Mitä? Missä? Minä? Juuu-uuu, oon mä täällä. Ehkä, jos tämä nyt sitten olen minä.
Viimeisen… viikon, öööh puolitoista?… oon lähinnä katsellut Disneyn elokuvia (laitettiin Netflix tauolle ja otettiin hetkeksi Disney Plus) ja nukkunut. 14 tunnin yöunet on tainnut olla ennätys. Luulisi, että olen nyt tosi levännyt. No, en ole.
Täytyy vaan toivoa, että tämä väsymys todella menee ohi eikä jää pidempiaikaiseksi koronanjälkeistilaksi. Kuinka kauan muuten teillä koronan jälkeisestä väsymyksestä kärsineillä on tätä kestänyt?
Käsittämätöntä, että tammikuu on jo yli puolivälin. Viimeksi, kun tarkistin, oli joulu. Äsken yritin tarkistaa uudestaan, mutta seinällä roikkui viime vuoden kalenteri. Korona ja läheisen vakava sairastaminen ovat tehneet viime aikoina elämän sellaiseksi… suhmuraiseksi. Vähän niin kuin ääriviivoiltaan blurratuksi.
Kun olen hereillä, odotan vain sitä, että pääsen nukkumaan. Viime yönä huolivalvoin. Jos on koomisuuteen asti optimisti, sitä voi toki pitää hyvänä merkkinä. Eka yö vähään aikaan, että en nukkunut kuin kuolaposkellatukki.
Joulukuusi on ravistanut jo puolet neulasistaan, mutta seisoo edelleen tuossa olohuoneen nurkassa. Osa perheestä on sitä mieltä, että pidetään sitä siinä niin kauan, että kaikki neulaset ovat poissa. Haha.
Tähän pitäisi nyt kirjoittaa, että kyllä tämä tästä, mutta enpä taida jaksaa.
Lapset pääsivät kuitenkin jo kouluun, vauvakin on terve. Vauva ihmetteli, kun talo hiljeni. Minä myös.
Okei jos tässä nyt vihdoinkin lukisi se kyllä tämä tästä.
Mikä Disney-leffa katsottaisiin, kun lapset palaavat koulusta?
63
Lilah
17.1.2023 at 14:02Vaikka itse tauti meni muutamassa päivässä, olin väsynyt monta viikkoa, vähintään kuukauden. Vaikka mulla ei ollut mitään hengitystieoireita, väsyin pitkään ihan kaikesta tekemisestä niin että vaikka kauppareissun jälkeen teki mieli pitkäkseen. Tsemppiä.
krista
18.1.2023 at 12:59Kiitos! Mä kans kävin tänään ulkona ja sen jälkeen oli ”voinko nukkua loppupäivän” -olo :D Mutta onhan tässä hitaasta toipumisesta kokemusta esimerkiksi sektion ja myös plantaarifaskiitin jälkeen. Se ajatus riittää, että jos edes JOSKUS palautuu! :)
A
17.1.2023 at 14:57Omassa lievässä taudissa kesti useamman viikon, että olo tuntui normaalilta. Ulkona hyvin rauhallinen kävely sai hien valumaan valtoimenaan kuin olisi ollut suurikin liikuntasuoritus. Mutta vaikea sanoa kuinka kauan siihen meni tarkalleen ottaen, kun toisaalta niin pikkuhiljaa olo parani (ja aaltoili, hyvää päivää saattoi seurata hyvä päivä tai useampi huono, hyvin ärsyttävä tauti siis kaikenkaikkiaan).
—
Paranemista <3
krista
18.1.2023 at 14:04Kiitos! Joo mekin on jo tässä 1,5 viikon sairastamisen kokemuksella huomattu, että päivät vaihtelee – etenkin Joelilla on päänsärky sellainen, että se tulee ja menee. Toivottavasti sitten jossain vaiheessa vaan menee!
Anna
17.1.2023 at 15:40”Mikä Disney-leffa katsottaisiin, kun lapset palaavat koulusta?”
Omia suosikkejani on Encanto. Aivan ihana tarina silmälasipäisestä tytöstä, joka pelastaa koko suvun taian.
Raya ja viimeinen lohikäärme on vähän seikkailullisempi.
Sitten on uusi leffa, Ihmeellinen maailma. Katsottiin se uudenvuoden yönä. Se ei ensilukemalta vaikuttanut kovin kummoiselta, mutta suosittelen. Siinä on aivan mahtava sanoma siitä miten luonnossa ja ympäristössä ja elimistössä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
krista
18.1.2023 at 14:06Haa just Encanto me katsottiin ihan ekana ja tykättiin! Ehkä paras tähän asti katsotuista – myös siksi, että siinä ei ole ns. pahista ollenkaan. Sekä koululaiset että minä tykättiin. Rayan mä haluaisin katsoa, mutta lapset vielä vastustelee. Ja hei kiitos vinkistä, tuo Ihmeellinen maailma ei tosiaan herättänyt meissäkään etusivukuvan perusteella mitään erityistä kiinnostustkynnystä, mutta nyt kun kehuit, niin mepä kans katsotaan!
