Väliaikablarse

jasmiina88 (Ei varmistettu)

Miulla ei ollu koko raskauden aikana mitään kipuja. Kaikki sano että supistukset on ku menkkakivut mutta voimakkaampana. Ja että ihan pienestä ei kannata sairaalaan lähteä.
No sitten kävikin niin että tiistaina (yöllä) alkoi koskemaan säännöllisesti mahaan. Koko yö meni valvoessa koska ne kivut tuli minuutin välein. Ja olin ihan et okeeei, mitähän tää on. Keskiviikkona kivut jatkui koko aamun ja päivän ja illan. Sitten illalla alkoi tulemaan jotain nestettä pieninä ”annoksina”. Siinä vaiheessa soitin sairaalaan ja sanoivat että ei tarvii vielä tulla jos kestän kipuineni.
No, minähän sitten kestin kun kerran niin sanottiin. Puolen yön aikaan miut sitten väkisin raahattiin sairaalaan kun en olisi halunnut mennä, kivut oli isot mutta en tiennyt että mikä se kipuraja on että sinne sairaalaan pitää lähteä. No onneks miut sinne pakotettiin koska olin 5cm auki ja suoraan siitä synnytyshuoneeseen :D

kolmenmamma (Ei varmistettu)

Minä yöllä hapuilin puhelinta yöpöydältä, että onko tullut viestiä kunnes tajusin että et varmaan mun puhelimeen ilmoita milloin lähdet synnyttämään! :-)

Annakaisa (Ei varmistettu)

http://www.vau.fi/Synnytys/Synnyttamassa/Purppuraviiva-takamuksessa-kert… Kuule nyt vaan Krista peilin kautta tarkkailemaan missä mennään :D

Annis (Ei varmistettu)

Minullakin meni tytön synnytys juuri niin, että ensin oli kahta iltaa ennen laskettua aikaa menkkamaisia supistuksia, jotka katosivat parin tunnin kummittelun jälkeen. Alkoivat seuraavana yönä uudelleen ja jatkuivat puolille päivin. Soittelin välissä sairaalalle, että jokohan.
”Ei tänne kannata tulla ennen kuin ovat pakottavampia”.
Soittelin uudelleen kahdentoista jälkeen päivällä, kun lapsivedet menivät.
”Ei tänne kannata tulla ennen kuin huomenna aamusta, silloin on lääkäri yhdeksältä paikalla. 12 tunnin sisäänhän se pitää tarkistaa se tilanne”.
Valuttelin siinä sitten vesiäni, kuuntelin vähän voimistuvia supistuksia ja soittelin miehelle töihin, että ehkä jotakin saattaisi tapahtua. Ja että tuo terveyssiteitä, että pääsen kuivin housuin sairaalalle x)
15:00 päätin, että nyt mennään käymään, kun kipeytyivät aika nopealla tahdilla ne supistukset, sanoi se kätilötäti mitä hyvänsä siitä huomisaamusta. Mies jäi vielä pihalla auto käynnissä odottelemaan käännytystäni takaisin kotiin, kun synnytysvalmennuksessa oli sanottu tuimasti, että ”ei kannata tulla ennen kuin olette niin kipeitä, että tekee mieli ovenkahvaa purra”. Koskihan se hitokseen aina supistuksen tullessa, mutta kyllä sitä pääsi omin jaloin rauhassa teppastellen tarkastuspöydälle asti. Sieltä määräsivätkin heti synnytyssaliin, tuli miehelle kiire laittaa se auto parkkiin :D Kuudelta oli jo tyttö sylissä.

Minäkin tosiaan koko ajan odotin sitä, että tulee se joku selkeä tuntemus, että nyt on niin kipeää ettei veri enää kierrä aivoissa. Ei sitä tullut. Mentiin sitten mutulla muiden fiilisten mukaan, ehkä ihan onneksi. Olkkariinhan se olisi muuten varmaan syntynyt :P Että ymmärrän kyllä sikäli, että niitä ohjeita annetaan ja ihmiset menevät vähän liiankin herkästi osastolle, mutta läheltä piti etten jäänyt kotiin hammasta purren: ”Minä teille ovenkahvat näytän”.

Anna / kotiAni (Ei varmistettu)

:D blarse! Tsempit loppurutistuksiin ja odotteluun!!

Papyli

Kovasti tsemppiä loppurutistukseen <3

Itsellä oli sillon menkkamaista kipua viikon verran ennen synnytystä. Sitten yhtenä päivänä kipuilua tuli koko päivän selkeästi viiden minuutin välein. Illalla kivut olivat jo niin kovat, että varmasti oli tosi kyseessä. Kuitenkin sairaalaan mennessä, en ollutkaan yhtään auki :0. Meinasivat lähettää minut takaisin kotiin, mutta käyrillä ollessa menikin lapsivedet. Pääsin sisään ja sitten ne kunnon supistukset vasta alkoivatkaan ja meinas taju lähteä.

Eli vaikka meillä kaikilla on eri kipukynnys, kannattaa mielestäni mennä sairaalaan sitten kun tuntuu ettei oikeasti enään pysty olemaan kotona. Näin minä tein vaikka ”liian aikasin” meininkin.

Mutta jos tuntuu epävarmalta (varsinkin kun toinen tulee yleensä nopeammin) käy synnärillä, mitä sitten vaikka lähettäisivät sinut takaisin kotiin, ainakin tiedät silloin mikä varmasti tilanne :)

Nannannaa

Ahahhahaha, Blarse. :D

Mulla alko menkkamaiset supistelut (niiden jo viikkokausia jatkuneiden vaihtelevien kipujen sijaan) ehkä viikolla 38-39, la:sta eteenpäin olivat selkeitä ja säännöllisiä ja koko ajan kovenevia aina iltaisin muutaman tunnin ajan… Kunnes nukahdin ja heräsin aamulla jossain vaiheessa yötä erittäin pettyneenä.. Synnytys käynnistettiin rv 42+0. :D On nää tarinat niin erilaisia kaikilla. :)

Mäkin huomaan koko ajan miettiväni, että jokohan se Krista on tositoimissa. Kuten juuri tälläkin hetkellä. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselläni ensimmäinen synnytys oli käynnistys ja toinen lapsi syntyi luonnollisesti. Ensimmäisen synnytyksen oksitosiinilla tehdyt supistukset olivat todella kipeitä ja siitä johtuen en toisessa synnytyksessä osannut lähteä sairaalaan ajoissa. Jotenkin ajattelin, että oikeat supistukset ovat kivuliaampia ja sairaalaan on turha mennä liian aikaisin. Lopulta lähdimme sairaalaan miehen painostuksesta. Mies oli sitä mieltä että hän mieluummin ajaa sairaalaan turhaan kuin jää enää kotiin. Soitin kättärille että tulen varmuuden vuoksi tarkistukseen. Kätilöä hieman nauratti kun saavuimme ja hän tutki paikat: olin 8 cm auki. Ei mennyt kuin kymmenen minuuttia niin olin täydet 10 cm auki ja sain alkaa ponnistaa. Ponnistus kesti 15 min joten ehdimme olla sairaalassa 25 min ennen kuin lapsi syntyi.

Olen kyllä tyytyväinen että lähdimme ”varmuuden vuoksi tarkistukseen” :) .