Vieraskynässä Joel: säästeliään syömisen testikuukausi

Joel on kesästä asti suunnitellut projektia: mahdollisimman edullisella hinalla syömisen projektia niin, että ruoan ravintoarvot kuitenkin toteutuvat.

Koska homma tehdään joelmaisesti paitsi paistinpannulla myös excelissä, totesin, että kerro sä nyt sitten omin sanoin. Menin itse päiväunille ja jätin näppäimistön auki.

Tällainen oli herätessäni näytöllä – Joelin vieraskynäkirjoitus siis, olkaa hyvä:

”Satuin kesällä juttelemaan parin kaverini kanssa siitä, kuinka paljon rahaa kunkin meistä perheellä kuluu ruokaan. Vaihtelu oli todella suurta, mutta jokaisen arvio siitä, kuinka paljon siinä voisi säästää, oli samaa luokkaa: ehkä neljänneksen nykyisistä kuluista. Vaikka yhden ruokabudjetti oli tuplasti toisen! Jäin miettimään, kuinka pieneksi saisin omat ruokakuluni kiristettyä, jos oikein yrittäisin.

Ensin määrittelin itselleni seuraavanlaiset tavoitteet:

1. Kokeilisin syödä kuukauden ajan halvalla ja päättää sen perusteella, jaksaisinko sellaista ruokavaliota jatkuvasti.

2. Ruuan pitäisi olla ravintoarvoiltaan riittävää. Tarkemmin sanottuna tahdoin n. 2500 kcal päivässä, minkä verran minun kokoiseni ja ikäiseni, kohtuullisen aktiivinen mies tarvitsee ruumiinpainonsa ylläpitämiseksi. Tavoitteena ei ole laihduttaa! Lisäksi haluan saada riittävät määrät laadukasta (eli käytännössä eläinperäistä) proteiinia lihaskunnon ylläpitämiseksi ja kasviksia yleisen terveyden vuoksi.

3. Ruoka ei myöskään saisi olla liian mautonta tai yksitoikkoista. Tarkoitus ei ole syödä vaikkapa säästeliäästi pelkkiä perunoita ja tulla puolivälissä kuuta hulluksi. Kohtuullinen määrä vaihtelua ja herkuttelua on tärkeää. Päätin, että kolmen päivän kierto olisi sopiva lähtökohta: tekisin kolme erilaista päiväkohtaista ruokasuunnitelmaa, joiden välillä sitten vuorottelisin kuukauden ajan. Näin en söisi samaa ateriaa useammin kuin joka kolmas päivä, minkä pitäisi riittää täydellisen tylsistymisen välttämiseen.

4. Ruokavaliossa ei saisi tapahtua niin dramaattisia muutoksia, että joutuisin opettelemaan ihan uudenlaista ruuanlaittoa tai ruokailutapoja. En ole aina uuden opettelua vastaan—vain useimmiten—mutta en halunnut, että joutuisin näkemään kovasti vaivaa ja kokisin sen vuoksi kokeilukuukauden epäonnistuneen. Kaikeksi onneksi laitan muutenkin pyöreät 100% omista aterioistani, kun ulkona ei nykyään tule syömässä käytyä ja Krista ei kokkaa.

Aluksi ajattelin, että kokeilulle sopivin aika oli syyskuu, mutta sitten päätimmekin viettää syyskuusta suuren osan mökillä, ja siellä kuuluu perinteen mukaisesti syödä mökkiruokia. Sitten suunnittelin lokakuuta, mutta lähdimmekin Kristan äidin luokse Sotkamoon, missä elellään isolta osin hänen laittamillaan ruuilla. Siellä olisin tehnyt vain kaikkien elämän vaikeammaksi tällä projektilla.

