Kun kerran ensimmäiset soselusikankärjelliset maistellaan 4,5 kuukauden iässä, niin 7 kk ikäinen vauveli tietysti jo popsii siekailematta ihan mitä tahansa…?
Ahhhhhahahaha. Ja vielä päälle korostettu HA.
Sanotaan nyt niin, että ei ole ihan hirveällä vauhdilla tämä kiinteiden syöminen vielä edistynyt.
Suurin osa soseista menee kyllä hienosti lusikalla sisään – mutta sitten vähitellen (hymy huulilla) valuu myös ulos. Se syömisprosessin osa nimeltään nielaisu vähän niin kuin puuttuu siitä välistä.
Puuro lähti menemään (jopa useampia lusikallisia) siinä vaiheessa, kun sitä alettiin tuunata vähän juoksevammaksi öljyllä. Puurolusikalle meillä jopa ihan innostushihkutaan.
Itse syötävistä ruoista erilaiset naksut ovat olleet oikeastaan ainoa vauvan suosikki. Siinä on vauvelin mielestä todennäköisesti jotenkin paras käsituntuma (liukkaat ja niljakkaat hedelmät saavat aikaiseksi väristyksiä) ja niitä on kiva imeskellä.
Imeskely siis edelleen on vauvan mielestä se ainoa oikea ruokailumuoto.
Kyselin Insta Storyissa viime viikon lopulla vinkkejä ”uusista ruokailun käyttöliittymistä”. Eli että onko tässä kymmenessä vuodessa tullut jotain näppäriä vauvan ruokailunaloittamista helpottavia ”vimpaimia”.
Supermonista (hih voitte vaan kuvitella – mutta siis KIITOS kaikille) vinkeistä poimin tällaiset kaksi, jotka voisivat toimia meidän vauvan ruokailujen vauhdittajina.
Imukorkki. Pruutathan ovat olleet meidän perheen kestosuosikkeja varmaan Suomen ensimmäisistä pruuttailuista asti, haha. Ainakin muistelen, että se silloin kymmenen vuotta sitten oli uusi juttu.
Pruuttaa (jota muut saattavat kutsua smoothieksi tai jollain muulla nimellä) vauveli jo maistelikin, ja se imuominaisuus oli just meidän vauvalle oikeanlainen juttu. Mutta kun siinä vauvaninnossa se pruuttailu tietysti meni aika intensiiviseksi, jolloin sitä pruuttailua tapahtui ympäri keittiötä. Jaiks!
Ratkaisu siis: imukorkki. Kiitos kaikille vinkanneille!
Ensikokemusten perusteella tuntuisi toimivan tosi hyvin. Imukorkin kanssa pruutta ei siis pruuttaa mihin sattuu, vaan sose tulee sieltä imemällä. Meillä näyttäisi siltä, että ainakin näin alkuun aikuisen pitää olla vähän puristeluapurina.
Imukorkin miinus on kuitenkin sellainen, että vauveli on kiinnostuneempi imukorkin korkista kuin varsinaisesta imuosasta. Ha! Jotkut vinkkasivat, että korkin voisi leikata kokonaan pois (jos sitä ei tarvitse matkakäytössä), tai jonkinlainen rinkulaksi taittelukin onnistuu.
Mutta ehkä hän pian sen hoksaa, että kummasta kappaleesta se sose tulee.
Tämä jää meillä ehdottomasti käyttöön!
Maistelututti. Siinä, missä imukorkkeja oli ehkä olemassa jo silloin aiempien lasten taaperoaikoina (mutta meillä ei sellaisia ollut), niin maistelututti puolestaan oli meille ihan uusi juttu. Just tällaista innovaatiota (hih) tarkoitin, kun niitä vinkkejä kyselin – kiitos myös tästä vinkistä!
Maistelututtiin voi siis laittaa esimerkiksi hedelmiä paloina, ja vauva voi imeä tuttiosasta makua. Hehe ilman, että tarttuu esimerkiksi siihen inhaan niljakkaaseen päärynään.
Monille vauvoille tämä voi tietysti olla ihan turhake, mutta etenkin tässä meidän tapauksessa tämä vimpain vaikuttaa tosi käyttökelpoiselta alkuvaiheen jutulta. Sen kautta pääsee siis näppärästi eri makuja maistelemaan siinä tutussa imemismuodossa.
…ja myöhemmin sitten tietysti ihan omin käsin.
Banaania ei saatu menemään suuhun asti, mutta tutkiminen oli mielenkiintoista.
Maistelututista on tähän mennessä meillä imeskelty jo avokadoa, banaania ja mandariinia – seuraavat hedelmät tuolla vielä odottavat kypsymistä. Ja sanotaan nyt niin, että todistettavasti suuhun meni jo ainakin avokadoa, mutta ihan varsinaista läpimurtoa tällä ei vielä saatu.
Mutta jatketaan harjoittelua!
Iso kiitos vielä sinulle, joka kierrätit meille eteenpäin imukorkit ja maistelututin!
