Olemme vasta seitsemän vuotta ähisseet, että mitä tehdä takapihan ”varikkoalueelle”. Sellaiselle varjoiselle joutomaalle, jossa aiemmin on ollut lähinnä soraa ja rojua.
Aluetta on vuosien varrella siistitty kyllä useita kertoja, mutta niin se vaan on: tyhjä ankea tila vetää puoleensa rojua. Niinpä sinne väkisinkin meinaa kertyä risupinoa tai pilkkomattomia takkapuita tai ylimääräisiä vanhoja pinnasänkyjä (oi kyllä).
Pääasiallinen haaveemme siihen on ollut nurmikko. Se haave on kuitenkin torpedoitu alas moneen kertaan. Kuulemma noin varjoisaan kohtaan ei nurmikko kasva. Mutta ei sen edes tarvitsisi olla nurmikko, ihan mikä vaan vihreä kelpaa!
No. Pari viikkoa sitten iski se puutarhan keväthurahdus. Iltaan mennessä meille oli spontaanisti ilmestynyt keskelle varikkoa oma hyppelykivipolku. No mitäs sitten tehtäisiin? Ööö?
No, mun ajatus oli heittää varikon päälle vaan spontaanisti vanhaa multaa ja erilaisia siemeniä. Kukkasekoitussiemeniä ja vanhoja nurtsin siemeniä. Ja katsoa, mitä käy vai käykö mitään.
Meille ennustettiin, että ei mitään.
Ja se oli ihan totta. Kivien asentamisen ja mullan levittämisen jälkeen tapahtui: ei mitään. Meidän itsemme osalta siis. Emme ole vieläkään ehtineet (?) ripotella mitään siemeniä sinne. Liian kylmä, ja ei ole iskenyt oikeanlainen fiilis ja silleen.
Mutta luontopa on hauska juttu! Katsokaas tätä!
Se elää!
Ihan siis pelkkään maahan kaadettuun parin sentin multakerrokseen on ilmestynyt vihreää sinne tänne! Wohoo!
Joel on tässä vinoillut mulle, että onpa ihme, että jos maahan laittaa multaa, siihen kasvaa jotain. Mutta ON se ihme! On on! Kasvun ihme nyt vähintäänkin!
Ja voikukkaa! Oi mun rakkaat keltaiset auringot, kasvakaa kasvakaa kasvakaa!
Jonain kauniina keväisenä iltana (sitä odotellessa?) ajattelimme kyllä kipata tuohon multaan ne siemenetkin. Lisäksi mulle annettiin vinkki, että kivien viereen voisi kaataa piimää – jotta siihen alkaisi kasvaa sammalta. Uuu!
Mitä muita vinkkejä teillä tulee mieleen; miten tuohon voisi saada sellaisen vihreän nurmimat... ihanmikävaanvihreämaton? Tai jotain muuta kivaa varjoisalle takapihalle.
Luultavasti mä kuitenkin vaan juon kahvia ja annan ruohon kasvaa. Tai voikukan.
Luonnon ihmeet ja silleen. Meidän varikko vihertää!
15
Esmeralda
14.5.2019 at 17:00Mites joku varjossa viihtyvä maanpeittokasvi? Itsellä hyviä kokemuksia pikkutalviosta. Kaunis, nopeasti leviävä ja viihtyy varjossa.
krista
14.5.2019 at 20:14Googlasin, ja ai hitsi tuo taitaa olla just se, mitä tuossa takapihan yhdellä kulmalla kasvaakin! Näkyy tuossa Joelin takana tuossa kuvassa, jossa se asentaa kiviä. Oisko sama? Siniset kukat! Sitä on nyt parin neliön verran, ja sen haluaisin kyllä leviävän niin laajalle kuin vaan mahdollista!
Ilona
14.5.2019 at 19:55Apiloita! Monivuotinen eikä tarvitse mitään ihmeellistä.
krista
14.5.2019 at 20:16Ai että tämä ois aivan ihana, ihan täydellinen! Vois etsiä neliapilaa <3 Meillä on muuten sellaista punaista apilaa siellä täällä toisella puolella, ai että tykkään. Tai se ei ehkä ole apila, mutta sen näköinen mutta punainen joka tapauksessa :)
-
Mitenköhän saisi apilan kasvamaan...? Siemenestä? Googlailen! Se ois ihan paras!
