Varoitus: mä aion nyt valittaa ja avautua :)
Mikä hemmetti (joillain) HKL:n bussikuskeilla on vikana? Tarkoitan tässä asennetta vaunujen kanssa liikkuvia kohtaan.
Mä ymmärrän, että me vaunuilla kulkijat saatetaan hidastaa bussin aikatauluja (kolme sekuntia) ja meitä varten täytyisi tehdä sellaisia valtavia ponnistuksia kuin laskea lattiaa alas ja vilkaista peiliin. Ja olla liiskaamatta ja tappamatta mielellään. Onhan se ärsyttävää; varmasti ois vaan kivempi keskisormi pystyssä ajaaposottaa täysillä pysäkkien ohi ja olla ottamatta ketään koskaan kyytiin saatikka että ihan palvella pitäisi.
Tai oikeastaan mä en edes pyydä palvelua. Mä pyydän, että bussikuskit huomioisivat vaunullaliikkujien haasteita edes sen verran, että eivät aiheuttaisi lähes viikoittain ihan oikeita vaaratilanteita, joissa voisi oikeasti huonolla tsägällä käydä jotain vakavaakin.
Tähän talveen asti me on matkustettu vaunuinemme enimmäkseen ratikalla – suurimmaksi osaksi ongelmitta. Matalalattiavaunuihin pääsee helposti sisään tuplavaunuillakin ja muutenkaan ei tule mitään ikävämpää tästä reilun neljän vuoden ajalta mieleen. Hyvähyvä!
Mutta bussit. Nyt Silvan hoitoonmeno ja -hakulogistiikan takia olemme tämän talven aikana käyttäneet paljon tiettyä linjaa, ja nyt yhdeksän kuukauden jälkeen täytyy todeta, että kyse ei ole enää vain ikävistä poikkeuksista. Ilmiö tuntuu olevan paljon laajempi. Ja painotus tähän: toki niitä hyviä ja ihania kuskejakin on. Nyt keskityn kuitenkin tähän ”mikä minua risoo” -puoleen.
Tässä 3+1 perusmurinaa:
(Aaa joo ja ei-bussinkäyttäjille taustatiedoksi; busseissa on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla siis sellaiset omat napit, joita vaunujen kanssa tai muuten hitaammin liikkuvat painavat. Tällöin bussikuski saa sinne eteen tiedon, että ovissa liikkuu joku tavallista hitaammin.)
1. Lattian laskeminen – miten se voi olla niin vaikeaa? Bussin lähestyessä viuhdon selvästi pysähtymismerkin ja tapanani on vieläpä kääntää vaunut niin, että bussikuski näkee kyseessä olevan leveän kuljetuksen. Miksi sitä lattianlaskunappia ei voi painaa? Paljon enemmän menee aikaa siihen, että mä sieltä ovelta sitten huutelen (mikä ei ole kivaa, etenkin jos lapset nukkuvat), että laskisitko kiitos lattiaa, että mä pääsisin sisään.
2. Sisääntulo. Mulla kestää oikeasti maksimissaan viisi sekuntia, että mä saan vaunut siististi parkkiin (pois poistuvien tieltä ja sellaiseen kohtaan, että seuraavien vaunujenkin on helppo tulla), lukon kiinni ja aisan alas. Pliis voitko olla lähtemättä liikkeelle ennen kuin vaunut on paikoillaan?
3. Ajaminen riittävän lähelle kynnystä. Jos ovi on kynnyksestä pidemmän matkan päässä kuin on vaunujen etu- ja takarenkaiden väli, niin aika vaikeaksi menee hei. Eli esimerkiksi sisään mennessä jos takarenkaat on maassa katukynnyksen reunalla ja eturenkaat eivät silti yllä bussin kynnykselle asti. Tai sama ulos mennessä. Lentääkö siitä pitäisi? Eikä kyse ole siitä, että pitäis olla sentilleen jossain tietyssä kohdassa tai ihan kiinni pysäkissä. Kunhan edes ihan vähän viitsisi mennä lähemmäs (”normaali” riittää, ei tarvita mitään ekstraponnistusta).