Lisäksi ostin kierrätysryhmästä kaksi tällaista silikonista, syöttötuolin tarjottimeen (toivottavasti) kiinnitettävää ruokailualusta. Näistä isompi suorakulmion muotoinen vihreä onkin nyt harmi kyllä liian iso tuohon meidän tarjottimeen, mutta ehkä sillä on käyttöä myöhemmin. Tuo pienempi roosa sen sijaan just sopiva!
Roosa alunen tuntuisi pysyvän tosi hyvin kiinni tuossa tarjottimessa – tosin ”tested by vauva” -vaihe vielä meillä toteuttamatta. Toivottavasti siitä on kiva sitten jossain vaiheessa mutustaa ruokaa omin sormin.
Ai niin, sormiruokailusta vielä muutama sananen. Sehän tosiaan ”oli olemassa” jo silloin kymmenen vuotta sitten. Isommat lapset sekä söivät omin sormin että aikuisen tarjoamana lusikalla sosetta – ja jos vauveli suo, niin sama on toiveissa meillä myös nyt.
Sormiruokailu on itselleni jotenkin jo niin sisäänrakennettu ja luonnollinen juttu, että puhun tavallisesti ihan vaan syömisestä, on se sitten sosetta tai sormiruokailua. Sosettakin muuten voi syödä sormin!
Sormiruokailusta kiinnostuneiden kannattaa tietysti tutustua Simppelin sormiruokakeittiön maailmaan.
Täällä puolestaan nykyinen kiinteiden ruokien aloittamisen ruokasuositus.
PS. Kiinnostavinta tämän vauvelin mielestä ruokailussa kuitenkin on…
…wipesit.
Ja jos talouspaperia olisi syötävässä muodossa, se olisi ehdottomasti tämän vauvan lemppari.
29
Pee
30.1.2023 at 21:09https://www.prisma.fi/tuotteet/100048554/twistshake-taytettava-sosepussi-220-ml-3-kpl-100048554?gclid=Cj0KCQiA8t2eBhDeARIsAAVEga0wWKfzkpw5i61H1z3CX62aHOW8TcQN8C88ZwLpFAO4WCwqZdZEElYaAve6EALw_wcB&gclsrc=aw.ds
Jos imeminen vauvalle mieluisa tapa ruokailla, niin lämmin suositus ja ääni näille täytettäville ja pestäville smoothiepusseille. Näihin sopii tietysti myös tuo imemistä hidastava korkki, mikä teillä onkin käytössä. Itse epäilin näiden suhteen, että saako nuo kunnolla pestyä, mutta kyllä saa – sellainen tosi pieni harja tässä kätevä (semmonen millä kestopillitkin voi pestä). Näistä meidän bebe veteli esim. puuroa.
Meidän kolmas vauva oli ronkelein ikinä (ainakin näistä meidän kolmesta) syömään, ja olin asiasta suorastaan järkyttynyt. :D Mutta se jos, mikä vahvisti säännön, että vauvat ja lapset on yksilöitä samoista vanhemmista ja samasta kasvuympäristöstä/ ruokakulttuurista huolimatta. Olen aina tykännyt laitta vauvalle (ja muillekin! :D) erilaisia ruokia, mutta tämän kanssa oli turhauttavaa keitellä, soseuttaa, pakastaa, vääntää vauvan apinaeväitä ja rieskoja tms, kun kaikki vaan tuli (pitkään) ulos suusta tai lensi lattioille ja seinille yms. Noo, nyt on vuoden ja muutaman kuukauden päälle, ja syö itse välillä enemmän ja välillä vähemmän lusikalla. Vähän valikoiden yhä, mutta kaikenlaista tarjoillaan ja suhtaudun rennosti asiaan: eiköhän tuo tarvittavan saa, kerran hyvin kasvaa. Mutta hei – hän oli mm. eka vauva, joka ei banaania syönyt! Eikä syö vieläkään! Woot?! :D luulin, että melkein kaikki vauvat rakastaisi banaania! :D Oppia ikä kaikki..
Lusikkaa, soseita, syöttämistä, sormiruokailua soseilla tai muulla… samanlailla on meillä ollut käytössä kaikkien lasten kanssa kaikki tavat ruokailla – valmispurkeista itse tekemiin. Syömistä
tosiaan kaikki tavat sen enempiä erittelemättä. :)
krista
31.1.2023 at 09:25Joo siis mä oon miettinyt noita täytettäviä sosepusseja – hih jo edellisten lasten kohdalla, silloin mietintä ei edistynyt käytännöksi :D Mulla tökkii just se peseminen, kun tulee sellainen fiilis, että sinne taitteisiin jää jotain möhnää… Mutta nyt kyllä tosi moni on sanonut, että saa sen hyvin puhtaaksi!
