Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Epsonin kanssa.
Tässä eräänä iltana tökkäsin tietokoneeseeni kiinni viime vuosien valokuvia sisältävän ulkoisen kovalevyjemman. Hetken se kovalevy siinä ruksutteli ennen kuin avasi tuhannet kuvamuistosalansa. Sitten näytölle avautui kuvavirtana vuodet 2018 – 2022. Oi, mitä kuvia!
Valitsen tuon – klik sur rur rur. Ja sitten tuon – klik sur rur rur. Ai hitsi ja tuo – klik sur rur rur.
Ihan mieletöntä! Muutamassa sekunnissa valokuvia! Kotona!
Epson EcoTank ET-8500 on ollut meillä käytössä nyt aika lailla tasan puoli vuotta. Ylivoimaisesti eniten sitä on käytetty askarteluun, erityisesti värityskuvien tulostamiseen. Niitä onkin meillä väritetty viimeisen puolen vuoden aikana varmaan enemmän kuin keskivertoihminen koko elämässään, ha. Kakkosena määrällisesti ovat olleet kaikenlaiset lomakkeet, kaavakkeet ja lippulappuset – oi miten paljon kaavakkeita näköjään nykyihmisenkin elämään vielä mahtuu! Etäkoulupäivinä tai ekstralomina on myös ollut paljon kaikenlaisia koulutehtäviä tulostettavana.
Mutta tämähän siis tosiaan on pohjimmiltaan valokuvatulostin!
Siitä ensimakupalan nautimme joulun alla, kun ihkaensimmäistä kertaa teimme, tulostimme ja jopa lähetimme läheisille perhevalokuvasta tehdyt joulukortit. Ne näkyvät Instassa täällä. Jo silloin totesin, että tätä lisää, kiitos. Rakkaita valokuvia suurennoksia vaikka kehyksiin ja muistoja ystäville perinteisinä paperivalokuvina. Ja kaikkein tärkeimpänä ajatuksena: valokuvia isovanhemmille meidän perheen elämästä ja yhteisistä muistoista.
Huikea ajatus, että tällaisen paperikuva-albumin voi tehdä kotona itse, eikä tarvitse teettää erikseen kuvia missään ulkopuolisessa paikassa. Suoraan vaan omalta koneelta tulostimeen!
Nyt aloin siis hommiin ja kävin ensin läpi meidän perheen valokuvat vuosilta 2018- 2022. Sieltä poimin rakkaimmat helmet: ihan pariparipari pikkukuvaa. Eli ööö noin sata. Voi olla, että joudun vielä vähän karsimaan, ha.
Sitten tulostamaan!
Se käy jopa yllättävän pienillä säädöillä. Oikeanlainen paperi tulostimeen – meillä on käytössä tällainen Epsonin oma Premium Glossy Photo Paper valokuville. Tsekataan, että kuvakoko on oikein ja klikataan oikeanlainen paperi valikosta. Esikatselu, jotta näkee, näyttääkö oikealta. Näyttää! Ja sitten klik tulostamaan!
Ihkaensimmäisen kuvan kanssa EcoTank hetken miettii ja ruksuttelee asetuksiaan kohdilleen. Seuraavat kuvat sitten putkahtavatkin tulostimesta ulos mukavan reippaalla tahdilla. Valokuvan pinnassa tuntuu ihan pientä kosteutta suoraan tulostimesta ulostulon jälkeen, joten nostelin aika varovaisin sormin niitä sieltä yksi kerrallaan ulos.
Valokuvat ovat ainakin mun maallikkosilmään ihan täydellisiä. En pysty näkemään tai keksimään, miten valokuvapaikkaan lähetettynä niistä voisi tulla yhtään parempia kuin ovat jo tällä tulostimella tulostettuina. Ne ovat ihan siis… no, ihkaoikeita valokuvia!
No, seuraavaksi pähkäilin hetken, että millaisen albumin näistä sitten ämmille kokoaisin. Pitäisikö hankkia joku sellainen hieno vihko, johon valokuvat voisi teipata ja itse siihen jotenkin askarrella reunuksiin kaikenlaisia koristeita…? Oijoijoijoi!
Niin, sata kuvaa…
VAI pitäisikö vaan kaivaa kirjahyllyä, josko sieltä löytyisi entuudestaan joku vanha, käyttämättömäksi jäänyt albumi?
Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon.
Tähän mennessä olen tehnyt koko hommasta ehkä noin puolet: etsinyt ja valikoinut valokuvat sekä tulostanut niistä osan.
