Cpop
27.3.2015 at 12:40Kannattaa lukea myös tämä: http://slumberwise.com/science/your-ancestors-didnt-sleep-like-you/
Devika Rani (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 12:44Stemppiä unimuutoksiin!
Mulla oli vauvavuotena kanssa vaikeita nukkumisongelmia, sellaista koiranunta koko ajan kun piti vahtia vauvaa joka nukkui vieressä. Lopulta neuvolassa sanottiin (useaan otteeseen) että nyt vauva nukkumaan pinnasänkyyn ja se auttoi kaikkia. Vauva (silloin 6kk) alkoi nukkua paremmin ja niin myös me vanhemmat. Ymmärrän kyllä että tää ei auta sua, koska te haluatte nukkua perhepedissä. Mutta joskus muuperhe nukkuu paremmin kun se huonosti nukkuja on poissa. :) Kannattaa kokeilla aina silloin tällöin sitä että nukut alakerrassa ja kuukauden kuluttua vedätte johtopäätökset kannattiko. :) Voimahalit!
Riika V.
27.3.2015 at 13:44Mulla oli toi sama ongelma kun Sofia oli vauva ja alkoi nukkua paremmin. Sitten en enää itse osannutkaan. Mulla ei tosin auttanut muu kuin liikunta ja aika. Pikkuhiljaa se aika teki tehtävänsä ja sitä sitten alkoi itsekin nukkua, mutta toi on rasittavaa ja siinä ei helpota kuulla, että kyllä se siitä sitten ajan kanssa! Todella rasittavaa. Tsemppiä kovasti!
Iina M. (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 13:54Teidät on haastettu! :)
http://bebeaulait.bellablogit.fi/2015/03/27/parhauksia/
Kristaliina
27.3.2015 at 14:14Kiitos – Silva & Seela nappaavat haasteesta kopin vastaan! :)
Jeba
27.3.2015 at 13:59Myös mulla on ollut tota ongelmaa… oli pojan jälkeen kun hän lopetti yösyömiset. Itse heräilin tasaisin väliajoin, vaikka muut nukkui. Pelkäsin, että sama ongelma jatkuu tytön kanssa, mutta ei. Oon saanut nukuttua yöt läpeensä kertaakaan heräämättä.
En osaa sanoa mikä itselläni auttoi, koska huomasin vaan yht`äkkiä että hei mä nukun öisin! :D Mutta öööh….. riittävä liikunta, ei kahvia kello neljän jälkeen iltapäivästä, ei makeeta iltaisin ja mieltä painavien juttujen kirjoittaminen ylös paperiin. :)) ja se puhelin ja kone pois iltaisin!!
<3<3<3<3
CougarWoman
27.3.2015 at 14:37Melatoniinista – aloita varovasti. Mä sain siitä kunnon koomaunet (paitsi että näin ihan kamalia painajaisia) ja heräsin aamulla väsyneempänä kuin yleensä. Ei sovi ainakaan minulle ollenkaan.
Nukahtamisesta – oletkos kokeillut iltajoogaa? (Mä en oikeesti voi uskoa, että just sanoin näin… :D) Olen siis nyt itse hurahtanut semmoiseen lempeään joogan muotoon, ja olen session jälkeen aina niin sippi, että nukahdan yhdeksäksi tunniksi kuin tukki. Oikeasti en ole koskaan nukkunut näin hyvin.
ribis (Ei varmistettu)
28.3.2015 at 12:22Itselleni tuli mieleen iltarentoutus, jooga ajaa varmaan saman asian. Voi tehdä myös kotona, olen itse tässä tekstaillut nettijoogasalia nimeltä Yoogaia ja on ollut positiivinen yllätys. Maaliskuussa kun kokeilee, saa ilmaisen kokeiluaikana, sieltä löytyy joogaa, pikatesti, rentoutuksesta, venyttelyä…. Kannattaa testata, kun kerran ilmaiseksi voi! Lähiömutsilla oli tänne myös joku kahden viikon ilmainen kokeilukoodi.
Vierailija (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 15:13Mustako puhut?! :D Mulla aivan sama ongelma ja meillä on about samanikäiset vauvatkin. Mulle on lääkäri määrännyt melatoniinia ja ison annoksen. Määräsi kun vauva oli 3kk. Otan sitä hyvin pieninä annoksina kuitenkin. Ja siis imetän 1-2 krt/yö. Tämä unettomuus on muuten aivan järkyttävää ja parempi nukkua välillä. Melatoniiniin en uskonut, mutta mulla se auttaa. Tosin joskus on painajaisia aamuyöstä ja sitten valvon niitten takia. Tosin aina ei niin käy, joten sopii mulle ainakin osittain. Eikä sitä tarvitse joka yö ottaa eikä kuurina, jos ei halua. Melatoniinista on ristiriitaisia juttuja, mutta se ei aiheuta ”pöhnää” ja vauvan ääniin herää, ainakin pienellä annoksella. Kysy lääkäriltäsi neuvoa. Meillä terkkarilääkärit niitä määrää myös imettäville. En itsekään lähtenyt niitä ottamaan ilman lääkärin reseptiä.
Mutta miten sitä nukkuisi ilman mitään apuja? Onkohan tämä valvominen joku imetyshormoni juttu?
Vierailija (Ei varmistettu)
28.3.2015 at 14:08Mulla on viis lasta, kolmea imettänyt kunnolla pitkään. Mun kokemuksen mukaan (ja muistaakseni jonkun tutkimuksenkin) imettäessä nimenomaan nukahtaa helpommin. Nuorimmainen ei suostunut imetettäväksi ja kärsin todella paljon yöllisistä pullosyötöistä, kun uni ei tullutkaan uudestaan.
mirjis (Ei varmistettu)
30.3.2015 at 09:15Imetyshormonit vaikuttaa eri ihmisiin hyvin eri tavoin. Mulla unettomuus ja oma heräily alkoi vähitellen helpottaa, kun lopetin imetyksen. Unettomuus oli muuten pääsyy sille, että lopetin suht aikaisin, koska pää ja kroppa eivät kestäneet jatkuvaa valvomista synnytyksen jälkeisen masennuksen kylkiäisenä. Hormonit aiheuttivat muutakin, mm. kuumia aaltoja juuri niinä valvottuina hetkinä. Nukuin korvatulpat korvissa vielä pitkään, ainakin koko vauvavuoden, koska heräsin kaikkiin ääniin tosi herkästi. Vähitellen se helpotti, mutta imetyksen lopettamisen lisäksi en osaa sanoa muita mulle toimineita konsteja (kofeiinin, stressaamisen ja ruutuajan vähentäminen mainittu jo). Tsemppiä!
mim (Ei varmistettu)
27.3.2015 at 15:57Voi ei, jatkuuko tämä vaihe noin pitkään! Ite oon miettiny unikoulun pitämistä 28-vuotiaalle mutta onkohan sitten vieläkin liian nuori jos tosiaan vielä 38-vuotiaana voi esiintyä?