Tällaistahan se tietysti on: rutiinien muuttamisessa vaikeinta on ne rutiinit. En halunnut tällä päähänpistolleni ryhtyä hankalaksi kellekään. En myöskään Kristalle ja lapsille, joten alusta asti päätin, ettei kokeilu koskisi heitä. Monia tietysti ihmetyttää, aioinko todella laittaa itselleni eri ruuat kuin muille, mutta niin se vain on, eikä se meidän perheessä olekaan mikään muutos: meillä on varsin usein sellainen tilanne, että laitan Kristalle yhtä, itselleni toista, ja lapsille vielä kolmatta ruokaa. Älytöntäkö? Ehkä, mutta helpompaa, kuin yrittää joko saada lapset syömään Kristan tulisia pöperöitä, Kristan syömään lihaa meidän muiden tapaan, tai aikuisia jaksamaan lasten jotakuinkin rajoittuneen maun mukaan syömistä. Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että kaikki syövät hiukan tuunattua versiota samasta perusideasta. Esimerkiksi spagettia ja joko pelkkiä lihapullia (lapset), lihapullia ja tulista tomaattikastiketta (minä) tai tulista tomaattikastiketta ylimääräisellä tulisuudella ja kasvislihapullia. Kokeilukuukauden aikana tarkoitus oli jatkaa samalla linjalla. Jos itselleni valitsema ruoka olisi sellainen, joka maistuu muillekin perheenjäsenille, tekisin sitä heillekin asianmukaisesti soveltaen.

Kun tavoitteet olivat selvät, alkoi varsinainen suunnittelu. Viikin Prisma on ensisijainen ruokakauppamme, joten otin esiin Foodie-verkkokaupan yhteen selainikkunaan ja Google Sheetsin toiseen ja ryhdyin taulukoimaan. Kävin läpi tyypillisimmin syömistäni ruokia-aineista halvimmat vaihtoehdot (halvin tomaattimurska, halvin riisi, halvimmat pavut, jne.) ja kirjasin jokaisen pakkauskoon, kilohinnan ja ravintoarvot 100 grammaa kohden. Sitten ryhdyin rakentamaan ateriakokonaisuuksia.

Suunnittelin syöväni aina samanlaisen aamiaisen (herajauheella vahvistettua kaurapuuroa ja kahvia tai teetä, sokerin ja kerman kanssa), koska toistuva aamupalarutiini ei ole koskaan tähänkään mennessä käynyt tylsäksi. Välipalaksi söisin päivittäin hedelmiä: vaihtelevasti omenaa, päärynää, banaania tai appelsiinia. Lounas ja illallinen sen sijaan vaihtuisivat päivästä toiseen. Lounaaseen kuuluisi usein tuoretta leipää, koska pataleivän pyöräyttämisestä on tullut meillä jo tapa ja se on makuunsa ja täyttävyyteensä nähden erittäin halpaa. Koska pidän paljon makeasta, lisäsin listalle jonkin verran jäätelöä ja makeisia. 

Naputtelin taulukkooni kaavat, joiden avulla laskin, että ravintoarvovaatimukseni täyttyisivät ja pystyin laskemaan, kuinka paljon koko kuukauden ruuat omalla kohdallani maksaisivat. Sellaisten tuotteiden kohdalla, joita kuluttaisin kuukauden aikana vähemmän kuin täyden pakkauksen (esim. tee, öljy ja mausteet), laskin hinnaksi sen murto-osan, jonka yhden kuukauden aikana suunittelin kuluttavani. Ajatukseni oli, että kokeilu antaisi hyvän arvion keskimääräisistä ruokakuluista pitkällä aikavälillä, ei yksittäistä kuukaudeksi riittävää kauppalistaa.

Pienen pyörittelyn perusteella totesin, että hyvin niukalla vaihtelulla saisin kokonaissumman 70 euron tienoille, mutta arvelin, etten jaksaisi koko kuukautta. Päädyin erilaisten luonnosten kautta mielestäni sopivan pyöreään lukuun: kuukauden ruuat maksaisivat satasen. Opiskelija-aikaan söin toki usein halvemmallakin, mutta tavoitteisiini ei tosiaan kuulunut kärvistellä, vaan syödä säästeliäästi, mutta hyvin. Toisaalta toisinaan elämäntilanne on ollut sellainen, että olen syönyt päivittäin lounasta ja usein päivällistä ulkona ja kotona mennyt usein hintavammilla vaihtoehdoilla, jolloin olen varmasti maksanut ruuasta viikossa sen, mitä nyt aioin kuukaudessa. Satanen oli oikein sopiva budjetti.

