Perjantai, viikkorahapäivä! Lapset huutaa: jee!
(hiljaisuus)
Uusi yritys. Lapset huutaa: JEE?
(hiljaisuus)
Jee? Huhuu? Jeee….?
Ei huuda, kukaan ei noteeraa millään tavalla. Tai korkeintaan mumisee leikkien välistä: ”Ai? Kiva.”
Tarina lähtee alusta.
Olimme siis jo pidempään pohtineet, että lasten olisi kiva alkaa luontevasti opetella rahankäyttöä ja -arvoa. Vähän sellaista, että mikä maksaa mitäkin. Mitä tarkoittaa, jos rahan käyttää heti (sitä ei sen jälkeen ole) ja mitä tarkoittaa, jos sitä säästää (voi ostaa jotain isompaa).
Viikkorahahommia siis.
Lopullinen alkusysäys tapahtui vajaa vuosi sitten Espanjassa. Toinen lapsista pyydettiin lavalle flamenco-esityksessä, ja hän asiaankuuluvasti tietysti hurmasi yleisön. Esityksen päätteeksi joku ihana katsoja halusi välttämättä palkita lapsen ja antoi hänelle huikeat kuusi euroa. Oho, RAHAA! Lapsi halusi jakaa palkkansa siskon kanssa: kolme euroa per nenä.
Näille tärkeiltä tuntuville pesämunille ostettiin omat pörröiset pikkukukkarot.
Kun tämän kolmen euron käyttöä sitten pohdittiin yhdessä lasten kanssa (ne kolikot ovat muuten edelleen käyttämättä niissä kukkaroissa), totesimme sivutuotteena, että nyt voisi olla hyvä sauma aloittaa rahankäytön opettelu myös viikkorahan kautta. Päätimme siis ottaa käyttöön viikkorahasysteemin, ja homma startattiin Suomeen tullessa maaliskuun puolivälissä.
Mutta miten? Pitäisikö rahan olla jotenkin vastikkeellista, esimerkiksi palkkiota kotitöistä? Ja mikä olisi tällaiselle 6-8 -vuotiaalle sopiva summa?
Vastikkeellisuudesta on olemassa kahta leiriä; itselleni luontevammalta tuntuu se, että viikkoraha ei ole vastikkkeellinen. Kotityöt kuuluvat perheen arkeen muutenkin ja niitä tehdään yhteisen mukavuuden eteen, ei rahan takia. Sitä paitsi lapset ovat hyvinkin aktiivisia siivoajia, en halua ”rikkoa” sitä rahalla.
Okei, siivomisesta he saavat palkkioksi siivousvideon eli palkkio toki siinäkin tulee. Mutta muotoillaan nyt näin päin: koska videopalkkio on meillä vakiintunut, ei tuntunut järkevältä sotkea sitä rahapalkkaan.
Vastikkeetonta siis, se sopii meille.
Ja sopiva summa…? No, kaksi euroa viikossa per nenä tuntui ihan vaan näppituntumalla sopivalta aloitusviikkorahalta 6- ja 8-vuotiaille.
Tadaa, kysymykset ratkaistu! Ja sitten vaan loistavaan toteutukseen, kohti taitavaa taloudellista tulevaisuutta!
Kuinkas sitten kävikään? Noooh…
Kaksi euroa, neljä euroa, kuusi euroa, kahdeksan euroa… Oho, tämä summahan kasvaa valtavalla vauhdilla! Korona-aikaan raha ei siis ollut kolikkoina (koska kaikki maksetaan netissä numeroina), vaan laitoimme keittiön seinälle aanelosen ja uusi kakkoskolikko piirrettiin perjantaisin siihen virtuaalirahana.
Lopulta summa alkoi olla sellaisella tasolla, että… keppihevoset!
No kivaa, lapset siis ostivat joskus alkukesästä viikkorahallaan keppihevoset. Jipii!
Kesällä lapset intoilivat muutenkin viikottaisen rahatulvan loputtomia mahdollisuuksia: ostaiskos seuraavaksi nukelle turvaistuimen? Mitäs barbiet maksavatkaan…? Lelukuvastot kuhisivat kuumina.
Siinä vaiheessa jo alkoi vähän epäilyttää. Tämä vastuullisen rahankäytön opetteluhan pikemminkin herätti ostohuuman!