Ja jo nyt on jo tullut niiii-iiiin hyvä mieli! Niin paljon onnellisia, ihania hetkiä yhdessä niin Sotkamossa, Helsingissä kuin Fuengirolassakin – tuntuu tosi tärkeältä antaa tämä albumi ämmille. Vaikka hänelle voi WhatsAppiinkin kuvia lähettää, uskon että tällaisessa perinteisten kuvien selailussa on ihan erilainen fiilis.
Tuntuu myös hyvältä tietää, että hän voi ehkä siellä kotosalla itsekseen oleskellessaan palata kerta toisensa jälkeen näihin onnellisiin kuviin ja tunnelmiin. Vaikka välillä ollaan maantieteellisen sijainnin takia paljon erillään, niin kaikkea on elämässä yhdessä tehty ja koettu!
Ai että, olen tosi onnellinen tästä. Valmista tulee ihan varmasti siihen mennessä, kun me seuraavan kerran mennään Sotkamoon. Ja tosiaan yllättävän pienivaivaiselta tuntuu tämä pikkuprojekti, kun kaiken voi tehdä tässä kotona!
Meillä on siis nyt takana puoli vuotta eloa EcoTankin kanssa takana, ja täytyy todella olla tyytyväinen.
Kaikki on sujunut tulostimen kanssa ihan nappiin, eikä kertaakaan ole tullut sitä klassista ”Rage Against the Machine – I reckon it was probably a printer” -fiilistä. Värien toistuminen tulosteissa edelleen aktiivisesti ilahduttaa, ja kerta toisensa jälkeen hämmästelen, miten kotona voi olla tällainen laite.
Ainoa harmitus on se, että vuosien varrella me ollaan tätä ennen ostettu useampia sellaisia ”ostetaan tää halpis, kun nää on kaikki samanlaisia” -printtereitä, joiden kanssa on säädetty ja menetetty hermoja. Lopulta ostettu uusi, joka on ollut ihan yhtä huono. Me tehtiin se sama moka siis useamman kerran putkeen. Niin erilainen fiilis nyt tämän kanssa! Hutiostokset harmittavat – toisaalta vastaavasti ah sitä nautintoa, minkä tästä sujuvasti toimivasta supervehkeestä nyt sitten saa!
Tulostettu on jo paljon. Ja se ei yllätä, että musteiden kanssa ei ole tarvinnut säätää – se tiedettiin jo etukäteen.
EcoTankin juju muihin tulostimiin verrattuna on siis se, että näissä ei ole ollenkaan tavallisia mustekasetteja. Tulostimen musteet tulevat mustepulloissa, ja jo tuotepakkauksessa tuleva muste riittää tuhansien sivujen tulostukseen. Tässä meidän ET-8500-mallissa on kuusi väriä, ja sen mukana tulevalla musteella voi tulostaa jopa 1800 valokuvaa.
Että ei lopu ihan heti kesken. Vaikka tulostaisi vähän enemmänkin noita värityskuvia, haha!
Tai valokuviakin voi tulostaa näiden sadan jälkeen vielä sen 1700 kappaletta.
Ensimmäinen osuus tästä ämmin albumista on siis nyt tehty – katsotaan, josko tulevana viikonloppuna askartelisin valmiiksi!
Tai sitten jumitun vaan itsekseni ihastelemaan näitä.
Tosi hyvä tietysti, että kuvat ovat tallessa myös siellä ulkoisella kovalevyllä. Mutta kiiltävälle paperille tulostettuna näissä on vielä jotenkin ihan erilainen fiilis. Ne ikään kuin heräävät eloon.
Näissä kuvissa näkyy rakkaus.
PS. Meidän aiempia EcoTank-askarteluita ja muita puuhia:
Blogissa:
Ratkaisu Aku Ankka -kaaokselle.
Helppo eläinjoulukalenteri.
Instagramissa:
Syysaskarteluita ja vesivärityön tulostaminen.
Joulukorttien tulostaminen.
Joelin piirtämät otusvärityskuvat.
A
10.3.2022 at 18:33Mulla on vähän päinvastoin, siis nykyään valokuvia tulee katsottua ihan älyttömän paljon enemmän kuin paperikuva-aikaan, nuo mun Applen laitteet kun tarjoaa random-kuvia uusia päivittäin (ja siis mun kaikki 10 000+ kuvaa löytyy niin puhelimesta kuin padistakin, kun ovat pilvessä) ja sitä kautta tulee kuvamuistoja katsottua. Ja on tosi näpsää selata kuvia vuosienkin takaa ja vaikka laittaa ne näkyviin telkun ruudulta (tätä just tehtiin niin, että kun saatiin kännykkään kuvia siskon lapsista, niin telkusta isolta ruudulta sit katseltiin lapsen kanssa kuvat ja videot). Tässä kohtaa rakastan nykyteknologiaa!
