Viidakkoseikkailu

Tämän postauksen otsikko voisi myös olla ”Luulin varaavani meille bambumajan, vol. 2”.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme taas rinkkamme ja jatkoimme matkaa. Edessä oli tarkoitus olla reissun seikkailuosuus: neljä yötä minipienellä 99-prosenttisen turistivapaalla saarella nimeltään Ko Siboya. Syrjäinen pieni paikka, jota olimme haaveilleen katselleet Lonely Planetista jo useilla matkoilla, mutta jonne emme olleet koskaan aiemmin ehtineet.

Niin. Seikkailu siitä tosiaan tuli.

Matkalla Koh Siboyalle long tail boatilla.

Olimme varanneet sieltä talon. Koska lapset ja silleen. Saaren pieni vaatimaton bambumajaresortti nimittäin vuokraa myös läheisiä ”vakivierailijoiden kesämökkejä” silloin, kun ne ovat vapaina.

Sellainen pikkujuttu vaan. Että jotenkin sitä odottaa, että talossa olisi seinät. Tässä nimittäin ei ollut. Se oli enemmänkin niin kuin… …katos.

K-u-u-m-a. Ja elintärkeät tuulettimet.

Okei okei. Jos olisimme olleet matkalla ilman lapsia, olisimme luultavasti olleet vain innoissamme. Nukkua nyt keskellä viidakkoa moskiittoverkkojen alle ja aamulla silmät avatessa nähdä  suoraan edessäne mahtavat maisemat. Mutta nyt iski kyllä akuutti ”ääk miten me voidaan olla tällaisessa paikassa (hiirenkakan keskellä, luonnollisesti) kahden pienen  lapsen kanssa”. Eikä siinä mitään, paitsi että… …apinat. Meidän talomm… katoksemme nimittäin selvästi oli massiivisen (laskettiin ainakin yli 30 apinaa) apinalauman reviirillä.

Siinäpä sitä sitten viettämään yötä pelkkä moskiittoverkko turvana. Korostetaan nyt vielä, että ilman seiniä. Instassa ja snäpissä oli autenttisia tunnelmia; ehkä olette huomanneet sieltä tärinämatskua siitä, kun apinat hyökkäsivät :) Hehe ja meidän eilisiltaiset apinankarkoitusbileet myös siellä vielä ehkä hetken verran (häviävät pian) nähtävissä :)

Apinanpoikasten aamumeininkejä.

Kukaan ei siis varmasti ihmettele, että meidän neljä yötämme vaihtui kahteen. Vaikka itse asiassa ensihämmennyksen jälkeen aloimme kuitenkin oikeasti viihtyä. Paikkaa pitävä henkilökunta oli ihaninta ikinä. Ruoka tehtiin rakkaudella ja tuoreista aineksista. Ei musiikkia ja melua (ööö paitsi me itse). Meidän lisäksemme ehkä kymmenkunta reissaajaa koko saarella.

Aito rauha.

Päiväuniaika viidakossa.

Niin kuin Instassa sanoin, luultavasti jälkikäteen (heh kun vaan ensin selvittäisiin ehjänä sieltä pois) tulisin muistelemaan paikkaa kaiholla. Niin teen jo nyt, kun olen ollut nelisen tuntia sieltä poissa.

Seinien lisäksi sieltä muuten puuttui myös biitsi. Pieniä rantakaistaleita oli näkyvissä tiettyihin vuorovesiaikaan, mutta koska niitä ei ollut putsattu turisteja varten, niillä oli kalastajien roskaa ja lasia. Ja koska meillä oli enää muutama päivä reissua jäljellä, halusimme, että lapset pääsevät vielä rantaleikkeihin.

Niinpä hei hei Ko Siboya ja apinalauma – seuraavaksi muutos suunnitelmiin ja kohti helppoa elämää johonkin turistiresorttiin, kiitos! Uima-allas ja ranta lapsille, joo! Terveisin ex-seikkailumatkailijat.

Reissun viimeiset neljä yötä edessä.

Tanssityttöjä ei alkeelliset olosuhteet paljon haittaa.

24