Kaupallinen yhteistyö: Vantaan aikuisopisto
Keskustelu espanjalaisessa rappukäytävässä:
minä: Hola!
naapuri: Hola, qué tal?
minä: Ööö äää fine, and you?
naapuri: *puhuu ystävällisesti valtavan määrän espanjaa valtavalla vauhdilla, enkä minä ymmärrä mitään*
Minulta kysyttiin usein Espanjan-talven jälkeen, että opitteko paljon espanjaa. Ja ihan nolotti myöntää, että ei oikeastaan tipan tippaa. Tai no Joel oppi – sillä on jotenkin aivan käsittämätön kielenomaksumiskyky. Jo muutaman viikon jälkeen se alkoi vähitellen perusasioida espanjaksi. En voinut ym-mär-tää, miten se yhtäkkiä tiesi, että se tietty leipä leipomossa on bocadillo tai appelsiinimehu kahvilassa tilataan pyytämällä zumo de naranja. Mitä ihmettä?!?!? Missä vaiheessa sä nuo olet oppinut? Minä puolestaan hymyilin mykkänä Joelin selän takana tai yritin asioida englanniksi; mutta suun avaaminen (hola-gracias -sanoja enempää) vieraalla kielellä tuntui aivan ylitsepääsemättömän vaikealta.
Vaikka siis minä olin meistä se, joka aiemmin on opiskellyt yhden talven espanjaa. Mutta se oli vuonna 2003, ja nyt tajusin (karvaasti), että en todellakaan muistanut yhtään mitään. Ja sieltä mistään muistinsopukoista ei palautunut edes ensimmäisiä ”mikä sinun nimesi on?” -alkeita itsestään niin kuin ehkä salaa olin toivonut. Olin myös ennakolta elätellyt ajatuksia, että opiskelisin vähän siellä: tutustuin alussa innolla paikallisen opiston kielitarjontaan ja kävinkin pari kertaa ”avoimet ovet” -tyyppisillä tunneilla ihan päivää – mitä kuuluu -lauseita opiskelemassa. Mutta vuorokaudessa ei ollut Espanjassa tunteja yhtään sen enempää kuin Suomessakaan ja useimmat kurssit olisivat vaatineet kaksi iltaa viikosta – ja se tuntui siellä ollessa sitten kuitenkin liian sitovalta.
Niinpä päätös oli selvä oikeastaan jo heti siinä vaiheessa, kun päätimme viettää myös ensi talven Espanjassa. Tällä kertaa aion ehdottomasti opiskella espanjan alkeet jo ennen sinne menoa. Samaan saumaan satuin vaihtamaan meiliä tutun blogilukijan kanssa; ja hän vinkkasi, että hän muuten opettaa espanjan alkeita Vantaan aikuisopistolla. JESH! Mä niii-iiin tuun sun oppiin! Niinpä klikkasin jo tuossa kesällä itseni Ilmonetiin ja ilmoittauduin mukaan Mervin vetämälle kurssille. Jee, täältä tullaan!
Ja jo ensi viikolla se sitten alkaa – espanjan intensiivialkeet seitsemän viikon ajan.
Oon superinnoissani ja superjännityksissäni myös!
Jännittää siis siksi, että en siis ole kyllä mitenkään luontainen kieltenopiskelija; varsinkin se puhuminen jännittää. Englanti kyllä menee ihan perushyvin, ja ruotsia ja saksaa osasin hyvin lukiolaisena varmasti lähinnä siksi, että olin niin hikari (heh). Mutta ranskan alkeet yliopistolla olivat minulle mallia katastrofi: tipahdin jo parin ensimmäisen tunnin jälkeen niin, että en edes tiennyt, millä sivulla me mentiin (en ollut opetellut numeroita läksyinä). Opettaja siinä sitten harrasti usein sitä, että kotitehtävät käydään läpi järjestyksessä niin, että jokainen vuorollaan lukee yhden kohdan. Eräällä tunnilla (läksyt taas tekemättä) vastausvuoron lähestyessä uhkaavasti pakkasin paniikissa kaikki tavarani laukkuun ja kävelin pokkana luentosalista ulos kesken tunnin – enkä koskaan enää palannut. Uhh. Vieläkin tästä kertoessa vatsalaukussa muljahtaa ikävästi; jotenkin se oli sellainen henkilökohtainen häpeällinen hetki. Ja se häpeä aktivoituu vielä nykyisinkin, kun edes kuulen jonkun puhuvan ranskaa. Olisin vaan tehnyt niitä läksyjä, niin noin ei olisi käynyt. Tai olisin ollut sen verran aikuinen (olin silloin 21), että olisin myöntänyt, että en osaa, mutta opettelen.