Sama ongelma (tai kaikki nämä) koskevat tietysti myös esimerkiksi kävelyapuvälineiden avulla liikkuvia vanhuksia. Pari viikkoa sitten säntäsin nostamaan ulos ensin erään mummon kävelytuen, kun näin, että se meinaa tipahtaa bussin ja katukiveyksen väliin. Sitten talutin portailta tietysti itse mummonkin; hän meinasi alkaa itkemään ensin hermostuksesta ja sitten helpotuksesta, ja jäi sitten tippa linssissä vilkuttamaan minulle pysäkiltään. Ihana mummeli, toivottavasti uskaltaa matkustaa bussilla vielä toistekin. Kuski oli siis kaahannut hullun lailla jo matkallakin ja mummolla ollut isoja vaikeuksia jo siitä…
PLUS YKSI: Ne ovet. Ois ihan kiva, jos niillä ei liiskaisi vaunuja ja niissä nukkuvien lasten päitä. Kymmenkunta kertaa olen päässyt omakohtaisesti todistamaan, että mitään suojavalokennoja ei todellakaan ole (tai ne eivät toimi) ja ne ovet todella tulevat päälle, jos kuski niin päättää.
Ikävimmässä tilanteessa nämä kaikki yhdistyvät. Tällainen tilanne minulla oli eräänä kurjana kevät(räntäliukas)iltapäivänä. Saman linjan bussi oli ajanut aggressiivisesti (bussi oli aikataulussaan) muutenkin jo menomatkan; lisäksi oli päällä nämä samat ”en laske lattiaa ja en aja riittävän lähelle kynnystä” -jutut. Perus. Huikkasin poistuessani pyynnön laskea lattiaa, koska muuten en olisi päässyt ulos.
No, hain siis Silvan hoidosta ja tytöt nukkuivat vaunuissa paluumatkalla – ja kappas, osui sama kuski.
Kun olin jäämässä bussista pois, yritin viittoilemalla viestittää, että ”pliis laske lattiaa” ja hän laskikin. Totesin laskeutuessani, että bussi ei ole riittävän lähellä katukiveystä ja tajusin, että joudun astumaan siihen ”väliin” ja jotenkin pungertamaan vaunut ulos. Ja juuri kun olin astumassa, kuski nostikin lattian takaisin ylös.
Voittekohan kuvitella tunteen, kuvaillaan sitä näin: painat itse 50 kg etkä muutenkaan ole mikään varsinainen muskelimimmi – ja alat nostaa esinettä, joka pitää sisälläään 12- ja 13-kiloiset lapset, 15 kiloisen vaunun ja ehkäpä vielä pari kiloa tavaraa; arvioidaan yhteensä reilu 40 kg painoa – ja juuri kun se paino on otettu syliisi, maa häviääkin yllättäen jalkojesi alta.
Voi helvetti (anteeksi) mikä tunne. Ja kun peruutat sokkona tuplavaunun paino sylissäsi, ja jalkasi vihdoinkin alkaa tavoittaa maanpinnan, se on tietysti liukasta loskaa. ”PLING”, kuuluu ääni ja tajuat, että ovet ovat juuri sulkeutumassa. Vedät vauhdilla vaunuja ulos bussista ja saat kuin saatkin ne rymähtämällä (kaksi nukkujaa kyydissä, saivat aika hyvän tärähdyksen) alas – ja pysyt kuin pysytkin liukkaasta maasta huolimatta pystyssä, kiitos varmasti tukevien kenkien ja ihan vaan onnenkantamoisen. Bussi kaahaa aggressiivisesti liikkeelle ja viimeiseksi ”haist-v*uksi” vielä takarenkaallaan läsäyttää loskat päällesi.
Hei kiit-ti. Itketti, kiukutti – mitä helvettiä (anteeksi) mä oon sulle tehnyt, että sä vaarannat mun ja mun lasten turvallisuuden näin.
En tiedä, välittyykö tuo tilanne tästä, mutta kerrottakoon, että se tuntui kamalalta ja tärisin pitkään. Otin bussin kulkuajat ylös, ja reittinumeron tietysti tiedänkin; tarkoituksena siis laittaa heti palautetta. Mutta kuten niin tyypillistä, se palautteen laittaminen sitten jäi, ja lappukin on ollut jo pitkään hukassa. Harmittaa. Olisi todellakin pitänyt laittaa heti yksilöityä palautetta.