—
Mut hei, printterikin meillä on…tosin ei mikään tuollainen fancy, vaan pieni valokuvatulosti (lapsi sai meiltä joululahjaksi…alkuperäinen toive oli polaroid-kamera, mutta vähän puhuttiin niin, että miten ois sellainen valokuvatulostin). Niinpä jouluna paketista sit paljastui Canon Selphy cp1300, joka tulostaa 10*15 kokoisia kuvia. Ja jopa tuolla pikkulaitteella, niin vau, kuvanlaatu on hätkähdyttävän hyvä, siis valokuvatasoista kyllä ja tässäkin kohtaa oon, että vau, nykyteknologia on mahtavaa!
krista
11.3.2022 at 08:24Hih joo jos siinä mielessä ajattelee, että kuinka paljon koneelta katsoo, niin mullahan se määrä on ihan VALTAVA – kun koneelta omaan perheen kuvia päivittäin näen :D Ja lapsetkin usein kurkkii olan takaa, etenkin kun nousee noita ehdotuksia vanhoista postauksista, niin sinne usein eksytään katselemaan ja ihastelemaan. Että kyllä ihan ehdottomasti digiaika on kasvattanut ”valokuvallisuutta” meilläkin, siis ihan ihan valtavasti!
–
Mutta se oli jännä havainto – hoksasin itse asiassa vasta yhdestä IG-viestikeskustelusta. Tajusin, että mä pidin ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni tällaista ”aitoa valokuvaa” (eli paperikuvaa) omasta lapsesta näin fyysisenä kappaleena kädessä! Jos ei oteta huomioon koulukuvia ja jotain 1-vuotiskuvaa ja sitä joulukorttikuvaa. Aaa ja jotain huvipuistoista ostettuja maksullisesta kuvauspisteestä ostettuja kuvia.
–
Mutta siis ihan hullua: kymmenen vuotta ja yhtään tällaista ”muistopaperikuvaa” lapsista meillä ei ole ollut tässä ajassa! Ei vaan ole tullut teetettyä. Siksi se ehkä tässä jotenkin iski: tuntui yhtä aikaa nostalgiselta ja sellaiselta tutunrakkalta – ja myös ehkä jonkinlaiselta uutuudenviehätykseltä, kun paperikuvia ei ole ollut. Ja lapsille tosiaan uutuudenviehtätykseltä nähdä itseään paperikuvassa! Nyt tällä hetkelläkin meillä on keittiön pöydällä parikymmentä näitä kuvia levällään, kun ei jotenkin edes raaski pinota pois :D Kaikki niitä käy vuorotellen ihastelemassa ja ruokapöydässä syödessä (haha siinä kuvien keskellä) on niitä kerta toisensa jälkeen katsottu, ihasteltu ja muisteltu. Hah, ei paras kuvajemma: levällään ruokapöydällä :D Pakkaan ne varmaan tänään pois, mutta hitsi että ne on vaan jotenkin hassusti ilahduttaneet!
–
Ja siis kyllä, vau tätä nykytekniikkaa. Ihan vaan jokin vuosi sitten (okei meillä tämän tulostimen tuloon asti, haha) ei olisi tullut mieleenkään, että VALOKUVIA saa kotona. Tuosta vaan pöydän laidalle tulostettuna aitoja kuvia. Jotain kömpelösti aaneloselle jäljentyviä kuvia sitä ennen sai kyllä vaikka työpaikan väritulostimella, mutta ihan tuollaisia samanlaisia laadultaan kuin ulkopuolella teettämällä – wou.
A
11.3.2022 at 08:49Meillä lapsesta on kehitetty sellaisia erittäin simppeleitä valokuvakirjoja (ei mitään tekstejä, vaan kuratoitu valikoima kuvia kronologisessa järjestyksessä 10*15 koossa kierreselällä, Smartphoton taskukirja tms)…tyyliin vauvavuodesta 15 kirjaa (52 kuvaa per kirja), ekasta vuodesta 10 kirjaa, …, 8. vuodesta kolme kirjaa, hihi). Niitä lapsi tykkää selata kyllä myös, mä itse pidän niitä varmuuskopioina, että jos digikuvat jostain syystä tuhoutuisi. Ainut vaan, että on kyllä ihan inhokkihomma (viimeksi teetin kuvia 2020 edeltävältä neljältä vuodelta, eli nyt on jo rästissä reilu vuosi, urakka kun on aikasta iso). Siihen nähden on kyllä ihan eri helppoa kyllä ihan noin vaan tulostaa kuva halutessaan. Meillä lapsi arvostaa paperikuvia kyllä valtavasti ja kerää omaa valokuva-albumiaan (se on ihana aarre, sellainen pahvisivuinen valokuva-albumi, missä on kuvia kavereista, serkuista, isovanhemmista, matkoista jne ja ihanat lapsen itse kirjoittamat kuvatekstit, piirrettyjä kuvia ja koristeluita). Ehkä teidän tytötkin tykkäisi koostaa sellaista, kun kuulostavat luovilta tyypeiltä?