Ahhhahaha että tällaiset traumat mulla, terkut vaan mun tulevalle espanjan-opelle! Muista lukita ovet tunnin alkaessa! Ehkä myös ikkunat :D
Nällä lähtökohdin siis kohti espanjantuntia, haha! Apua ja NYT mua sit alkoikin jännittää :D :D :D
No mutta: minulla on aito motivaatio oppia ja nykyisin en enää häpeä itseäni maanrakoon, jos en jotain osaa. Ja luotan siihen, että kurssilla on 25 muutakin vasta-alkajaa, jotka ovat ihan samassa tilanteessa kuin minäkin. Niinpä vaan reippaasti opiskelemaan! Jea! Aion tehdä läksyt myös.
(pitäkää peukkuja)
Näin harrastuskauden kohta käynnistyessä suosittelen muuten vilpittömästi tutustumaan noihin Vantaan aikuisopiston kursseihin. Siellä on taas vaikka ja mitä tarjolla, ja hinnat ovat erittäin kohtuulliset – esimerkiksi laadukasta tanssinopetusta saa tuolta ihan eri hintaluokassa kuin tanssikouluista, vaikka opettajatkin voivat olla joskus samat. Esimerkiksi itse tanssin yhden talven Bollywoodia työväenopiston kurssilla Helsingissä, ja itselläni houkutus olisi suuri joskus mennä myös esimerkiksi aikuisbaletin alkeisiin. Tuolla on myös tosi kivasti erilaista musiikkiliikuntaa lapsille, ihan tavallisista äiti-vauva -liikunnoista vaikka PerheAfroon. Tai muutakin perheen yhteistä tekemistä kuin liikuntaa: vaikka hamahelmiaskartelua tai jouluaskartelua kierrätysmateriaaleista yhdessä lapsen kanssa. Tai hampurilaisten tekemistä tai Halloween-herkkuja lasten ja aikuisten kesken yhdessä. Aaa ja bongasinpa vielä Club español – espanjaa lapsille -kurssinkin. Aijaijai tuokin ois ollut huippu!
Tuo ”mun” espanjan kurssi on muuten jo täynnä, mutta useampiakin muita espanjan alkeiskursseja on kyllä vielä alkamassa tässä syksyn mittaan.
Ja HUH sori vyörytys, mutta pakko vinkata vielä esim. pieneksi käyneet lastenvaatteet uudelleen käyttöön -kurssi sekä parikin erilaista kurssia, joissa hyötykäytetään tai korjataan rikkinäisiä tai vanhoja vaatteita, vau! Ja rakkaiden esineiden uusi elämä -kurssi, jossa voi rakentaa vaikka kynttelikön vanhasta polkupyörästä tai mitä vaan mieleen pälkähtää, ooo miten mahtavaa!
Apua näitä lukiessa meinaa aina ihan seota! Jos olisi määrättömästi aikaa, niin miten paljon kaikkea kivaa voisikaan harrastaa… Mutta nyt pysymme ensi syksyn näissä: minulle tuo espanjan intensiivikurssi ja Bollywood, ja tytöille tanssitunnit ja muskarit.
Mä suosittelen ihan valtavasti harrastamista kaikille, siis myös aikuisille – se oikeasti antaa elämään niii-iiin paljon. Oon jo aiemminkin (täällä) kirjoittanut, miten paljon se oman jutun löytäminen voi elämään tuoda.