No mutta. Keppareiden jälkeen taas uudestaan säästämään. Kaksi euroa, neljä euroa, kuusi euroa, kahdeksan euroa… MITEN TÄTÄ RAHAA ON NIIN PALJON! Taas tuli shoppailun aika: toinen osti alkusyksystä ötökkätyttöjen auton ja toinen ”miniraasun” eli sellaisen scruffaluvs-takkuotuksen.
Jatkuu. Kaksi euroa, neljä euroa, kuusi euroa, kahdeksan euroa… Kertyy vaan, kertyy ja kertyy ja kertyy! Mitä ihmettä tapahtuukaan? Meillä ei siis ole tapana ”muutenvaanostella” leluja, mutta nyt yhtäkkiä lapsilla olisikin rahaa vaikka ja mihin! Eihän tämän pitänyt näin mennä!
Koska juuri näille lapsille oli siis luontevaa selvästikin säästää sitä rahaa eikä käyttää sitä viikoittain vaikka karkkipusseihin, näistä viikkorahoista kertyy valtavalla vauhdilla rahaa leluihin, joita me oikeastaan ei edes tarvita. Tämä talo muutenkin on täynnä leluja. Eikä siis niitä ekstraleluja ostettaisi tai edes kaivattaisi, jos viikkorahasysteemiä ei olisi lanseerattu.
Hup-sis.
Tällä hetkellä lapsilla on viikkorahaa taas kertynyt 42 euroa per nenä, eikä sitä ole edes neljään viikkoon lisätty taulukkoon, koska lapset ovat jo menettäneet koko asiaan kiinnostuksensa. Mutta rahaa olisi siis jo (TAAS) 50 euroa per lapsi – ja veikkaan, että silti joinain viikkoina ollaan unohdettu piirtää paperille virtuaalikakkoset.
En siis ole yhtään varma, että tämä oli jotenkin fiksu homma.
Nooh. Tuossa muutama päivä sitten me puhuttiin, että mitä sillä rahalla voisi oikein tehdä.
”Senhän voi antaa vaikka hyväntekeväisyyteen”, minä heitin.
”VOIKO?”, lapsi kysyi silmät ihastuksesta ammollaan.
”No totta kai voi! Mihin sä haluaisit antaa?”
”Joillekin eläimille!”, lapsi vastasi.
No okei, tämähän kuulostaa hyvältä! Toinen lapsi kuitenkin vähän pohti, että jos ei kuitenkaan ihan kaikkea antaisi, vaikka puolet…?
Toinen lapsi puolestaan aikoo säästää sata euroa ja sitten antaa sen hyväntekeväisyyteen eläimille.
Vau. Okei jotain on ehkä tehty kasvatuksessa oikein, vai onko se vain noiden lasten luonnetta – en tiedä.
Tosin heti seuraavana päivänä lapsi pohti, että säästää rahaa ja ostaa oman kameran.
Mutta kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että en ole ihan varma tästä viikkorahahommasta. Musta tuntuu, että meille se ei nyt toiminut, koska rahaa tosiaan vaan kertyi ja kertyi, enkä mä halua lasten oppivan sellaista ”ostaa ostamisen vuoksi, kun rahaa kerran on” -ajatustakaan.
Säästäminen tietysti on hienoa – munhan pitäisi olla iloinen, että lapsilla sitä rahaa säästyy! – mutta jos sen palkinto on sitten ostaminen, jota lapsi ei oikeastaan edes kaipaa, niin…? Homma menee kyllä jotenkin hassusti nyt. En mä tosiaan ostamisen intoa nyt halua opettaa, jos tavaran ostaminen ei muuten tunnu juurikaan kiinnostavan.
Vai olisiko viikkorahan pitänyt olla pienempi, euro tai 50 senttiä? Toisaalta saavutetuista eduista on kyllä nyt vähän hankala tinkiä, ha.
Ehkä koko viikkorahahomma voisi mennä vaan tauolle parempia aikoja odottelemaan. Toisaalta ”mä lopetan sun viikkorahan” ois aika karu tokaisu etenkin nyt, kun lapset säästävät rahaa eläimille. (vai kameraan?) Että ehkä ei sitäkään.