krista
11.3.2022 at 09:05Oiiii, miten hyvä idea! Mulla on kuvat aika kivasti koneella vuosijärjestyksessä: sieltä voitaisiin yhdessä katsella, lapset voisi valita ja tulostaa itse, ja askarrella itse tuollaista aarrekirjaa itsestään… Etenkin nyt, kun uusi pikkusisko on tulossa, veikkaan että nuo lasten omien vauva- ja taaperovuosien kuvat kiinnostavat. Ja siitä jää ihana muisto koko elämäksi. Hitsi, tämä me tehdään! Lapset ihan varmasti innostuvat, oon satavarma! Iso kiitos ideasta!
Nro26
17.3.2022 at 08:28Ihania noi teidän kuvat!
Kattelin verkkokaupoista noita Ecotankkeja ja heräsi kysymys, että mikä malli teillä on? Useampaa numerosarjaa näyttäisi olevan myynnissä, ja hintahaarukkakin on aika iso. Onkohan tuo parinsadan vehje jo ihan pätevä?
Itelläkin edelliset kokemukset just jostain halppisvehkeestä (joka oli kumminkin vieläpä olevinaan valokuviin erikoistunut!) ja aina se teki raitaa tai jtn muuta ärsyttävää. En vaan silloin saanut mitenkään roudattua sitä että oisin voinut palauttaa takuuaikana. Se ei tietenkään myöskään koskaan kokonaan hajonnut, joten jouduin kärsimään sen kans pitkään, ennen kuin lopulta annoin reilu 10v myöhemmin yhdessä muutossa pois sen 😅
Nyt on vaan miehen mustavalkoinen lasertulostin, mikä on hyvä lomakkeiden ym. kanssa, mutta miniatyyrijuttuihin kaipaisin väritulostinta, joka ei tekis rasteria, niin kuin noi lasertulostimet yleensä tekee.
Miten tossa Ecotankissa muuten, onko siinä sitä vaaraa että kasetit jotenkin kuivuu, jos ei joka kuukausi käytä ainakin vähän? Ennen ainakin muistelen että kovasti varoteltiin siitä mustesuihkutulostimien yhteydessä. Vaikka täytyyhän ton olla erilainen kun kasettejakaan ei vaihdeta, niissä vanhoissa ilmeisesti just mustepää kuivui ja kului, minkä takia niitä piti vaihtaa.
krista
17.3.2022 at 09:03Kiitos <3 <3 <3
-
Meillä tää on Epson Eco Tank ET-8500. Noissa EcoTankeissa on tosiaan tosi paljon erilaisia malleja eri käyttöön, muistaakseni jossain esitteessä oli jaottelua, jossa voi verrata ja valita käyttötarkoituksen mukaan... hetkinen... Jesh löytyi, tässä linkissä esite: https://neon.epson-europe.com/files/assets/source/a/r/t/e/a12969-brochure-lores-fi-fi-ecotank_range_brochure.pdf?uid=105720&downloadimage=1
–
Mä kyselin vähän vastaavaa aiemmin tuolta Epsonilta toiselle eri malleja pohtivalle. Sieltä vastattiin, että tosiaan mallivalinta kannattaa tehdä sen perusteella, millaista aikoo tulostaa: tavalliset EcoTankit tekee myös oikein hyvää jälkeä, niissä on neljä väriä. Mutta tässä meidän mallissa on kuusi väriä, niin se tekee jäljestä sitten vielä hienompaa. Tuossa meidän ET-8500:ssa on siis 6 osaväriä (CMYK+harmaa+valokuvamusta) kun taas muissa EcoTank-tulostimissa on 4 osaväriä (CMYK eli cyan, magenta, yellow, black). Sun tulostusta arvellen suosittelisin kyllä just tuota meidän mallia! Vaikka on se tietty siellä hintahaarukan yläpäässä, mutta saisit (etenkin sit oikealle paperille, mutta sähän nämä varmasti tunnet) sit kyllä tosi hienoa jälkeä <3 Kuulemma joissain myymälöissä on näkyvissä tulostusnäytteitä eri malleista, niistä pääsisi varmasti hyvin näkemään eroja ja että onko edullisempi sit kuitenkin riittävä. Mutta hitsi harmi kyllä en just osaa sanoa, että MISSÄ myymälöissä niitä vois olla...
-
Mä en ole kuullut kuivumisvaroitusta tästä tulostimesta - johtuisikohan siitä, että tässä just ei ole kasetteja vaan mustetta... Mutta voisin tästä vielä kysäistä!