Ensinnäkin.
Eikö sitä jotenkin niin sanota, että jokainen on viime kädessä vastuussa itse omasta onnellisuudestaan…?
Mä oon nyt tänään tullut siihen lopputulokseen, että sen saman vois laajentaa koskemaan myös syntymäpäiviä.
Että jos ei itse ota vastuuta siitä ja silleen. Laita vaikka edes kalenteriin merkintää. Isolla. ISOMMALLA HEI. Sano lapsille (ja puolisolle) hyvissä ajoin (ja monesti), että nyt vois tota niinku alkaa askarrella mulle korttia. JA voishan sitä vaikka itsekin askarrella itselleen, jos se puoliso sattuu olemaan just huitelemassa jossain ihan muualla kuin kotona. Että ei turhaan tulis paha mieli sille, joka ei ois mitään askarrellut.
Niin että se on vaan niinku tavallaan vähän loukkaus sitä omaa lähipiiriä kohtaan. Niinku että pahoittaa omien rakkaiden läheisten mieli sillä, kun ne mukamas eivät ole muistaneet, vaikka ne olisivat kyllä muistaneet, jos niitä vaan ois muistutettu. Mielellään monesti.
Mutta että kun sanoo vasta aamulla (ja kun se puoliso yrittää vielä nukkua), että nyt on se syntymäpäivä. Ai miten niin niinku nyt. Pitikö sun just tänä päivänä syntyä, kun mulla tässä vähän vielä väsyttäis. Et oo tosissas. Synny vaikka huomenna hei. Tai edes tunnin päästä pliis?
Mä en nyt mitenkään voi ajatella, että se ois millään tavalla sen läheisen syy, että se ei muista. Eri asia, jos se muistais, mutta ei… …silleen muistais. Että kyllä se läheinen ois ihan tosi-tosi mielellään muistanut, jos ois vaan muistanut. Kyllähän se haluais muistaa, mutta jos ei muista, niin ketä siitä sitten pitää syyttää? No hei sitä tietysti, joka on muistanut, mutta ei muistuttanut!
Että onks nyt hei vähän epäreilua, että on vaan hiljaa eikä sano mitään ja ikään kuin testaa, että muistaako toinen. NO EI MUISTA. Onko mikään ylläri hei?
–
Joo. Saatoin ehkä unohtaa jotain.
Hyvää syntymäpäivää, rakas. Silti.
54
Leluteekin Emilia
14.5.2016 at 15:36:D Mä olen päivämääräfriikki, mutta mies ei. Niinpä mä kyllä muistuttelen tasaisin väliajoin ja riittävän aikaisin. Ja nyt on hyvä kun riittää, että lapsille kerran mainitsee merkkipäivän olevan tulossa, niin ne kyllä kyselee sen perään vähintään joka toinen päivä. Tänä vuonna mies oli perillä jopa äitienpäivästä. 😀
krista
14.5.2016 at 22:00Mä muistan nykyisin asiat, jotka on meidän perhekalenterissa (nykyisin siis muistan jopa KATSOA sitä kalenteria parin päivän välein; joskus vauvavaiheissa unohtui sekin), mutta jos siinä ei ole merkintää, on iso vaara (lue: erittäin todennäköistä) unohtaa.
–
Mulla on kans tapana, että jos on sellaisia merkkipäiviä, jotka toivoisin jotenkin muistettavan, muistutan niistä kyllä MONTA kertaa. Ja väännän rautalangasta kyllä, jos haluan jotain erityistä. Lähinnä siis aamu-unet :)
Stea
14.5.2016 at 17:26Mutta näinhän se on. ;) Jos haluaa muistamista syntymäpäivänä / vuosipäivänä / hääpäivänä jne., täytyy muistutella, jos tietää toisen sellaiseksi, joka ei muista kuitenkaan. Toimii meillä eikä kukaan loukkaannu.
krista
14.5.2016 at 22:08Samaa mieltä! Vaikka juttu on tietysti läpänheittoa, niin siinä ON totuuden siemen; tai siemen siitä, mitä ajattelen. Mä oon aina ajatellut, että jotkut ”se ei muistanut hääpäivää” -loukkaantumiset on usein ihan turhia. Jos haluaa, että toinen muistaa, niin kantsii riittävän hyvin muistuttaa. Ja jos haluaa, että toinen huomioi jotenkin erityisesti, niin kantsii vääntää se rautalangasta.
