Törmäsin (en kirjaimellisesti) vähän aikaa sitten erääseen tuttuun ja moikkasin iloisesti.
”Ai hei Krista!”, tuttu hihkaisi. ”Hitsi miten mä en meinannut tunnistaa sua olenkaan!?!”
Hän katsoi minua hetken, sitten selvästi hämmentyi ja mutisi jatkoksi epätoivoisia paikkailuja:
”Sulla taitaa olla hiukset jotenkin eri tavalla.”
Niin joo. Teki mieli sanoa, että hiukset on ihan samalla tavalla – mutta tarkoitat varmasti, että olen 15 kiloa isompi kuin viimeksi ja minulla on hammasraudat.
*******
Okei okei, nythän on siis niin, että painan edelleen sen 15 kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Laitokselle jäi tasan vauvan verran, eikä paino ole tipahtanut siitä tippaakaan, vaikka kuvittelen syöväni ihan normaalisti. Ja sanottakoon vielä se, että näin 156,5-senttisessä varressa se 15 kiloa on paljon.
En aio kuitenkaan kirjoittaa tähän painoangstausta (vaan pidän sen oman pääni sisällä), koska olen jo raskausaikana päättänyt, että tämän ensimmäisen kuuden kuukauden täysimetysajan aion olla angstaamatta (ääneen). Sen jälkeen aloitan maltillisen kiloklubbailun, ja liikunnat tietysti aloitan jo syyskauden alusta. Ja tiedän että kilot lähtevät kyllä noiden myötä.
Tämä tieto ei kuitenkaan tällä hetkellä auta siihen asiaan, että vaatehuoneeni vaatteista 95% ei mahdu minun päälleni. Ja siitä jäljellejäävästä 5 prosentistakin yli puolet näyttää ka-ma-lal-ta. Niitä makkarankuorivaatteita ei todellakaan ole tarkoitettu näille uusille (kröhöm) muodoilleni.
Alkuviikon alennusmyyntipistäytymisen jäljiltä totesin, että en todellakaan tiedä, minkä mallisia vaatteita näille uusille (kröhöm) muodoille kannattaisi pukea. Tarkoitan siis sellaisia leikkauksia, jotka pliis edes jonkin verran peittäisivät tuota mahaa, joka edelleen luulee olevansa raskaaana. Jos edes muutaman kivan itsetuntovaatteen loppukesälle löytäisin, niin ehkä selviäisin sutjakampaan kesään 2015 asti.
Voisin nimittäin hyvin vaikkapa elää ilman sitä, että minulta jatkuvasti (jo noin kymmenisen kertaa) tiedustellaan laskettua aikaa. Sitä paitsi tilanne on kysyjälle aina aivan yhtä nolo kuin minullekin. Tai siis nolompikin, ja sitten mä nolostun kysyjän puolesta ja niin edelleen. Nolouskierre.
No mutta joo.
Esimerkiksi tällaisen Nanson mekon just äsken löysin, toimisiko tämä? Vai korostaako tuo leikkaus mahaa vielä entisestäänkin? Lisäksi tuo maksaa alennuksessakin aivan liikaa yhyhyyy.
kuva Nanson nettikaupasta täältä
Vinkkejä näteistä vaatteista, merkeistä ja malleista otetaan vastaan!
…ja plussaa, jos ovat myynnissä netin kautta ja alennuksessa – aa niin tietysti ja mun näköisiä :)
Hih, liikaa vaadittu?
Mahdoton Nainen
7.7.2014 at 15:43Itselläni ei ole lapsia mutta olen vatsakasta vartalotyyppiä, multakin on joitain kertoja kyselty laskettua aikaa… Itselläni toimii ainakin kaikki diakonaalileikatut vaatteet, myös rypytykset armahtavat paljon. Ei kannata mennä siihen säkki-lankaan, vaan ostaa hyvin leikattuja ja istuvia vaatteita. Usko tai älä niin fiftarihenkinen kellohelma toimii, se vie painopistettä pois vatsasta. Itse olen myös viime aikoina yrittänyt opetella pois ajattelusta, että en voi käyttää jonkinmallisia vaatteita koska ne eivät muka sovi vartalotyypilleni. Kuka sen muka päättää? Toki ymmärrän että jos kroppa ei tunnu omalle niin sitä mieluummin häivyttää kuin korostaa niitä epätoivottuja piirteitä.
rakkaudella äiti
7.7.2014 at 15:43Mä nii muistan tämän raskaudenjälkeisen vaatekriisin. Kun ei mikään tuntunut sopivan.
Lähes puolen vuoden päästä synnytyksestä päätin hävittää kaikki raskausajan vaatteet. Sillä jos ne raskauden aikana korosti ihanan pyöreää vatsaa korostivat ne nyt. No, sitä ei niin ihanaa roikkuvatsaa.
Löysin kuitenkin pelastukseksi muotoilevat alushousut! Niitä saa ihan maxina (mummomallisina) ja stringeinä. Ja jos juhliin tarvitsee mennä niin muotoileva alusmekko. Ainut siis häiritsevä asia raskaudesta on jäänyt nimenomaan raskauskilot ja tuo holtiton roikkuva alavatsa.
(Leikkaukseen en vielä pääse sillä tiputettavaa olisi vielä 15kg, ja jos vaivoina on vaan hieman punotusta vatsapoimun alla niin ei pääse leikkaukseen).