”On se sitten tanssi tai pitsinnypläys”, kirjoitin tuolla.
Ja kyllä: tuolla aikuisopistolla on myös pitsinnypläystä. Itse valitsisin kuitenkin vaikka turkkilaisen helmivirkkauksen – mä en edes tiedä, mitä se on, mutta kuulostaa mahtavalta! :D
Opiston painettu opinto-ohjelma on jakelupaikoissa (Tikkurilan Opistotalo, Myyrinki, kirjastot, Vantaa-info, Suomalainen kirjakauppa ja K-Supermarketit paitsi Hakunila) huomiseen (1.8.) mennessä sekä netissä pdf:nä täällä. Varautukaa hengästymään!
Ilmoittautuminen syksyn kursseille alkaa 9. elokuuta klo 13 alkaen (tarkka ilmoittautumisohje aina kunkin kurssin kohdalta). Ja Ilmonet on se ilmoittautumisen osoite siis; sieltä löytyy samasta paikasta ilmoittautuminen sekä Vantaan aikuisopiston sekä Helsingin ja Espoon työväenopiston kursseille.
Onkos teillä jo syksyn harrastukset hanskassa? Oletteko käyneet koskaan noilla työväenopiston kursseilla?
20
krista
31.7.2017 at 17:16PS. Googlasin sen turkkilaisen helmivirkkaamisen – se taitaa olla just sitä, millä mun tänhetkiset lempparirannekorut on tehty! Ooooooh!
Salla
31.7.2017 at 18:51Suosittelen lämpimästi tehostamaan opiskelua Duolingon avulla! Naputtelin ennen yhtä Italian reissua muutaman viikon ajan kännykällä esim. ratikkamatkoilla tuota peliä, ja yhtäkkiä pystyin hoitamaan yksinkertaisia asioita italiaksi. Ja mun kielenomaksumiskyky johtaa yleensä ennemminkin noihin luokasta livistämistilanteisiin :D
krista
31.7.2017 at 18:56Joo mun kaveri suositteli tuota myös, täytyy ehdottomasti testata! Vois ehkä hyvin toimia vielä tuon kielikurssin tukena… Mä latasin siellä Espanjassa jonkun vastaavan sovelluksen (mondly näköjään) ja se oli ihan surkea :D Mutta just tuota Duolingoa myös tosiaan kaveri suositteli!
Ainoooo
31.7.2017 at 18:56Espanja on onneksi ihan eri juttu kuin ranska :D itse opiskelin ranskaa, hmm, noin 5 vuotta koulussa, enkä osaa mitään. Espanjaa lukiossa 3 v ja sillä vois kyllä ajatella toimittavansa asioita (no nyt vaatisi ensin vähän kertausta). Espanja on kiva kieli, hyvin se menee! :)
krista
31.7.2017 at 18:58Oon ihan samaa mieltä! Siitä vuodesta espanjan opettelua muistan sen verran, että se oli KIVAA ja kohtuullisen helppoakin – tai ei siis sellaista megamahdotonta kuin se ranska silloin. Espanjan ääntäminen on jotenkin suomalaiselle niin helppoa, ja lisäksi se kieli kuulostaa mun mielestä aivan ihanalta! <3
Lilah
31.7.2017 at 23:46Pientä hikeä pukkaa kun ajattelen harrastuskauden alkua: koululaisilla isommalla tunteja viikossa 6, pienemmällä 4. Molemmat hinkuisi vielä yhtä lisää. Itsellä kaksi iltamenoa. Tarkan suunnittelun ansiosta harrastuksettomat perheen yhteisiä iltoja pitäisi viikkoon jäädä 3. Päälle pienten päivähoito, oma kokopäivätyö ja miehen reissutyö. Espanjaa olisin halunnut opiskella jo monen monta vuotta mutta aina on jäänyt.
krista
1.8.2017 at 09:18Mä itse olin kans koululaisena tuollainen harrastushirmu <3 Aika huikean hienosti ootte onnistuneet sumplimaan, kun perheen yhteisiä vapaailtojakin jää! Meille taitaa jäädä kaksi "tyhjää" arki-iltaa ja viikonloput, mutta sit on toisaalta yksi aamupäivä myös, jolloin tytöt ei ole (toistaiseksi) hoidossa.