Tekisi mieli tietää, tajusiko kuski yhtään, mitä hän teki: että millainen vaaratilanne tosiaan syntyy, kun 50-kiloinen saa päälleen 40 kilon massan, joka sisältää kaksi elävää nukkuvaa ihmistä…?
Tuo kevättalven kokemus tuli uudelleen mieleen eilisen ja tämänpäiväisen (tavallisten) ”en laske lattiaa” -bussimatkojen jälkeen. Taas kerran aloin miettiä, että käydäänköhän näitä asioita HKL:n bussikuskien koulutuksissa läpi. Ja minkä verran ja miten?
Onko olemassa jonkin syy, miksi tällaista jatkuvasti tapahtuu? Joskus se voi ehkä olla vain kuskin inhimillinen moka; toki. Esimerkiksi kerran sain ovet tosi kovasti vaunujen päälle (Silva oli silloin vauva) ja bussikuski nousi välittömästi ylös kopistaan ja juoksi pyytämään anteeksi, pahoittelemaan ja tarkistamaan, että mitään vakavaa ei tapahtunut. Kysyi jopa, tuliko vaunuihin jotain vauriota. Se oli oikein ok; inhimillinen erehdys, jota pahoiteltiin ja niin edelleen. Ei jäänyt mitään hampaankoloon.
Mutta selvästikään mokia eivät nämä kaikki ole, vaan selviä asenneongelmia. Usein nämä samat kuskit toki muutenkin kaahaavat ja ovat töykeitä. Haluaisin myös tietää, vihataanko meitä vaunuilla liikkuvia tosiaankin noissa bussikuskipiireissä, vai mistä oikein on kyse?
*******
Kirjoitin tämän postauksen paitsi avautumisen tarpeesta, myös kysyäkseni, onko teillä muilla vastaavia kokemuksia busseissa vaunujen kanssa – joko täällä pääkaupunkiseudulla tai muualla? Itsestä ainakin tuntuu, että näitä kokemuksia on siinä bussin keskiosassa matkustavilla monella.
Välitän tämän postauksen linkin sen jälkeen HKL:lle ja pyydän heiltä vastausta. Katsotaan, saanko. Jos saan, teen mahdollisesti siitä uuden postauksen.
Jos teillä on sanottavaa HKL:lle tästä asiasta, laittakaa siis ihmeessä kommenttia tähän alle tulemaan!
PS. Tämä postaus ei nyt sitten tullut käyttäneeksi hampurilaistekniikkaa, vaikka ehkä olisi pitänyt. Haluan kuitenkin loppuun sanoa myös positiivista:
– MAHTAVAA, että vaunuilla voi liikkua julkisissa kulkuneuvoissa maksutta – toivottavasti jossain vaiheessa sama koskee myös lastaan kantavia (heidänkin olisi monesti helpompi liikkua keskiovesta)
– Usein matka sujuu myös oikein hyvin; joskus jopa mukavasti. Kun molempiin suuntiin saa sujuvan nousun ja laskun bussiin, ja vaikkapa ystävällisen vilkutuksen päälle, saattaa olla hyvä mieli pitkään.
Kiitos siis näistä, ja noihin ensimmäisiin toive tilanteen parantamisesta ja kuskien kouluttamisesta – kiitos!
63
Papyli
1.6.2016 at 19:22Juu samanlaista bussissa kulkeminen myös täällä Turussa.. Tosi harvoin kuskit viitsivät laskea sitä reunaa ja moni kuski kaahailee joka pysäkin välin :( Pari kertaa rattaat meinannut kaahauöun seurauksena kaatua, vaikka ovat lukossa ja minä vielä pitänyt niistä kiinni.
Se epäystävällisyys on myös jotain niin uskomatonta, harva kuski edes tervehtii. En minäkään voi olla kahvilassa töissä ollessa tympeä asiakkaille ja tervehtimättä.