–
Tai siis erilaisilla ihmisillä on niin eri jutut, joita ne pitää tärkeitä. Jollekin hääpäivän muistaminen on tosi tärkeä juttu. Ja taas esim. mulle ihan yhdentekevää – en oo tainnut kertaakaan muistaa. Jos mun kumppani haluais multa jotain erityistä vaikka hääpäivänä, niin sen pitäis kyllä ihan tosiaan rautalangasta vääntää (tyyliin: OSTA MULLE LAHJA) ja muistuttaa sataan kertaan. En mä muuten muistaisi. Eikä se ole YHTÄÄN rakastamisen määrästä tai mistään kiinni <3
Katri
14.5.2016 at 21:04Mä muistin toissa vuonna. Muistin päivän etukäteen. Oli aamupalat sänkyyn ja kaikki! Vääränä päivänä.
Sen jälkeen olen tarkistanut Facebookista tarvittaessa…
krista
14.5.2016 at 22:08Hahaa! Mä oon kerran (olin silloin vapaaehtoistyössä Intiassa) lähettänyt mun äidille sellaisen runollisenkauniin äitienpäiväviestin. Vastausviestinä tuli kiitokset ja pieni huomautus, että äitienpäivä on vasta huomenna :)
ElinaBeE
14.5.2016 at 21:56Mäkin aina isoon ääneen muistuttelen kaikista kivoista merkkipäivistä. Jäisi kyllä hääpäivät ja äitienpäivät viettämättä, jos en vähintään kuukautta etukäteen ryhtyisi muistuttelemaan :D
–
Tänä vuonna muistettiin kyllä kumpikin hääpäivä väärin. Piti ihan vihkitodistus kaivaa esille, jotta asiaan saatiin selvyys!
krista
14.5.2016 at 22:13Mä tarkistan blogista silloin, kun ylipäänsä muistan, että kantsis tarkistaa :D En ole varma, ollaanko ikinä muistettu hääpäivää – SEKIN pitäis muuten tarkistaa blogista, että ollaanko :D Vihkitodistus? Saatiikohan mekin muuten sellainen…? :)
ElinaBeE
15.5.2016 at 15:52Joo!! Varmana saitte tekin :D Olin varma, ettei meillä enää oo sitä, mutta Paul löys sen jostain nurkasta kun sille tuli tarvis ottaa mun ja poikien sukunimi ja siitä piti sitten lähetellä papereita Englantiin! Se on muuten oikein hieno paperi ja kaikkea. Ihan hassua, etten ollu laittanu sitä johonkin talteen – tai no, oon mä varmaan tärkeämpiäkin papereita hukannut! :D
krista
15.5.2016 at 22:45Joo hei nyt mäkin muistan, että mulla oli jossain maistraatissa otetussa peiliselfiessä joku paperi kädessä. Se oli varmaan se :)
Annuskainen
14.5.2016 at 23:12Hirveän inhimillistä. Mä olen kerran unohtanut miehen syntymäpäivän. Silloin oli kyllä karmea stressijakso, joten olen todellakin antanut itselleni anteeksi. Suosittelen samaa. Se on kerran joka vuosi, ensi vuosi on uusi mahdollisuus.
krista
15.5.2016 at 13:14Joo sama täällä, oli tosi hektinen viikko alla ja mulla se vatsatauti, mikä vei hektisyyden johonkin potenssiin sata. Noin niin kuin arviolta :D Joelkin sanoi, että siksi se ei muistanut edes muistutella (ei siis jättänyt tarkoituksella ”testiluontoisesti” muistuttamatta, vaan sekään ei muistanut muistuttaa), kun oli pik-ka-sen tilannetta siinä päällä :) Nooh, kokeillaan ens vuonna uudestaan :) Toivottavasti se muistaa muistutella :)
Karin
15.5.2016 at 11:20Mä nyt varmistan. Eli sun syntymäpäivä on 4.5. ja Joelin 14.5.?