Anna
17.1.2023 at 15:41Ps. Ihana kuulla teistä taas tauon jälkeen <3 Toipumisia.
krista
18.1.2023 at 14:06Kiitos! <3
Henna-Riikka
17.1.2023 at 15:53Itse sairastin koronan viime keväänä raskaana ollessa. Saikuttaa taisin yhdeksän päivää, viikonloppukin oli välissä. Ekat päivät töihin palattua hengästytti kuitenkin jo puhuessa, vaikka muut oireet katosi. Mutta reilu pariviikkoa meni ja olo oli jälleen normaali. Olon hiukan ollessa parempi erehdyin kuitenkin liian aikaisin kävelylle ja oksensin koko raskauden aikana ensimmäisiä kertoja sen päätteeksi D: Tsemppiä!
krista
18.1.2023 at 14:08Mulla kans meinasi oksennus tulla tänään, kun kävin kävelyllä! Jännä juttu. Mulla ois just nyt suunnilleen sellainen vaihe, että jos olisin töissä (enkä äitiyslomalla), saikkupäiviä olisi noin 9 kpl takana. Jos olisin töissä, alkaisin olla näillä main työkykyinen, mutta väsynyt kyllä edelleen.
Kaisa
17.1.2023 at 18:01Paljon tsemppiä toipumiseen! Mä sairastin syksyllä ja olin lähes 5 viikkoa sairaslomalla, sillä väsymysnoli niin kovaa. Siitä sitten onneksi pääsin taas pikkuhiljaa arkeen kiinni ja väsymys hellitti. Mutta sykettä nostavaa liikuntaa en vieläkään voi harrastaa, rauhallinen kävely jne. menevät hyvin, mutta korkeat sykkeet laukaisevat väsymyksen. Malttia ja rauhaa ja lepoa paranemiseen sulle !
krista
18.1.2023 at 14:10Auts, tosi pitkä aika! Mutta silti tosi lohdullista, että vähitellen se alkoi sitten kuitenkin helpottaa. Että ei tyyliin ikuisiksi ajoiksi jää. Maltilla pitää tosiaan vaan!
Karina
17.1.2023 at 18:35Mä olin aika tarkkaan kolme viikkoa uupunut sen jälkeen kun muut oireet hävis. Samansuuntasta kuullut kavereiltakin. Eikä saa lähteä liian aikasin rehkimään (kröhöm varsinkin puoliso siellä). Leffoista suosittelen Encantoa ja Cocoa. Molemmissa kyllä yksi henkilö kokee suurta vääryyttä keskivaheilla mutta lopussa asiat selviää (ja Cocossa paha saa palkkansa) niinkun noissa aina.
krista
18.1.2023 at 14:11Joo siis onneksi tuo puolisokin ottaa vakavissaan (ja mä siitä tiukasti muistutan), että kunnon lepokausi ennen kuin treenit alkaa. Tuon kanssa ei kyllä kannata mitään riskejä ottaa, ehtii sitä treenata sitten elämässä taas myöhemminkin!
–
Encanto katsottu ja tykätty! Mutta Cocoa ei ollakaan katsottu, kiitos vinkistä, mepä katsotaan sekin!
Beanilie
17.1.2023 at 22:06Tsemppiä toipumiseen! Ja läheisen sairastamisen mukana elämiseen ❤️
Itse sairastin koronan lievänä viime kesänä, mutta meni kaksi viikkoa ennen kuin testi näytti negatiivista. Sen jälkeen vielä toiset kaksi viikkoa ennen energiatason palaamista suht normaaliksi. Osa mun väsymystä oli varmasti myös työuupumusta (oli rankka työpaikkakiusaamistapaus silloin meneillään); ehkä teilläkin osana väsymystä voi tuntua tuo suuri huoli läheisestä?
Disney-leffoja en osaa suositella, itse katsoin silloin putkella Midsomerin murhia :D
krista
18.1.2023 at 14:21Kiitos! Ja joo siis mä oon 100 % varma, että tämä valtava huoli ja vähintään yhtä suuri suru sekoittuu tähän koronaväsymykseen – vaikea sanoa, mikä on mitäkin. Vitsailin nyt edelleen tänä aamuna, että viime yönkin huolivalvoin, jo toisen yön siis. Että ehkä tämä on sitä paranemista, kun koronaväsymysuni ei enää peitä alleen huolivalvomista. Rankka aika elämässä menossa.
–
Hihi Midsomerin murhat, vähän erilainen genre oli sulla! :)
Satu
17.1.2023 at 22:103-4 viikkoa kesti pahin väsymys. Ihanaa et voitte jo paremmin ❤️
krista
18.1.2023 at 14:45Toivottavasti täälläkin helpottaa väsymys muutamissa viikoissa! Kiitos! <3
Hande
18.1.2023 at 10:55Meiän lasten suositukset Disney plussasta on seuraavat: Zootropolis (hauskoja eläimiä mutta myös vähän jännä), Luca (hauska tarina, kummajaisista tuleekin kavereita), Encanto (aivan ihanan värikäs ja hyvä tarina, myös jänniä kohtia) ja Raya ja viimeinen lohikäärme (seikkailua ja niitä lohikäärmeitä!). Lisäksi tietty kaikki prinsessaelokuvat, ja ehdottomasti Punainen (tunteiden hallintaa, nykypäivän vaatimuksia, söpö panda ja jänniäkin juttuja). 🙂
krista
18.1.2023 at 14:46Jesh, näistä ollaankin katsottu vain Encanto ja sitten noita prinsessaelokuvia! Pidetään tätä Disney Plussaa nyt ainakin sen ajan, että saadaan nämä katsottua :)