Olen niin onnekas kun Väinö sai viime syksynä päiväkotipaikan ihan meidän vierestä ja siksi ei ole tarvinnut enää busseja pahemmin käyttää. Nyt kesäksi ostin myös pyörän ja siihen lastenistuimen eli taidetaan kulkea sillä tarvittavat matkat.
Maruli
1.6.2016 at 19:27Mulla on kokemusta sellaisesta, että pysäkille tullessa bussi ajetaan sellaiseen kohtaan, ovien kohdalla on just joku valopylväs, roskis tai metallipompeli. Siinö sitten pitää tehdä nopea tilannearvio, että kummalta puolelta rattaat mahtuvat vai mahtuvatko kummaltakaan.
krista
1.6.2016 at 19:37Mä muuten viime viikolla just satutin selkäni, kun peruutin ulos tuplavaunujen kanssa ja BANG bussipysäkin kulma suoraan selkään. Au. No, se meni tietysti oman huolimattomuuteni piikkiin; ensi kerralla täytyy varmistaa tällainenkin ennen kuin astuu ulos :)
Maarge
1.6.2016 at 19:31Huh, itselle ei ole vielä sattunut mitään koska meillä vaunujen kanssa liikkumista takana niin vähän aikaa mutta monesti olen vastaavanlaisia tapauksia todistanut! Mua suoraan sanottuna pelottaa milloin jotain sattuu omalle kohdalle. Nykyisessä kodissa olemme täysin bussien armoilla ja mä odotan kuin kuuta nousevaa milloin metroyhteys avautuu laruunkin asti!
Minna
1.6.2016 at 19:47Samoja kokemuksia täälläkin Hkl:n bussikuskien toiminnasta! Kerran annoin kuskille matkan lopuksi palautetta järjettömästä kaahaamisesta, vaunut meinasivat useaan otteeseen kaatua.. Kuskin selitys oli se, että busseissa on ajoa seuraava järjestelmä (ekologinen ajotapa tms..?), joka ohjaa heidät kaahailemaan. Että heidän järjestelmät eivät jätä hyvää jälkeä ajosta, jos he ajavat tasaisen rauhallisesti.. Siis mitä?!? Kysyin sitten kuskilta, että kumpi mahtaa olla tärkeämpää, hyvät luvut järjestelmässä vai ehjät matkustajat matkan lopuksi?? Kyllä kuski siihen myöntyi, että matkustajat toki, mutta kun.. Aargh!!
Anni
1.6.2016 at 19:47Ilmaiseksi joo, helsingissä… Itse odotan esikoista ja asun Hyvinkäällä. Täällä maksetaan matka. Ihan jo valmiiksi pelottaa kun tietää bussikuskit että mitenkähän se sit kun ne vaunut pitää parkkeeraa ja sit lähteä maksamaan ja argh…
Enni
1.6.2016 at 20:09Mä olen jonkun verran kans matkustanut Hyvinkäällä vaunujen kanssa bussilla ja aina kuskit ovat olleet asiallisia ja jopa ystävällisiä. Odottavat, että saat maksettua ja palattua vaunujen luo.
Tilia
1.6.2016 at 20:48Täällä maksetaan myös ja kuski ei todellakaan odota, että ehdit takaisin vaunujen luo ennen kuin lähtee liikkeelle. Kantsii olla hyvät jarrut vaunuissa! Hyvä vuoroväli on meidän kaupungissa 20 min, mutta moneen kaupunginosaan pääsee vain kerran tunnissa. Normaali myöhästymisaika vuoroilla 20-30 min. Joten autolla ja pyörällähän täällä lasten kanssa kuljetaan.
joudi
1.6.2016 at 19:49Eikä tarvii olla vaunujen kanssa. Tympeetä palvelua tulee ihan yksinkin ollessa. Jyväskylässä ainakin. Todella ihmeellistä että niihin ei puututa mitenkään. Itse lakkasin kuolemasta bussilla, kun maksavaa asiakasta pidetään samantekevänä.
