Olin olohuoneessa imettämässä, kun keittiön ja eteisen väliseltä ovelta (ei näköyhteyttä olohuoneesta) kuului tirpan huuto:
”Varo sormia!”
BANG!
”Varo sormia!”
BANG!
”Varo sormia!”
BANG!
Siellä se paukutteli ovea, mutta kuuliaisesti muisti kuitenkin joka kerran varoittaa itse itseään. ”Siellähän paukuttakoon, kun kerran varoo”, ajattelin ja jatkoin imetystä.
Hetken päästä tirppa tuli luokseni olohuoneeseen, katsoi minua vakavana ja sanoi:
”Kultapieni, se on vaarallista lapsille.”
*******
…ja joku vielä joskus varoitteli, että joudumme tirppanan kanssa vielä vaikeuksiin, kun emme hoe hänelle ”ei”-sanaa jatkuvasti. Hmm. Enpä usko :)
Ladybugs mama
13.6.2014 at 13:58Teillä on siellä kyllä niin valloittava pikku neiti! :) Olen kuullut kyllä, ettei eitä suotta kannattaisi jatkuvasti hokeakaan. Muuten sanan vaikutus ja merkitys jää tehottomammaksi..
Papyli
13.6.2014 at 19:43:D
Vierailija (Ei varmistettu)
13.6.2014 at 22:33Meillä samaan tyyliin 1,5v neiti komensi hoidossa pihalla aina itseään: Istu alas, Papu. Istu alas. Sitten hän istahti kannonnokkaan tai hiekkalaatikon reunalle, nousi ylös ja komensi taas itseään. Kotona tämä näytelmä toistui niin, että neiti nousi pöydässä seisomaan syöttötuoliinsa ja me vanhemmat komensimme istumaan alas.
Vierailija (Ei varmistettu)
13.6.2014 at 23:44Lisään vielä että ei kai kukaan vaikeuksia se perusteella ennustanut ettei eitä jatkuvasti hoeta, mutta muistan kyllä keskustellun siitä onko ein käyttämistä tarpeen erityisesti vältelläkään. Inflaationhan jatkuva kieltäminen toki kärsii jos vain huudellaan eitä mutta ei-toivotun toiminnan silti jatkuessa siihen ei muin tavoin puututa, jos sana ei mene perille.
Kristaliina
14.6.2014 at 16:25Heh kyllä: valitettavasti ennusti :) No, mutta ne ovat tietysti sellaisia yksittäisiä älähdyskommentteja, jotka vaan ovat jääneet mieleen ja sieltä mielensopukoista joskus esiin pompsahtelevat – eli että joskus vaan hymyilyttää, kun tuon tirpan touhuja katselee, että eivätpä tainneet ne jotkut povaukset osua ihan oikeaan :)
Sen sijaan se ei-keskustelu ylipäänsä silloin joskus oli (muistaakseni) tosi hyvää (toi mun ps. ei siis viitannut siihen keskusteluun ylipäänsä vaan muutamaan tässä ”matkan varrella” saatuun irtokommenttiin) eikä varmaan yhtä oikeaa tapaa siihen ikinä löydykään! Pelkästään jo siitä keskustelu tekee varmaan hyvää, niin tulee ajatelleeksi omia toimintatapojaan – ja sittenhän sitä tietysti toimii oman muksun persoonan ja tilanteen mukaan jokainen :)
Hips hei! (Ei varmistettu)
14.6.2014 at 19:39Meidän järkevän ja varovaisen esikoisen kanssa päästiin tosi pitkälle keskustelulla, mutta nyt kun on kasvanut (5v.) niin joutuu kyllä aika usein myös sanomaan napakasti ei tai älä. Tyttö on rohkaistunut valtavasti ja omaa tahtoakin tullut enemmän. Enää ei vain uskota, että äiti tietää paremmin vaan pitää myös kokeilla itse. Mä ehkä uskon, että kaikilla tulee myös se vaihe kun joudutaan pistämään selkeä raja ja sanomaan ”ei, se ei ole sallittua” ja piste, ei keskustelua tai selityksiä, koska niillä vain pelataan aikaa tai jotain muuta. Siinä tilanteessa on toki hyvä, että ”ei” ei ole kokenut jo inflaatiota. Aika monenmoisia keinoja tässä vielä jouduttaneen käyttämään ennen kuin nuo aikuisiksi saa. Kunhan negatiiviselta psykologiselta kontrollilta vältyttäisiin niin hyvä niin.
Kristaliina
14.6.2014 at 20:00Joo siis kyllä meilläkin ei:tä tietysti käytetään silloin, kun on akuutti tilanne. Meillä on etukäteen puhuttu, että jos isi tai äiti sanoo kovalla äänellä EI, niin silloin on tosi-tosi tärkeä juttu ja silloin pitää totella. Tyyliin jos on jotain vaarallista tapahtumassa. Tähänastisella kokemuksella tuntuisi toimivan :) Just tuolleen tosiaan, kun ei ole inflaatiota tapahtunut siitä sanan jatkuvasta käytöstä. Mutta tosiaan sellaisissa arkitilanteissa sen ei:n sanominen on mahdollista kiertää kertomalla mieluummin, että mitä halutaan naperon tekevän eikä sitä, että mitä ei haluta naperon tekevän :) Toimii meidän perheessä :)
Hups hei! (Ei varmistettu)
14.6.2014 at 22:06Tuo positiivinen kieltäminen on kyllä taitolaji! Helpommin meinaa tulla ”ei saa koskea telkkariin/hellan nappeihin/ äitin kukkiin…” kuin yksinkertainen ”tulepa pois sieltä, menee rikki/tulee pipi”. Eläviä esimerkkejä yksivuotiaan elämästä. Inflaatioon on meillä auttanut myös se, että kun sanotaan ei, se myös tarkoittaa ei. Viimeiseen vääntöön asti. Valitaan taistelumme. Se tuntuu korostuvan mitä enemmän ikää ja itsemääräämisoikeutta tulee.
Hennali (Ei varmistettu)
16.6.2014 at 13:30Tää on aika huikee. VARO SORMIA! :D