–
Sen kyllä tosiaan huomaa, miten erilaisia vauvelit voi olla. Mutta tosiaan tässä kolmannen kohdalla on sellainen ”kyllä se oppii” -fiilis. Imetetty tyytyväiseltä vaikuttava vauva, jolle kaikkea tarjotaan, tuskin nälkää näkee :) Ja sama pätee kaikkiin muihinkin taitoihin, motorisiin sun muihin. Ihanaa, kun joku taito löytyy, mutta tulee kun tulee. En osaa jotenkin yhtään olla huolissani, ajattelen vaan että tää vauva on täydellinen <3
-
Ehkä se tulevaisuudessa onkin vielä enemmänkin näin, että vauvan ruoka on ruokaa ja vauvan syöminen on syömistä. Ennen, kun sormiruokailu oli ns. uusi juttu, sille oli olennaista olla nimi, että se antaa ikään kuin vaihtoehdon perinteiselle "lusikalla suuhun" -sosesyönnille. Mutta nyt, kun se on jo normalisoitunut vauvan ruokailutapana, niin se on ajatuksissa jo "ihan vaan ruokailua" sen kummemmin nimeämättä. Vähän niin kuin perhepedillä ei oikeasti tarvitsisi olla mitään nimeä, vaan se on vaan sellainen maailman luonnollisin juttu, että vauva otetaan (joskus tai vakituisesti) viereen nukkumaan :)
Anna
1.2.2023 at 08:11Meilläkin on ollut ja edelleenkin on kaksi hyvin erilaista ruokailijaa. Toinen söi pienestä pitäen kaikkea ja reilun vuoden ikäisenä ukkinsa kanssa jopa sitruunaa! Ja hän söi myös paljon. Vaikka toki on ollut nirsompia kausia ja on selvittänyt paremmin mistä pitää ja mistä ei niin tämä lapsi syö jonkun verran myös ruokia, joista ei välttämättämättä pidä.
Sitten on toinen, joka jo imettäessä käänsi aina päänsä jos ympäristöstä kuului jokin ääni. Kuului vaan plop kun rinta putosi suusta. Häntä piti usein erikseen houkutella syömään. Hän on aina syönyt vähemmän (mikä ei kylläkään näy ruumiinrakenteessa). Jos toinen suunnilleen kiipesi pöydälle kun näki puurolautasen niin tämä saattoi virnuillen työntää lusikkaa pois. Ja edelleen hän syö hitaasti, keskittyy pöydässä muihin asioihin ja mököttää sellaisten ruokien äärellä, joita ei juuri sinä päivänä tee mieli.
Lilah
1.2.2023 at 14:42Mulle olisi ennemminkin kummastus jos 7kk söisi sujuvasti kiinteitä. Omat lapset söi kaikki maitoa pääravintona vielä 8kk neuvolassa käydessä (mistä toki tuli noottia), vaikka kiinteitä oli maisteltu viimeistään 6kk alkaen. En myöskään millään ilveellä saanut päivään viittä kiinteää ateriaa, koska imetys vei osan nälästä. Viiden aterian rytmin oppivat vasta päivähoidossa, eivätkä kyllä koululaisinakaan kotona vapaapäivinä syö viidesti. Vuoden ikäisenä jokainen kuitenkin lappasi omalla lusikalla muussattua kotiruokaa nassuun (toki autettiin) ja joi lasista (se kaatui paljon harvemmin kuin kevyt muovikuppi). Esimerkin voima ja halu saada samaa kuin muutkin oli tosi vahva jossain 10 kk alkaen, mikään purkkisose ei kelvannut jos muiden lautasella oli selvästi eri tavaraa. Tuttipullolle eivät oppineet ja nokkamuki oli omistettu vain vedelle jo jostain 4-5 kk iästä (silikoninokkaa oli hyvä pureksia kun teki hampaita), joten tottumusta ruuan (pl. rintamaito) imeskeltävyyteen ei tullut koskaan, jos toki sormiruokia pyörittelivät suussa. Nälkään ei ole yksikään kuollut ja ovat kasvaneet tasaisesti omilla käyrillään. Hitsi miten äkkiä aika menee, juurihan hän teille vasta syntyi!
Missy
6.2.2023 at 15:10Mutta milloin me kuullaan puutalobaby nelosesta? joulu on ohi ja vauvva aloittanut kiinteiden syönnin, eli varmaan sulla on palautunut hedelmällisyyskin jo. Olis ihanaa lukea taas masun kasvatus kuulumisia! :)
krista
6.2.2023 at 15:52Hih joo, nyt olisi lääkärin lupa yrittää, kun joulu meni jo :) Valitettavasti meillä on kuitenkin asian pelkkä ajattelukin täysin jäissä: minulla on niin kuormittava ja raskas elämänvaihe käynnissä läheisen sairastamisen kanssa, että kaikki liikenevä kapasiteetti menee siihen. Siksi somessakin on tavallista hiljaisempaa. Tämä vauva tuo kuitenkin valtavasti iloa ja jaksamista vaikeaan elämänvaiheeseen, joten olen hänestä valtavan onnellinen, että me juuri hänet saatiin <3
MariaKoo
9.2.2023 at 21:23Pruutta :D. Meillä nämä kulkee nimellä spruitta :D