Saara
1.6.2016 at 20:10Meille kävi taannoin todellinen vaaratilanne, kuljettaja ei ottanut miestäni ja lastamme vaunuissa kyytiin(hän on tummaihoinen), kuljettaja teeskenteli ettei huomannut miestä keskiovilla(muita oli kyllä saanut kyytiin), lopulta tilanne eskaloitui siihen, että vauvamme vaunut olivat kyljellään bussin edessä/sivussa bussin töytäisemänä :( vauva silloin 4kk ei tuurilla pudonnut tielle, koska oli kantokopassa vaunuissa. Poliisi pyydettiin paikalle selvittämään tilannetta, heidän piti ottaa yhteyttä mutta ei ole kuulunut. Näitä rasistisia hyökkäyksiä lukuunottamatta ei ole valitettavaa hsl:stä.
Nunu
1.6.2016 at 20:11Kuulostaa kyllä tosi ikävältä! Ja vaikka on sen tietyn kuskin tiedot hukassa, niin ihan yleisellä tasolla kyllä kannattaa laittaa palautetta jos kerran meininki on tollasta usein.
Mulla ei kyllä ole vastaavia kokemuksia HSL:stä, mitä nyt muutama liian kauaksi pysäkistä-case mutta sellasta sattuu. Ja kuljin siis tuplavaunuilla ekat 3 vuotta ja muutaman vuoden tauon jälkeen ihan perusrattailla. Mä en edes yleensä jaksa odotella sitä lattian laskua, koska pääsen pois helposti ilmankin :D
Ja lasta kantaville ei ymmärtääkseni sen takia ole ilmaiset matkat, koska kulku onnistuu yhtä hyvin etuovesta eikä maksamisen takia tarvitse jättää lasta vartioimatta. Tai luulisin, että syy on toi.
Mutta sitä ihmettelen ettei aikuiset ihmiset anna lapsille istumapaikkoja. En voi käsittää, että kerrankin oli bussi täynnä inttipoikia ja menin sisään kahden 3-vuotiaan kanssa eikä yksikään noussut päästääkseen lapset istumaan. Joku vanhempi herra sitten vapautti paikkansa ja tytöt pääsivät istumaan.
Ja toinen on se kun jäädään siihen keskitilaan seisomaan vaikka takaosassa olisi tilaa seistä. En käsitä. Siinä sitten kätevästi ollaan kaikkien mahdollisten tiellä niin rattailla kulkevien, bussista pois jäävien ja niiden ketkä yrittävät mahtua kyytiin. Eli nähtävästi mun ongelma ei ole kuskit vaan matkustajat :D
Devika Rani
1.6.2016 at 20:41Mä en ole matkustanut kuin muutaman kerran bussilla (Vantaalta Helsinkiin) ja vaikka meille ei olekaan tapahtunut mitään ikävää niin silti kuljen mielummin junalla, koska on paljon turvallisempi rattaiden kanssa. Lähes kaikilla kerroilla on ajettu liian kauas jalkakäytävästä, lattiaa ei ole laskettu etenkään kun sinne bussiin menee sisälle ja pahinta on se kaahailu ja äkkijarrutukset. On ihan älyttömän turvatonta olla bussissa sisällä ja sen vuoksi välttelen bussien käyttämistä aina kuin vaan on mahdollista.
Elina
1.6.2016 at 20:43Pari kuukautinen vauva vaunuissa, bussikuski vetää ovet kiinni, vaunut ja väliin ja bussi on jatkamassa jo matkaa kunnes minun ja kanssamatkustajan huuto havahduttaa hänet.
Tämä onneksi huonoin kokemukseni, mutta säikäytti heti rattaat ja bussi-taipaleen alussa isosti.
P
1.6.2016 at 20:45Joo, samoja kokemuksia, etenkin harmittaa useasti just se että lattiaa ei lasketa! Pieni ele, joka helpottaisi kovasti sisääntuloa ja poistumista, en pysty käsittämään miksi sitä ei tehdä?!