-
Pidä ihmeessä espanja mielessä! Mä itse yritän aina ajatella niin, etä vaikka JUST NYT ei olisikaan aika jollekin tietylle jutulle, niin se aika voi tulla siten elämässä joskus toiste; seuraavana vuonna tai sitä seuraavana! Mä edelleen näin 40-vuotiaana AION ALOITTAA tuon aikuisbaletin joskus. Just nyt menee muut asiat eteen (muut harrastukset ja perhemenot), mutta joskus on vielä se aika, kun ajattelen, että NYT. En aio luovuttaa, että "en mä koskaan", vaan "sitten kun mä" <3
Miitu
1.8.2017 at 02:27Mä sain lomamatkalla ranska-vyörytyksen, kun olin porukan ainut sitä joskus opiskellut (ja jopa kirjoittanut). Kiitettävästi tuo kielitaito rapistuu, jos sitä ei käytä eikä kieltä edes kuule yli vuosikymmeneen. Sen verran pysyin kärryillä, että suunnilleen tajusin, mitä asuntoamme esitellyt nainen kertoi, mutta omalta osalta lähinnä kuittasin papukaijana ilman sen suurempaa varmuutta, että olin oikeasti ymmärtänyt. Toisaalta olin tästäkin vähästä yllättävän ylpeä. Selvisin sentään joten kuten vieraalla kielellä, eikä se ole ainut osaamani vieras kieli.
.
Harrastusrintamalla meillä alkaa isomman soittotunnit ja pienemmän muskari. Esikoinen haluaisi lisäksi tanssitunnille, mutta tuota vielä arvon. Hänen kannaltaan joo, mutta tuolle pienemmälle näissäkin on jo riittämiin, kun joutuu kulkemaan aina mukana. Viime vuosi oli melkoista taistelua, kun olisi halunnut olla kotona. Tuo oma muskari nyt onneksi hieman tasaa tilannetta. Aikuiset jatkaa tuttua 0-linjaa. Ei vain mahdu, jos yhteistä perheaikaa aikoo viettää ja joskus käydä yksin lenkillä tai tehdä kotona jotain ilman apulaisia.
krista
1.8.2017 at 09:28Kyllä, yllättävän paljon se rapistuu! Vaikka mulla saksa, josta kirjoitinkin ihan hyvin. Mä veikkaan, että siitä mulla menisi varmaan samaan tapaan kuin sä kuvailet tuossa: ymmärtäisin JOTAIN mulle puhutusta saksasta ja osaisin ehkä auttavasti änkyttää jotain takaisin. Ja ehkä viikon oleskelulla osaisin tyyliin tilata ravintolassa. Ois muuten aika hyvä pitää kielitaitoa yllä vaikka jotain tv-sarjaa katsomalla, ehkä mä voisinkin etsiä jotain espanjalaista sarjaa :)
–
Toivottavasti teilläkin koittaa jossain vaiheessa se aikuisten harrastusaikakin! Mutta kyllä: kun se yhteinen perheaika on kuitenkin ihan val-ta-van tärkeää. Mäkin todennäköisesti otan nyt vain yhden tanssi-illan viikkoon, kun on tuo kielikurssi -esiintymisten aikaan sitten on enemmän treenejä, mutta ei näin alkuun. Ja tää on tällainen sopiva seitsemän viikon intensiivi.kielikurssi ja kerran viikossa vaan – se tuntui nyt sopivimmalta tähän saumaan. Aaaa ja yks juttu pitää kertoa: mullahan on kuntokeskusjäsenyys :D Oon käynyt siellä viimeksi vuosi sitten, sitä ennen on ollut puolen vuoden taukoja kautta aikojen. Mitäs nyt pari vuotta ois se mulla ollut nyt tällä rupeamalla, ja yhteensä ehkä 10 kertaa oon käynyt tässä kahdessa vuodessa. Hup-SIS. Lopetan sen varmaan nyt tuossa kohdassa, kun Espanjaan lähdetään…