Tällaisiin ateriakokonaisuuksiin päädyin:

• Päivä 1: Lounaaksi riisiä ja tomaattista papupataa. Illalliseksi pepperonipizza.
• Päivä 2: Lounaaksi leipää, voita ja vihannes-jauhelihakeitto. Illalliseksi broilerin koipireisi riisipedillä.
• Päivä 3: Lounaaksi juustovoileipä ja sipulimunakas. Illalliseksi spagettia ja jauhelihakastiketta.

Ja lisäksi joka päivä aamupuuro ja kahvi tai tee sekä hedelmiä ja useimpina päivinä pieni annos jotakin makeaa. Näistä papupata, pizza, leipä ja spagetti maistuvat hyvin muillekin perheenjäsenille. Munakas, keitto ja broileri puolestaan ovat niin vähätöisiä, että niiden pyöräyttäminen vain itselleni ei vaadi mainittavaa vaivannäköä. Jauhelihakastiketta ja -keittoa sekä papupataa on lisäksi helppoa tehdä kerralla isompia eriä ja pakastaa seuraavaa kertaa varten. Kun jokaisen päivän kustannukset kerrotaan kymmenellä (eli yhteensä 30 päivää), saadaan loppusummaksi 97,60 euroa.

Nyt on 10. päivä ja aion tänään syödä neljättä kertaa pepperonipizzaa illalliseksi. Ainakaan vielä se ei ole alkanut kyllästyttää. Muutamaan otteeseen olen kylläkin jo ehtinyt hiukan poiketa suunnitelmastani, kun muut elämän vaatimukset ovat tulleet vastaan: retkievääksi ruisleipää koska keiton kantaminen mukana on hankalaa. Välipalaksi avokadoa, kun ne ovat uhanneet muuten mennä pilalle. Makaronilaatikkoa lasten tapaan kun ehdin kotiin illaksi liian myöhään ehtiäkseni sulattaa broileria. Runsaasti ylimääräistä kahvia eräänä päivänä surkeiden yöunien jälkeen. Toisaalta makeita on kulunut aiottua vähemmän, mikä nyt ei ole minkään sortin ongelma. En ota tästä pienestä soveltamisesta suuria paineita: Mike Tysonin sanoin jokaisellahan on suunnitelma, kunnes saa nyrkin naamaansa.

Vaikka kyllästymistä ei ole vielä ilmennyt, olen jo ehtinyt alkaa kaivata tiettyjä ruokia, jotka jäivät suunnitelmasta puuttumaan. Eräänä päivänä kauhoin kuin nälkiintynyt suuhuni Kristan fetasalaatin tähteet, kun en ollut saanut tuota tavanomaista lounasruokaa ikuisuuksiin eli viikkoon. Tahtoisin laittaa metsäretkellä taas burritoja, koska sellaisen kuoriminen lämpimästä foliosta eväspaikalla on aivan mahtavaa. Ja ihmettelen, miksen tajunnut sisällyttää suunnitelmaani lettuja tai vohveleita viikonloppuaamujen piristykseksi. Jos kokeilen tällaista uudelleen, näillä vakiolemppareille pitää löytää tilaa budjetista ja aikataulusta

Näin ensimmäisen kymmenen päivän perusteella ja yllämainituin varauksin kokeilu tuntuu ihan positiiviselta. Tuskin aion loppuelämääni syödä näin suunnitellusti, mutta on mukavaa huomata, että mainittava leikkaus ruokakuluihin ei ainakaan näiltä pohjin ole vaatinut mitään suuria uhrauksia tai ponnisteluja. Enkä usko vaihtavani enää kalliimpaan vaihtoehtoon perusraaka-aineiden kohdalla: halvin tomaattimurska on ihan yhtä hyvää kuin kolme kertaa kalliimpi (ja siitä tulee redusoituna erinomainen pizzakastike). En kuitenkaan aio leikkiä oraakkelia ja väittää, että tiedän, miten syön vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Silti tämä kokeilu kertoo ainakin, että tarpeen vaatiessa pystyisin syömään aika niukkaan hintaan aivan tyytyväisenä.”

 

 

Kristan loppukaneetti: Kiinnostaakos kokeilukuukauden fiilikset sitten kuukauden ollessa lopussa – annanko uudestaan Joelille näppäimistön?

31