Uusi arki: pikkusiskon näkökulma

Meidän perheen isosisko ei suinkaan ole ainoa, jota uudenlainen päiväkotiarki koskettaa – arki on tietysti uudenlaista myös pikkusiskolle, joka on tähän asti tottunut isosiskon nonstop-leikkitouhuihin.

Lisäksi myös tämä meidän perheen pienin on aloittanut tavallaan jo omankin hoitouransa. Seela on nimittäin kahtena arkiaamupäivänä viikossa mummilassa. Rutiiniin on opeteltu pienin askelin loppukesästä asti, ja edelleen mukana on tavallisesti jompikumpi meistä vanhemmista toisessa huoneessa Ihan Kaiken Varalta. Seeluskan kanssa kun tällaisissa pitää edetä aivan mini-miniaskelin – mutta vähitellen, vähitellen.

Ja kun Silvakin on hoidossa vain 3-4 päivänä viikossa, Seelan ”yksinolopäiviä” ei ole päässyt vielä niiii-iiiin paljon tulemaankaan. Kun lasketaan mukaan kaikki viikot Silvan metsäkerhoaloituksesta eteenpäin, niin Seela on ollut yksin äidin tai isin kanssa ehkä 1-2 päivänä viikossa.

Eli siinä mielessä pehmeä lasku uudenlaiseen arkeen meidän Seelallekin.

Mutta kyllä tämä pikkusisko ihan selkeästi heti aamupalahommista alkaen tajuaa, että noniin nyt se isosisko on lähdössä jonnekin ja mä en. Tajuaa tajuaa, oi kyllä. Ja haluaa mukaan. Ja kun Seela jotain haluaa, se ei kuulkaas jää keneltäkään huomaamatta.

1,5-vuotiaan päättäväisyydellä Seela hakee haalariaan ja pipoaan ja kenkiään – ja vaatii saada Silvan kerhorepun selkäänsä. Jyrää ovea kohden kuin tehokkainkin höyryveturi. Puhkuu ja puhisee. ”Mä lähden muuten sit mukaan!”

Niinpä Seelan kanssa sitten täytyy lähteä samanaikaisesti jonnekin. Seela kun muutenkin on sellaista… …lähtijätyyppiä. Parasta-ikinä-mitään ovat kengät, koska se tarkoittaa jonnekin lähtemistä. Heh täysi vastakohta siis vähän yli vuoden takaiselle tilanteelle (täällä).

”Hei-hei”:t ovat olleet Seelalle se vaikein hetki – kun toinen vanhempi lähtee isosiskon kanssa toiseen suuntaan ja toinen vanhempi pikkusiskon kanssa toiseen suuntaan. Kun hyvästeistä on päästy yli (ja tosiaan päässyt heti touhuamaan jotain), niin siskoikävä on unohtunut.
”Issssi…? Issssi…?”, Seela kuitenkin kyseli tasaisin väliajoin esimerkiksi maanantaina ollessaan äidin kanssa leikkipuistossa.

Mutta niin… …miten sen nyt muotoilisi… silleen aika pehmeästi on sujunut varmaan tämäkin.

Ei suurempia traumoja syksystä kenelläkään.

Vielä.

35