TaijaE
1.6.2016 at 20:56Minulla on jäänyt eräs ratikkamatka hampaankoloon ja kun en aikoinani saanut palautetta tehtyä, niin avaudun nyt tähän. Kuljen lapsen kanssa päivittäin päiväkotimatkat ratikalla. Talvella kuljin vielä rattaiden kanssa ja aamuisin tähtäsin yhteen tiettyyn ratikkaan, koska tiesin sen matalalattiaratikaksi. Noh, ratikka on myöhässä ja sitten se ohittaakin pysäkkimme rikkinäisenä ja hinauksessa. Okei, voi p*ska. Tiedän jo etukäteen, että seuraava ratikka on korkea ja jos skippaan sen ja otetaan sitä seuraava matala ratikka, niin lapsi ei ehdi ajoissa päiväkotiin saadakseen aamupalaa. Korkea ratikka tulee ja nostan lapsen pois vaunuista ratikkaan. Yritän pitää jalkaa oven välissä niin, ettei ratikan ovet pamahda kiinni ja lapsi ratikassa ja minä vaunuineni jalkakäytävällä. Jalka edelleen varmuuden vuoksi ovien välissä yritän nostaa painavia rattaita ylös ratikkaan. Ei saakeli, painaa liikaa eikä kädet oo tarpeeksi pitkät. Ovet rämähtävät kiinni, minä välissä. Ovet aukeavat uudelleen ja yritän kammeta minulle liian painavia rattaita ylös ratikkaan. Ovet rämähtävät taas kiinni, minä ja rattaat kolisevat välissä. Lapsi hätääntyy ja yrittää auttaa minua rattaiden kanssa. Yritän varoa, ettei lapsikin jää rytäkässä mihinkään väliin. Rattaat ei meinaa mahtua oven jälkeen olevien tankojen välistä, jälleen olen ovien välissä. En edes muista, montako kertaa jäin ovien väliin. Olin aivan raivona! Joo jos kuski ei tosiaan voinut tulla auttamaan, niin olisiko mitenkään voinut pitää minulle edes ovia auki.
puutalon asukas
1.6.2016 at 21:02Me ollaan paljon kuljettu pojan kanssa vaunuilla Tampereella ja ainoastaan yksi huonompi kokemus tulee mieleen, jossa kuski jätti bussin liian kauas rotvallista. Eipä ne yleensä lattioita laske, mutta en pidä sitä ongelmana, meillä on tukevat vaunut, joilla bussiin nousu käy näppärästi :)
Nina
1.6.2016 at 21:04Itsekin pyrin minimoimaan bussilla liikkumistani vaunujen kanssa juuri noiden mainitsemiesi asioiden takia. Sen lisäksi meidän linjalla usein kuskit kiihdyttää täysiä liikennevaloista jarruttaakseen täysiä seuraaviin 200m päässä. Pitele siinä sitten vaunuja pystyssä ihan tosissaan.
Olen antanut HSL:e palautetta useammankin kerran, en tosin vaunuasioista. Mielestäni useamman vuoden asiakaspalvelijana työskenneltyäni osaan antaa palautetta ystävällisesti, mutta rakentavasti. Joka kerta vastaus on ollut luokkaa ”voi voi, se on sellaista”. Ystävääni jopa kerran nimittivät HSL asiakaspalvelun toimesta valehtelijaksi, kun laittoi palautetta. Olen saanut kuvan, että kerta kilpailua ei ole, ei tarvitse palvella, koska vaihtoehtona on kävellä tai käyttää omaa autoa ja heitä ei kiinnosta. Ikävää tämä.
a
1.6.2016 at 21:12Tuli näitä kommentteja lukiessa mieleen, että kyllähän se bussi voi jarruttaa lujaa vaikka välttääkseen kolarin tai ajamasta jonkun alle syösyneen jalankulkijan yli (eikä silkkaa ***tumaisuuttaan). Liikenteessä sattuu ja tapahtuu. Joku kommentoi sitä että kanssamatkustaja kehtaa puhua puhelimeen isoon ääneen kun vauva nukkuu tai että ihmiset kehtaavat mennä keskiosaan seisomaan. Siis ihan oikeasti, vaikka isoon ääneen kailotus ei ole kivaa ketään kohti, niin ei se maailma juuri sun vauvasi ympärillä pyöri (ja mun vauva silloin kun oli vauva, oli siis todellakin häiriöherkkä, mutta en mä silti vaatinut muuta maailmaa kulkemaan hissuksiin ettei mun vauva herää). Itse menen mielelläni seisomaan keskiosaan, jos tilaa on ja matkustan vain pysäkin tai pari, helpompi päästä pois ja en turhaan varaa paikkoja. Mun vinkki näihin tilanteisiin on, että aukaiskaa hyvät ihmiset suunne. Jokaikinen kerta kun oon sanonut, että ”hei, saisinko tilaa näille rattaille” on tilaa järjestynyt, jopa 9-ratikassakin (ja kiitos tietysti jälkeenpäin). Kaipa sitä voisi sanoa kovaan ääneen kailottavillekin voisi nätisti sanoa, että pystyisitkö puhumaan hiljempaa kun tää vauva nukkuu. Puhumalla selviää moni asia :) Niin joo ja sori vaan kaikille busseissa väsyneille ihmisille tai nukkuville vauvoille, kun mun 4v. kommentoi ikkunan maisemia ja laulelee omiaan, koitan pitää lapsen voluumit kohtuullisina, mutta eiköhän se jotakin häiritse (onneksi pääosaa ihmisiä näyttää huvittavan lapsen jatkuva hölpötys).
