Aloinpa tässä kirjastossa silmäillä jostain syystä tuota kirjahyllyämme, kun silmäni osuivat…
…mun omaan ylioppilaskuvaan siellä hyllyllä.
Ihan normaalia varmaan – ylioppilaskuva kirjahyllyssä – mutta mä vannon, että mä en ole sitä tuonne itse laittanut. Eikä kyllä Joelkaan, sen vannon vieläkin syvemmin.
Mutta het-ki-nen, mitäs tuossa sitten on?
Palkinto harrastuskilpailusta vuodelta 1990. Voi apua. Oonkohan mä laulanut vai lausunut runoja sillä kertaa…?
Oho, tuolta kirjojen välistäkin pilkottaa jotain kummallisen etäisen tuttua!
Sehän on…
…mun ala-asteen todistus!!!
Het-ki-nen, entä tuo ruskea tuntematon puumötikkä tuolla kirjojen päällä, en ole nähnyt sitä ennen…
…lukion toka luokan (naarmuinen) luokkakuva puukehyksissä!
Mmmmmitä?
(sarjassamme kotimysteerejä)
Mutta näille mä tiedän arvaan syyllisen. Mun äiti. Se sisustaa salaa kotiamme tuoden tänne vähitellen omasta kodistaan tavaroita. Todennäköisesti sellaisia, joita ajattelee, että kodissa ”kuuluisi” olla näkyvillä. Ujuttaa niitä hyllyille ja kaappeihin ajatellen, että ei me kuitenkaan huomata.
Ja oikeassa se on. Ei me huomatakaan.
56
Vannikkila
30.8.2016 at 13:41Meillä mä teen tota ja mies tajuaa joskus, et mikä tämäkin tässä on ja miksi :D Musta vaan on jotenkin typerää, jos meillä ei olis kuvia esillä – kaks valokuvausta harrastavaa ihmistä vielä pariskuntana (ja toddlerboykin näköjään hurjaa vauhtia tulossa mukaan, kuten instagramistakin sai kesällä huomata).
–
Pitääkin laittaa instaan joskus kuva meidän kirjahyllyistä – nyt kun niissä on harvinaisen vähän kuvia esillä (sillä moni on jo seinällä).
krista
30.8.2016 at 21:49Joo, kirjahyllykuvia!
–
Meillä ei itse asiassa ole seinällä muita kuvia itsestämme kuin lasten 1-vuotiskuvat ja nekin ovat keittiössä vaan hellan hormin (tai siis se ”lakki”) päällä nojallaan. Aika jännä, nyt vasta tajuan! Valokuvaseinä omasta perheestä ois kyllä kiva, sellaista ollaan joskus ajateltu. Ja hyviä kuviakin on, kun on valokuvaajia lähipiirissä. Ja se Silvan tanssiopistomainoskuva ois ihana teettää isompana ja saada kehyksiin! <3 Ja tietty sit Seelasta pitäis ottaa oma balleriinakuva kans <3
Vannikkila
31.8.2016 at 08:21Sellanen kuvaseinä vaikka teidän porras”käytävään”? Erikokoisia kehyksiä sulassa harmoniassa :)
–
Minäpäs laitan muutamia kuvia tänään instaan. Laitetaan vaikka #valokuvatesille :D
Karin
30.8.2016 at 13:55Mä olin jo osoittamassa sormella teidän siivoojaan :D
Äidit on parhaita! Mä pyörittelisin silmiäni, jos mun äiti tekis tuollaista >_<
krista
30.8.2016 at 21:50Hahaa, totta! No, mä arvasin siitä, että ei ole siivooja, kun se ois joutunut käydä hakemassa ensin Sotkamosta nää tavarat :D
–
Joo arvaa pyöritelinkö mä :D Mutta jotenkin… ihanaa. Äidit <3
piupali
30.8.2016 at 14:21Liikuttavaa. :´)
Mä taas tein omalle äidilleni kerran päinvastaisen testin. Mun mielestä sillä oli liikaa kaiken maailman koriste-esineitä, ja väitin ettei se ikinä itse edes huomaa niiden läsnäoloa. Kerran sitten anastin yhden pienen patsaan lipaston päältä, piilotin sen kaappiin omaan kotiini. Josta löysin sen vuoden päästä. Palautin, ja äiti luuli että tuon hänelle lahjan, ei muistanut omistavansa kyseistä esinettä. :D
krista
30.8.2016 at 22:14Heeei, tässäpä mahtava ja ekologinen lahjaidea! ”Kato mä ostin sulle tällaisen posliinikissan/puisen buddhan/kynttilänjalan”. ”Oi, miten sä osasit ostaa noin munnäköisen!” (koska se ON sun) :D
–
Ihan mahtavaa :D
Juliaihminen
1.9.2016 at 19:37Ahahahah, lukiokuva ja etenkin kehys on jotenkin niin eeppinen. Jättäisin ehdottomasti esille!