Katarina
1.8.2017 at 08:54Hei,
kuinkahan helppoa on päästä haluamalle kurssille? minulla on sellainen käsitys että pitää tyyliin ehtiä ilmoittautua heti viiden (kolmen? yhden?) minuutin sisään kun kurssille ilmoittautuminen alkaa muuten et enää ehdi/mahdu kursille. Että vaikka kursseja on hyvin paljon, halukkaita on vielä enemmän ja suuremmalla tödennäköisyydellä ”jää lehdelle soittelemaan” kuin että pääsee haluamalleen kurssille. Kun se väkimäärä on niin valtava mitä pääkaupunkiseudulla asuu.. Korjatkaa jos olen väärässä? Olisitko Krista pystynyt ilmoittautua tuolle espanjan tehokurssille nyt heinäkuun lopussa ilmonetin kautta vai oliko kurssi kenties täynnä jo toukokuussa silloin kun ilmoittautuminen alkoi?
krista
1.8.2017 at 09:37Aaa joo totta, mullakin vanhat mielikuvat nousee pintaan! Silloin Bollywood-tunnille mulla oli kalenterissa muistutus ja soitin sinne (silloin oli muistaakseni puhelin-ilmoittautuminen) noin puoli tuntia ilmoittautumisen aloitusajan jälkeen molemmilla lukukausilla ja pääsin hyvin.
–
Mä oon näköjään 6.6. ilmoittautunut tuolle intensiivikurssille (tsekkasin, koska on tullut vahvistusviesti Ilmonetistä) ja nyt juttelin open kanssa vielä nyt viime perjantaina ja silloin oli muutama paikka tilaa – mutta nyt just viikonlopun aikana oli mennyt viimeiset paikat. Eli sille pääsi suht hyvin kyllä, mutta se onkin tosiaan tällainen vähän ”varhaissyksyn kurssi” eli alkaa aiemmin kuin muut ja ilmoittautuminen oli aiemmin.
–
Näppituntumana ehkä, että kyllä varmaan kantsii yrittää olla valmiudessa ilmoittautumaan heti silloin, kun ilmoittautumisaika alkaa! Mutta ehkäpä opistolta voitaisiin kertoa, että miten kurssit nykyään täyttyvät…? Kysytäänpä!
Mervi-ope Aikuisopistolta
1.8.2017 at 10:44Hei,
Osa kursseista toki täyttyy hyvin nopeasti , mutta melko hyvin kursseille mahtuu mukaan 😊 Ja jos vaikuttaa siltä että kovin moni kiinnostunut jää jonoon, voimme aina yrittää perustaa ylimääräisen ryhmän jonottajille, ainakin kielikurssien kohdalla. Aina kannattaa kysellä vapaita paikkoja vaikka ilmoittattuminen olisikin jo alkanut.
Puumis
1.8.2017 at 09:13Mä ilmoittauduin just arabian (alkeis)kurssille. Siis mä osaan kyllä puhua arabiaa auttavasti viiden viikon Lähi-Idässä oleskelun jälkeen, mutta en osaa lukea tai kirjoittaa :D Ja tää on mulle niin outo juttu, että päätin korjata asian. Tuolla alkeiskurssilla kun nimenomaan aloitetaan aakkosten opiskelulla ja lukemisella ja kirjoittamisella :)
krista
1.8.2017 at 09:44Vau, sä oot siis noita, joihin kieli tarttuu! Joel oli kans just tuollainen – en voi käsittää, että MITEN voi vaan jossain maassa oleskelu tartuttaa kielen, mutta näköjään se vaan voi. Ei se vaan muhun tartu :D Lähinnä opin vaan luontevammin hyväksymään sen, että en ymmärrä :D
–
Mutta joo arabian kirjoittamisen opiskelu kuulostaa kyllä… …aika haastavalta :) Vau!