Anna
14.5.2019 at 20:38Apilaa on Suomessa ainakin kolmea eri lajiketta (en tiedä onko enemmänkin). Valkoapila on se pieni jossa valkoiset kukat ja pyöreät lehdet, sitten on joku toinen melkein saman näköinen jota en ole koskaan oppinut erottamaan valkoapilasta ja sitten isompi ja suippolehtisempi puna-apila. Ainakin valkoapilan siemeniä saa käsittääkseni ostettua.
krista
15.5.2019 at 08:46Pakko muuten leijua, kun kerrankin tiedän knoppitiedon: mä kirjoitin jokin aika sitten juttua villiyrteistä (ei siis blogiin vaan muualle) ja siinä yhteydessä kuulin, että apilaa on olemassa noin 300 (!!!!) lajia. Mutta Suomessa ei toki noin paljon!
–
Mä tykkään erityisesti siitä punaisesta, kun sillä on sellainen suurempi pörheä kukka <3
-
Mä googlasin muuten myös sen "punaisen apilan näköisen koristekasvin" ja google vei mun omaan blogiin, haha :D Joskus kyselin kasvien nimiä :D Mutta se on pihakäenkaali! Sillä on siis apilan näköiset lehdet (en tiedä, kuuluuko apiloihin ollenkaan), mutta punaiset. Tykkään, kun sitä kasvaa pihalla villinä siellä täällä <3
Tilia
15.5.2019 at 10:05Tavallisimmat apilat Suomessa ovat valkoapila, puna-apila, alsikeapila ja metsäapila. Näistä puna- ja metsäapila ovat isompikukkaisia ja punaisia. Alsikeapila on vaaleanpunertava ja kooltaan valkoapilan ja puna-apilan välistä. Puna-apilan tunnistaa metsäapilasta siten, että metsäapilalla on yksiväriset lehdet, puna-apilalla on vaaleampi V-kuvio lehdellä. Sitten on vielä harvinaisemmat musta- ja kelta-apilat, jotka ovat kasvupaikan suhteen vaateliaampia kuin nämä ”jokapaikanapilat” ja kasvavat lähinnä niityillä ja joskus niitä voi löytää myös tienpientareilta. Apilaa on helppo kylvää keräämällä siemeniä vaikka tien varresta kukinnan jälkeen. Valkoapilan siementä saa isoissa säkeissä myös puutarhakaupoista. Jos paikka on kovin varjoinen, joku ihan varjokasvi voi olla apilaa toimivanpi ratkaisu. Tai ihan sammal nurmikon sijaan.
Anna
15.5.2019 at 19:44Taas opin uutta :) Nyt osaan ensi kerralla olla viisaampi apiloidenkin kanssa. Jes!
krista
15.5.2019 at 19:46Hahaa, Puutalobabyn kommenttikenttä opettaa kaikkea maan ja taivaan (ja biologian) välillä! :D
Ilona
15.5.2019 at 18:41Juu suoraan siemenestä ja kastelu päälle, ei tarvii muuta! :)
Anna
14.5.2019 at 20:43Voihan voikukka :) Naapuri tuskaili viime kesänä miten inhottaa kun voikukka valtaa heidän niittynä olevan peltonsa ja minä olin juuri edellispäivänä ohi kulkiessa ehtinyt ihastella miten kauniisti kukkii.
Minusta voikukka on ihan aliarvostettu kukka. Se kasvaa ja leviää tehokkaasti, eli kasvaa asfaltin koloissa yms paikoissa missä se on ihanana väriläiskänä harmaan keskellä. Sen lehtiä voi syödä, sen nuppuja voi syödä, sen kukkia voi syödä ja se on vielä hyvä hyönteiskasvikin. Niin ja siitä saa hyvin seppeleitä.
Meillä kitketään voikukat vain kukkapenkeistä pois. Niin ja lasten hiekkalaatikosta. Muualla saavat kasvaa vapaasti ja oikein toivonkin että menestyisi hyvin ja houkuttelisi pölyttäjiä pihaa. Ja on se nyt ihan oikeasti nättikin kun sitä pysähtyy katsomaan eikä vaan vilkaise ohimennen että ”aha, arkinen voikukka vaan”. Katsokaan ihmiset sitä miten hienot pienet terälehdet sillä on ja miten täydellinen keltaisen sävy. ja miten sen siemen on kuin pieni balleriina.
krista
15.5.2019 at 08:49Mäkin olin ihan hämmentynyt, kun joskus tajusin, että voikukkien nyppimiseen on kehitetty joku ihan oma välinekin. Että MIKSI ihmeessä joku haluaisi kitkeä noita ihania ihania voikukkia? :) Mä kans nypin vain kukkapenkistä. Ja hiekkalaatikosta, jos sinne kasvaisi – tosin nyt hiekkalaatikko on ollut jo jonkin aikaa käyttämättömänä, siihen voisi oikeastikin kasvattaaa vaikka voikukkaryppään :>
–
Mun silmään voikukka on ihan valtavan kaunis: ihan mieletön kirkas keltainen väri, ja se että niitä saa lapset vapaasti poimia <3 Ja seppeleet, ja sitten se höytyvien puhaltaminen! Kesäkukista (villeistä) ehkä mun lemppari!
