1. Perusolosuhteissa:
Hampaiden pesu.
Äiti: ”Isi pesee sun hampaat.”
Lue mulle kirjaa.
Isi: ”Joo, äiti lukee sulle sen-ja-sen kirjan.”
Saanko katsoa jonkun videon?
Äiti: ”Saat videon, isi laittaa.”
Auta mua laittamaan tää housunnappi.
Isi: ”Juu, äiti auttaa!”
( jatkuvaa rivienvälistä toiselledelegointia)
2. Kun lapsi satuttaa itsensä:
Äääää.
Äiti: ”Tule äidin syliin, kulta!!!”
Isi: ”Isi lohduttaa, isin syliin!”
Äiti: ”Eiku anna mulle, äidin syliin, äiti lohduttaa!”
Isi: ”Isi nyt pitää!”
Äiti: ”Äidin syliin!!!!”
(tyyliin repivät lasta toinen toiseltaan)
Kävi hammasvahinko tänään leikkipuistossa – auts.
24
Karoliinan
14.6.2017 at 17:48Samaistuminen! :D
krista
15.6.2017 at 09:39:D
Heidi
14.6.2017 at 18:15Meillä todennäköisesti menee että äiti haluaa auttaa kaikessa, mutta jos lapsi itkee niin Akhil ryntää kyynärpää-tekniikalla lohduttamaan 😂
krista
15.6.2017 at 09:41Varmaan vähän niin kuin meillä saatte sit taistella siitä, että kumpi ”saa” lohduttaa :D Jännä muuten, että oman kiukuttelevan lapsen itku ei saa aikaan (enää) yhtään niin voimakasta reaktiota :D Silloin hyvinkin voi yrittää delegoida lohdutusvastuuta toiselle :D
Ke
14.6.2017 at 20:46Meillä on aina isä kelvannut paremmin lohduttajaksi. Kun poika oli parivuotias, olimme eräissä kesäjuhlissa. Lapsi kaatui kiviportaissa ja itku sen mukainen. Mä en edes noussut katsomaan kun näin, että isä on vieressä. Vanhat rouvat oli ihan kauhuissaan ja varmaan ajattelivat, että mä olen maailman kylmin ja huonoin äiti. Mä vaan tiesin, etten olisi kelvannut kuitenkaan…
Lilah
14.6.2017 at 23:20Meillä on vähän sama toisinpäin, koska mies on työn vuoksi paljon poissa, jolloin vain äiti kelpaa. Kun sitten lomilla mies onkin paikalla, mina kieltäydyn olemasta ainoa kelpaava vanhempi ja saavat tyytyä isän hoivaan. Alkuun se aina kirpaisee kaikilla, sitten asettuu niin että kumpi vaan kelpaa. Toisaalta meillä ei yltiöpäisesti lohdutella jokaista pientä kolhua. Toki katsotaan yhdessä kuinka kävi ja puhalletaan pipiin, mutta tarjota ylenpalttista huomiota jokaisesta pikku kolauksesta. Näin ollen lapset eivät jokaista juttua raportoikaan vaan huomio tulee muista tilanteista.
krista
15.6.2017 at 09:44Joo ja jos kolhu on vain sellainen, että syli ja lohdutus sen parantaa, niin eihän sen tosiaan tarvitse olla just äidin syli. Mutta joo ehkä just vanhempi ikäluokka on tottunut, että äiti on itseoikeutetusti se päähoiva ja isä vaan statisti – vaikka nykypäivänä se ei läheskään aina niin ole <3
murina
15.6.2017 at 08:33Meillä kyllä isi häipyy draamatilanteissa takavasemmalle, jos äiti vaan on paikalla…..
krista
15.6.2017 at 09:45Mä itse mielellään monesti häipyisin (heh ja häivynkin) sellaisissa kiukuttelutilanteissa :D ”Isi hoitaa” ja äkkkiä ripustamaan vaikka pyykkiä :D Mutta sit jos huomaa, että toisella alkaa pinna kiristyä, niin sitten vahdinvaihto – ja tarvittaessa vielä vahdinvaihto uudelleen, uudelleen, uudelleen, uudelleen :)
murina
15.6.2017 at 10:10jos kiukutellaan ihan vaan kiukuttelun ilosta, niin silloin me yleensä leikitään molemmat kuuroja :D
krista
15.6.2017 at 11:53Hahaha! :D