Myönnän, että edelleenkin harmillisen harvoin maltan pysähtyä leikkimään lasten kanssa. Silleen ”ja-sit-tää-menisi-sinne-ja-tänne” -tasolla siis.
Mutta aijaijai, miten ne yhteiset leikkihetket kyllä voivat palkita aikuistakin – eteenkin kolmevuotiaan ajatuksenkulku on kyllä välillä niin poskettoman mahtavaa!
”Tässä on kaikki Ryhmä Hau -pennut, ja mä järjestän ne tähän VALIKKOON…”
”…ja tuossa on Halti ja sen kaikki siskot, ja Vainulla on oma ajokki ja Tomalla on oma ajokki…”
”…mutta TÄMÄ TÄSSÄ on Rikun pikkusisko!”
”Myös sillä on oma ajokki, ja se on tietysti TÄSSÄ!”
”Se ei tietystikään ole oikea krokotiili, vaikka se näyttää siltä. Siitä painetaan napista tuosta kuonosta ja sitten siihen päästään matkustamaan… …näin vaakatasoon siihen mennään. Siinä voi ihan nukkua, koska se ei ole krokotiili, vaan…
”…MOPOTIILI!”
76
Raleigh
6.2.2018 at 15:01Siis niin ihana oivallus! Näitä ’lasten suusta’ juttuja kaipaan ehkä eniten omien puhumattomien poikien kanssa. Viitomilla ei päästä samaan (ainakaan vielä) vaikka huumorintajua molemmilla selvästi on.
krista
6.2.2018 at 15:18<3
-
Ehkä huumori tuolloin tulee myös paljon tekemisten ja siihen liittyvien hassuttelujen ja höpsöttelyjen kautta? <3 Tärkeää sekin! Ja ehkä teillä joskus vitsaillaan viittomilla - se voisikin olla varsinaista inside-vitsailua, jota ei välttämättä sitten viittomia osaamattomat ymmärräkään :)
Auli
6.2.2018 at 21:41Nyt kyllä tuli ihan spontaanisti naurunpärskäys, että oli ihan pakko kommentoida ekaa kertaa! Mopotiili. Ihana!
Siun blogia lukiessa tulee usein hyvälle tuulelle. Kiitos, että kirjoitat.
krista
6.2.2018 at 23:16Hihi! Mopotiili, tää jaksaa hihityttää meitäkin; kyseistä krokotiiliä nyt sitten koko ajan kutsutaan mopotiiliksi :)
–
Kiitos itsellesi, tällaisista kommenteista tulee hyvälle tuulelle! <3 Mua itseä puolestaan alkoi hymyilyttää tämä sun kiva kommentti, luin sen muutenkin kivalla mielellä matkalla zumbasta kotiin, ja tän lukeminen jotenkin kruunasi hyvän mielen. Kiitos :)
Torey
6.2.2018 at 22:36IHANA! 😄
Meiän pienempi täyttää kohta 3 ja siis apua sitä juttujen määrää! Vaikka siskonsakin on kova puhumaan (mistä lie perineet, köhköh), niin just mun tätini sanoi, ettei pienemmältä meinaa saada suun vuoroa. Ja kun pienen mielikuvitus on mahtava, siihen yhdistää kovasti papattavan suun ja välillä aiheesta toiseen hyppimisen, niin kyllä sitä välillä on vaikea olla nauramatta. Lapset. ❤
krista
6.2.2018 at 23:19Joo vähän sama meillä :D Ja heidän yhdessä leikkimistään on myös hauska seurata: isosisko leikkii niin niin niin ihanasti, että on syntymäpäivät ja mitä siellä tarjotaan ja oijoijoi joku on allerginen jollekin ja sille tehdään oma ruoka, ja… JA SITTEN TULEE KROKOTIILI JA SYÖ NE KAIKKI, pikkusisko jatkaa :D :D :D Lapset <3
-
Ps. Taas meni viestiä turhaan roskapostiin, tän sun viestin nappasin taas sieltä. Sori! Tää on tää roskapostisuodatin, joka on vähän random... Mutta tosiaan jos viesti ei tule heti läpi, niin se on vaan jumissa suodattimessa ja mä vapauttelen niitä jatkuvasti :)
Riika
6.2.2018 at 23:17Aivan huippu! 😂😂😂
Nauroin ääneen, mitä ei yleensä luetun tekstin kanssa mulle tapahdu. Oli siis pakko tulla ilmaisemaan ihastukseni kyseisen 3-vuotiaan ajatuksenjuoksuun ❤😍
krista
6.2.2018 at 23:21Hihi, mahtavaa! :D :D :D Kiva, että hörähdytti – tuo minityyppi on kyllä aika mainio :D <3