Mutta.. Ööö… Sä et muistanut?
Juu, en mäkään noita nimipäiviä tai hääpäiviä tahdo muistaa, mutta ehkä just siksi että koen syntymäpäivät niin tärkeinä niin muistan ne, vaikka hammasta purren. Ei kun oikeasti ne mä muistan. Vaikka sitten muistisäännöillä, mutta muistan aika helpolla.
**
Mä olen meistä se aamuntorkku, joten miehellä ei ole paljon toiveita saada aamupalaa sänkyyn. Sen sijaan voitais käydä brunssilla tai jossain luonnossa kävelemässä eväsleivät ja teetermokset repussa. Tai sushilla tai intialaisessa ravintolassa syömässä, kun mies tykkää intialaisesta ruoasta (enemmän kuin minä, minkä vuoksi se onkin niin hyvä ”lahja”).
**
Muuten ehdottaisin perhepotrettia, mutta teillä on jo tosi kiva kuva tossa bannerissa.
krista
15.5.2016 at 13:04Mun oli 3.5. :) Ja onhan siinä hei lähes kaksi viikkoa välissä unohtaa :) Näille parille viikoille osui kevätkauden kiireisimmät viikot mun duunien kannalta ja vatsatauti, josta huolimatta esimerkiksi yrjömistä seuraavana päivänä tein 39 sildea Power Pointtia ja muutenkin jotain 10 tuntia hommia – klassinen ”yrittäjän sairausloma” :D Että joo ei ollut ihan synttärinmuistamiset päällimmäisenä ajatuksissa :D Olisin kyllä tietysti muistanut, jos olisi ollut edes kalenterissa merkintä. Ehkä :)
–
Eiks olekin! :) Tykkään valtavasti. Meillä on myös iso kasa muita kuvia, laitan blogiin varmaan ihan lähipäivinä.
LauraEm
16.5.2016 at 17:15Mä kyllä muistan ne päivämäärät, ihan heittemällä voin luetella vaikka kahdenkymmenen läheisen synttärit just tästä nyt. Mut mulla se ongelma on, etten yleensä tiedä mikä se just nyt meneillään päivä on :D siis tyyliin että tiedän hyvin millon synttärit tai joku muu tapahtuma on, voin kattoo vielä kalenteriakin että juu, tohon se on merkitty, tuolloin se on – mutta sitten pitää vielä miettiä mikä päivä nyt on ja HEI sullahan on tänään synttärit! :D
-jenni-
15.5.2016 at 11:21Tää on vähän ohi aiheen,mut oletteko te kummatkin härkiä? ;)
krista
15.5.2016 at 12:57Mä ainakin! Ehkä Joelkin, en tarkkaan tiedä, milloin seuraava merkki vaihtuu… :)
Devika Rani
15.5.2016 at 14:20Mun mies ei muista yhtään mitään ja mä vedän siitä aina herneen nenään. Mulle synttärit on vuoden tärkein juttu, muista merkkipäivistä puhumattakaan. Mä odotan vieläkin viime vuoden syntymäpäivälahjaa (olen huomauttanut siitä useasti ja saan vastaukseksi vaan murahteluja), äitienpäiväkin sivuutettiin. Seuraavaksi olis tulossa hääpäivä.. Tosi masentavaa..