Miitu
14.5.2019 at 20:49Mä haaveilen meidän ”kitupihalle” puolukkaa. Lähimetsä on niin vaikeamaastoinen, ettei sinne oikein tee mieli lähteä tekemään voltteja piirakkaa tai jugurttimarjoja varten.
krista
15.5.2019 at 09:02Hauska nimitys, kitupiha! :D Ja siis heeeei mahtava idea, saisikohan tuohon mustikan kasvamaan…? :)
Onneli Winter/onnelin elämää
15.5.2019 at 06:34Annalassa on huomenna perinteisest taimimarkkinat klo 15-19, suosittelen siellä käymistä. Itse raahaan sieltä vähintään kassillisen iloalkuja kesään :)
krista
15.5.2019 at 09:03KIITOS, mä oon missannut nämä joka vuosi, vaikka ne on ihan tuossa vieressä! Huomaan vaan yhtäkkiä siitä, kun koko naapurusto kantaa taimipusseja kotiin päin :) Huomenna ehdottomasti sinne, kiitos vinkistä! :)
Kuunari
15.5.2019 at 07:46Sammalta voi muuten ”viljellä” ihan vaan laittamalla tehosekoittimeen sammalta ja ripottelemalla murskan haluttuun paikkaan (piimä hyvä kaveri sille). Sekovartinen sammal alkaa kasvaa mistä vaan osastansa. Täällä vinkkejä metodiin ja miten voi tehdä sammalgraffitin: https://www.city.fi/tyyli/sammalgraffiti+tuo+vihreytta+betoniin/8305
krista
15.5.2019 at 09:05No VAU!!! Tuota vois testata!!!
Anna
15.5.2019 at 08:55Saniaisia! Mökkielämän klassikko, näyttää kyllä mahtavalta kotonakin (:
krista
15.5.2019 at 09:07Saniaiset on nii-iiin kauniita! Mutta mulle on ehdollstunut niihin nyt yksi keskeinen negatiivinen fiilis/juttu. Meidän mökillä on paljon saniaisia kaikkialla JA paljon punkkeja. Mä jotenkin yhdistän nämä kaksi asiaa keskenään ja heti iskee ihan sellainen inho ja kuvittelen, että niistä saniaisista ne punkit hyppii kyytiin. Vaikka en edes tiedä, että onko ne oikeasti niissä saniaisissa vai jossain mustikoissa (niitäkin on paljon). Höh! Punkit on pilanneet multa saniaiset!
Torey
15.5.2019 at 10:41Mä oon niitä jotka viskois siihen ties mitä välittämättä muiden mielipiteistä ja katsoisi jos vaikka jokin kasvaisikin. :D Minkähän takia mun mies tutkii aina netistä ja toppuuttelee mua iskemästä kukkia jokapaikkaan… :D
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/05/15/kylla-maailmaan-kirjoja-mahtuu/
krista
15.5.2019 at 14:38Hahaa, tämähän se on se munkin todennäköisin (ja myös mun aikoma) toimintasuunnitelma :D ”Tiesmitä” -kukansiemenpusseja jo Seelan kanssa käytiin valitsemassa!
Anni
15.5.2019 at 13:43Ooooh MINÄ TIEDÄN! Kunttaa! Tuolla olikin puolukasta jo puhetta aiemmin, kuntassa tulee puolukatKIN!
Kuntta on siis metsänpohjaa, jota voidaan siirtää metsästä pihalle, toimii vähän samaan tapaan kuin siirtonurmi. Saisitte siis pihalle puolukat ja mustikat, mukana tulee myös sammalia, variksenmarjaa jne., mitä nyt metsässä kasvaakin. Sopii hyvin varjoiseen paikkaan, ja kun teillä on se polkukin nyt siinä valmiina. Täältä lisätietoa: https://www.piiraisenviherpalvelu.fi/palvelut/piiraisen-kuntta/
Ps. Punkit ei viihdy kuntassa :)
krista
15.5.2019 at 14:39Oi, onpa hieno tuote noilla myynnissä! Saisi metsäpolun valmiina :)
Veera
16.5.2019 at 19:02Suomen niittysiemen sivustolta löytyy hyviä vinkkejä niityn perustamiseen erilaisiin olosuhteisiin ja sieltä saa myös tilattua erilaisia niittysiemen sekoituksia tai yksittäisiä lajeja.