rinkeli
1.6.2016 at 21:21Olen kulkenut työni puolesta ja oman lapsen kanssa noin 10v busseilla vaunujen/rattaiden kanssa.
Pääosin kokemukset on todella mukavia, ja kuskit ottavat lapset hyvin huomioon. Aina painetaan sitä ”hidas”-nappulaa kun poistutaan. Varsinkin sen kerran jälkeen kun yksi lapsi meinasi jäädä ovien väliin!
Yksi tapaus on jäänyt erityisesti mieleen, joka tapahtui ihan lähiviikkoina (pk-seudulla siis). Ja huom, ikinä IKINÄ ei ole kuskin asenne ollut tämän suuntainenkaan tämän 10v aikana. Oltiin menossa lapsiryhmän kanssa bussiin, meillä oli kahdet yksöisrattaat. Viitottiin normaalisti bussi ja se pysähtyi ja jäi odottamaan että päästäisiin bussiin. Noh, bussissa istui todella arvokkaan näköinen (omasta mielestään ainakin) nuoripari muotivaunuillaan eikä tehnyt elettäkään siirtääkseen vaunujaan. Bussissa oli siis sellainen iso tila, johon mahtuu kolmet rattaat. Sanoin pariskunnalle että siirrättekö vaunuja tohon niin mahdutaan kyytiin, jolloin bussikuski tepasteli katsomaan tilannetta ja alkoi mäyhäämään ettei sinne mahdu.
No me tietenkin kyseenalaistettiin se, koska hei, siihen mahtui, aina on mahtunut kolmet rattaat. Bussikuski vetosi siihen että jos tulee pyörätuoli niin se ei mahdu. No me sanottiin että hei jos tulee niin jäädään kyllä pois, ei hätää. Bussikuski tuhahteli matkallaan ratin taakse, ja pariskunta joka oli siirtynyt istumaan ja jättänyt vauvansa vaunut oman onnensa nojaan (!!!!) mies siitä sanoi meille: eiköhän bussikuski tiedä paremmin kun te.
No mehän jäätiin sitten pois muutaman pysäkin päästä ja vaihdettiin bussia, ja sinne oltiin todella tervetulleita. Oltiin vielä aiemmin perillä Kampissa kuin tämä pariskunta jotka sitten nokka pystyssä käveli meidän perässä :D
Mutta sum summarum, taisi olla aika huono päivä kuskilla tai olla sukua tälle pariskunnalle. Ikinä ei olla kuultu, etteikö bussiin saisi tulla rattailla kun siellä oikeasti on tilaa.
Anna
1.6.2016 at 21:44Tämä tapahtui Jyväskylässä. Lähdin hölmöyksissäni väärään suuntaan bussilla ja kun kävin asiaa valittelemassa kuskille, niin hän huitoi vastaantulevan bussin pysähtymään. Huuteli vielä ikkunasta kollegalleen, että odota vähän, täältä tulee kyytiin vauva ja tyttö (tää oli musta parasta, koska oon jo yli kolkyt vee). Annoinkin sitten kirjallista palautetta bussifirmalle, koska tapahtuneesta jäi mielettömän hyvä mieli. Mutta kyllä täällä myös löytyy noita kiihdyttelijöitä, joiden kyydissä ei meinaa pysyä pystyssä rattaat eikä äiskä.