krista
15.5.2016 at 22:50Voi ei! Toi on just paha, jos ne merkkaa toiselle ja toinen on välinpitämätön… Mä oon itse se välinpitämätön (ja Joel kans), MUTTA jos mä tietäisin, että ne ois kumppanille tärkeitä, yrittäisin kaikkeni, että muistaisin vaikka väkisin. Sellaista toisen toiveiden huomioimista… Ikävää toi teidän tilanne. Ootko sanonut ihan rautalangasta vääntäen, että sun mielestä nuo tuntuu tärkeältä ja sä haluaisit, että sua tuolloin huomioidaan? Joskus tarvitaan rautalankaa – vaikka sekään ei tietty aina auta :(
Tilia
15.5.2016 at 18:00Ainakin sellaisessa vanhan ajan kännyssä pystyy laittamaan vuosittain toistuvan synttärimuistutuksen vaikka merkkipäivää edeltävälle päivälle.
Maiju
15.5.2016 at 20:47Mä sanon aina, että ei mua pidä muistaa… Sitten kun ei muista, niin kyllähän siitä voi vähän loukkaantua… Olishan nyt kuitenkin voinut muistaa edes sillee vähän. Me naiset ollaan niin ihania <3
Heidi
15.5.2016 at 21:51Hahah, mun ukko on myös sellainen että sille saa muistuttaa asioista pari viikkoakin etuajassa, kirjoittaa kalenteriin JA muistutustauluun ISOILLA kirjaimilla – joita se ei tietenkään tajuaa katsoa – ja just sinä päivänä se saa hepulin ”mikä juttu, mistä sä hölötät? Ai oliko se TÄNÄÄN?? xD
coxia94
16.5.2016 at 01:09Mustakin kuulostaa hassulta ettet muistanu vaikka teillä on noin lähekkäin :D Mutta ehkäpä tämä oksennustauti+työhässäkkä selitys hyväksytääm ;)
Ite paha sanoo mitään, ku meillä hääpäivä on 2 päivää miehen synttäreiden jälkeen, ja sit tää combo osuu vielä aina juhannuksen tienoille :D Mut mulla on kyllä numeromuisti, nii että muistan muutenkin varmaan jotain 50 ihmisen synttärit ihan muuten vaan, ja varmaan 10-15 puhelinnumeroa jne… Nii aika helppo sit muistaa miehen ja meidän juhlapäivät.
....
16.5.2016 at 10:10Eihän toi vielä mitään… joskus takavuosina mies oli sanonut, ettei välitä leikkokukista. Nappasin sitte sille kaktuksen ja sanoin, että tuossa on tommonen. Mies sanoi, että ne synttärit oli kyllä eilen. Nimim. yhdessä vielä 27 vuoden jälkeen.
:)
19.5.2016 at 17:26Hehheh.. Mulla on seinäkalenterissa ylhäällä kaikki lähisukulaisten ja muidenkin lähituttavien synttäripäivät. On kivaa, kun vuoden vaihtuessa saa täytellä uutta kalenteria iloisin värein ja kuvioin aina jonkun synttäripäivän kohdalle. Mutta silti mokasin, onniteltiin mieheni kanssa äitienpäivänä kälyäni, koska muistin kalenteriin katsomatta, että hänellä on synttärit….no ne onkin vasta _isänpäivän_ aikoihin, marraskuussa.. :D Nimipäivätkin merkkaan, mutta vain lähiperheen kesken niistä onnitellaan. Perheelläni on ollut minun lapsuudesta asti tapana muistaa (kahvitella/kortilla) jopa toisennimen nimpparit, mutta vain minun kohdalla, eikä nimeni ole edes yhdysnimi. :D
Myönnän, että harmistun, jos mies ei muista synttäreitäni mitenkään. Sinäpäiväni ei lahjaa tarvitse antaa, mutta vuoden sisään kuitenkin nimetty synttärilahja on kiva saada. ;)