Puumis
1.8.2017 at 12:04No siellä oli vähän PAKKO tarttua kun ei siellä mitään englantia puhunut kukaan :D Kävin mm. lihakaupasta hakemassa kanansiipiä – tiputanssilla ja osoittamalla käsivarttani kotkottaen (sana ”chicken” ei ollut tuttu). Ja siipiä, koska en kehdannut osoittaa rintaani hahahaha. Muutaman tuommoisen episodin jälkeen on kummasti motivaatiota oppia se kieli ja p*rkeleen äkkiä. :D
krista
1.8.2017 at 14:30Haha! :D
Aino
1.8.2017 at 21:55Haluaisin hirveästi mennä taas laulukurssille, täällä järjestetään sellaista matalan kynnyksen lauluryhmää jossa ei tarvi osata mitään eikä hintakaan oo kamala niinku yksilötunneissa.
Mutta siis, kurssi ois koko vuoden mittanen, ja pitäis totanoinniin synnyttää tuossa joulukuussa :D että mitenkähän onnistuu laulaminen viimeisillään taikka kevätkausi tuoreeltaan synnytyksen jälkeen, ja pystynkö jättään vastasyntyneen vauvan ja taaperon miehelle kerran viikossa illlalla just pahimpaan nukutusruuhka-aikaan :D
Elina (Pax)
2.8.2017 at 12:40Mä kävin yksinlaulutunneilla neljä viikkoa synnytyksen jälkeen. Toki niiden kesto oli vaan reilu tunti ja matkoihin meni vajaa 10 min suuntaansa, joten en ollut kauhean pitkään pois kotoa. Meillä rytmi asettui niin et nukutus alkoi vasta tuon tunnin jälkeen, mutta sitähän on vaikea tietää. Mun mielestä opistosta voi kyllä kysyä mahdollisuutta osallistua vaan syyskaudelle tuollaisen syyn takia, tai että voisi peruuttaa kevään jos se on ihan mahdotonta. Viimeisilleen en laulanut, koska kesäloma osui siihen väliin, mutta muuten onnistuu varmasti, keuhkoilla saattaa olla vähän ahdasta mut veikkaisin et vauva nauttii! :)
krista
2.8.2017 at 12:47Aaa ja tästä tuli muuten mieleen, että meidän koko perheen harrastukset on pystynyt molempina Espanja-talvina tekemään niin, että maksamme vain yhdestä lukukaudesta ja olemme paikalla puoli lukukautta syksyllä ja puoli lukukautta keväällä. Eli kolmen eri tahon kanssa tällainen sumplinta on ollut ihan ok, kun asiasta on tiedetty kertoa heti ilmoittautumisvaiheessa – eli kantsii kokeilla, JOS vaikka joustomahdollisuutta löytyy! Aina sitä ei tietty ole, mutta meillä kävi hyvä tsägä, että kysymällä vaan kaikki järjestyi!
krista
2.8.2017 at 12:41Oijoi, ihan kamalasti haluaisin sanoa, että mene, mene, mene! Pahimmillaan se voisi tarkoittaa sitä, että kurssi jää kesken vauvameningin johdosta ja rahanmeno ja keskeytyminen harmittaa – ehkäpä siinäkin tapauksessa lähtemisen kynnys jo kuitenkin ylittynyt ja harrastus jatkuu myöhemmin. Ja sitten taas parhaimmillaan se voi tarkoittaa sitä, että saat uuden oman innostuksen kohteen ja tärkeän oman henkireiän vauva-arkeen <3 Mene, mene, mene! Ja sit jos jää kesken niin anna jäädä vaan ja nauti niistä kerroista, kun pääsit mukaan - noin mä ajattelin muutamista vauva-ajalla keskenjääneistä harrastuksista (kun mn piti jäädä vuodelepoon ja tanssikurssit jäi kesken). Ja jatkoin siten, kun pääsin taas! :)