Menni
1.6.2016 at 22:23Mä luulen että osa syynä näihin mokiin on kuskien stressi etteivät pysy aikataulussa. Muistan jostain nuoruudesta vanhempien bussikuskiystävän, joka vaihtoi lopulta työtä, koska noi aikataulupaineet alkoi monen vuoden ajouran jälkeen olemaan liaan kovat.
Kaksosrattailla on varmaan aika paljon vaikeampaa toi bussiin meno ja poistuminen kuin yksösillä. Itse en koskaan tajunnut kaivata lattian madallusta nimittäin. Omat kauhun hetket liittyy korkealattiaratikoihin niinkuin näköjään joillakin muillakin. Ne ovet ei aisti tai tajua yhtään rysäyttävänsä päälle. Näin käy siis joka kerta nykyään. Ei kuljeta enää rattailla vaan käsikädessämlapsen kanssa, mutta onhan se poistuminen hitaampaa kuin jos yksin vois hypätä ulos. Ihmettelen kyllä, että onko niin ettei kuskit näe yhtään mitä niissä ovisyvennyksissä tapahtuu! Kerran kävi niin, että autoin ulos ensin kanssamatkustajan vaunuja ja sitten lastani, mutta ovet paiskautui kiinni, vaikka mun käsi oli välissä. Eikä ne auenneet. Vedin käden pois ja aloin painaa ovenavauspainiketta ulkona, mutta ratikka vain lähti liikkeelle, lapsi sisällä. Ohikulkija juoksi ratikan kiinni seuraaviin liikennevaloihin ja alkoi kengällään hakkaamaan kuskin sivuikkunaa, jonka seurauksena lapsi lopulta saatiin ulos. Tästä tilanteesta tuli aikamoiset jälkitärinät! Noissa ovissa pitäis kyllä välttämättä olla edes sellainen sensoriikka että, jos jotain on välissä, ne aukeis uudestaan.
Murkinamasu
1.6.2016 at 22:29Mulla on kaksi ihan kamalaa kokemusta, joussa molemmissa kuski on huutanut kuin hyeena. Toisella kerralla mulla oli rattaat kuulemma väärin päin. Ok, en tiennyt, mutta ei tarvitse avata keskustelua asiattomalla huutamisella siten, että lapsikin hätääntyy. Toisella kerralla kuski jätti valtavan välin korkean kanttarin väliin, ja kun huikkasin etten pääse ulos, niin kuski veti ovet kiinni ja lähti ajamaan. Kun pyysin häntä pysähtymään, niin sain huutoa että olisin noussut bussista kun siihen oli mahdollisuus. Kiitti, kävelin sitten seuraavalta pysäkiltä.
Molemmissa tapauksissa kuskit ovat huutaneet todella asiattomasti, enkä minä ole mikään herkkis. Onneksi ei tarvitse käyttää useinkaan busseja. Valitsen ratikan tai kävelen. HSL:n bussikuskeilla on paljon opittavaa asiakaspalvelusta. Minulla ainakin on vain neutraaleja ja huonoja kokemuksia.
Tirpustiira
1.6.2016 at 22:34Oon huomannut et kyl ne kuskit pääsääntöisesti osaa sen etuoven ajaa lähelle katukivetyksen reunaa mut on niin mahottoman vaikeeta ajaa metrin? kaks? eteenpäin mitä se oikasu vaatis että saatais keskiosakin riittävän lähelle. Yleensä tilaa pysäkillä kyllä ois. Enemmän aikaahan menee siinä kun pysähdyn kärryineni huutamaan et anteeks voisko joku auttaa nostamaan. Ovien väliin en oo onneks meinannut jäädä, pidän huolen yleensä et oon eka joka bussista lähtee ja sujahdan niin nopeeta kuin mahdollista. Lattian laskukaan ei oo ongelma kun meidän rattailla kyllä pääsee ilmanki. Onneksi nykyään käyn töissä ja mulla on kuukausilippu ja vaan yksi lapsi niin on vaihtoehto lähtee liikkeelle myös ilman rattaita.