Miten teillä muilla: onko teillä viikkorahaa käytössä, minkä ikäiselle, ja miten teillä homma toimii?
Onko kenelläkään muulle tullut tällaista kummallista ”ongelmaa” kuin meille?
33
Jenni M.
6.2.2021 at 11:48Meillä vanhin 7v. ja ei ole vielä viikkorahaa. Itse kerätyistä pulloista ja hammaskeijulta on kertynyt kolikoita lompakkoon, mutta niillekään ei ole oikein löytynyt käyttöä. Joskus kirpparilta on ostanut joitain leluja omilla rahoilla. :)
Nykyään näkyy ikävästi, miten lapset ostelee kaupasta herkkuja välitunnilla ja jättää kouluruuan välistä. Millähän sen saa estettyä omilta tenavilta aikanaan…
Omassa lapsuudessa 90-luvulla saatiin markka/ikävuosi/viikko eli esim 8-vuotiaana viikkoraha oli 8 markkaa. Olen kans hilloaja, joten säästin kaikki rahat. Teininä sitten ostin omat stereot ja kännykän osittain omilla rahoilla. Ja 24-vuotiaana oman asunnon itsekseen (pankkilainan kera). :)
Paula
6.2.2021 at 11:52Meillä 7v saa viikkorahaa (euro + 50c jokaisesta täyteensaadusta ”tähtirivistä”). Puolet rahasta laitetaan aina säästöpossuun ja puolet lompakkoon. Antimaterialistilapsi ei oo tainnut vielä ostaa rahoillaan mitään tai ehkä kerran yhden korttipakan.
Veema
6.2.2021 at 13:51Meillä oli ekalla käytössä sellainen, että oman huoneen siivous kuului luonnollisena osana lapsen tehtävään, mutta muista kotitöistä sai aina sovitun maksun (tyyliin 50 senttiä astianpesukoneen tyhjennyksestä). Lapsi teki aina ahkerasti tehtäviä, kun halusi kerätä rahaa ja vähemmän, kun ei halunnut. Hänkin on ollut tosi säästäväinen luonteeltaan aina ja toisaalta aika harkitsevainen ostelija.
No sitten kun lapsi siirtyi toiselle luokalle, otettiin käyttöön kaksiportainen viikkoraha: sen pohjan muodostaa perustulo, joka maksetaan ilman vastikkeita. Lapsi voi sitä summaa nostaa tekemällä ylimääräisiä kotitöitä (normaalien kotitöihin osallistumisen yli siis), tosin kolmen vuoden aikana ei ole juurikaan tarvinnut yli perustulon maksaa 😎 Ensin viikkorahan perusosuus oli tuon 2€, nyt jo 5€ kun lapsi neljännellä. Samalla myös sovittu enemmän juttuja, mitä lapsen pitäisi itse maksaa (jos koronan takia niitä voisi tehdä, esim omasta aloitteesta kavereiden kanssa jätskillä käynti yms).
Vuosi sitten avattiin hänelle Dansken MunRahat -sovellus ja tili. Sen myötä sai oman electronkortin myös. Ollaan kaikki tykätty tuosta tosi paljon. Lapsella on siis siinä oma käyttötili ja oma säästötili. Me ollaan laitettu asetuksissa niin, että lapsi saa itse käyttää käyttötiliä ja siirtää sieltä rahaa säästötilille, mutta säästötilin rahaa voi käyttää vain aikuinen. Tässäkin on huomannut, että lapsemme on tosi innostunut säästämisestä ja tykkää siirtää käyttötililtä säännöllisesti säästötilille. Ja edelleen tosi harkitsevasti mitään ostaa. Mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että omalle säästötilille kertyy pesämunaa tulevia teini- ja nuoruusvuosia varten ☺️
viv
6.2.2021 at 15:05Meidän 11-vuotiailla ei ole viikkorahaa. Heille on kuitenkin kertynyt säästöjä sukulaisten synttäri- ja joululahjarahoista ja näitä käyttävät itsenäisesti. Käytännössä ostavat itse karkkipäiväkarkkinsa ja joskus jotain muuta pienehköä kuten uudet kuulokkeet rikkimenneiden tilalle. Pojat käyttävät rahaa minusta nyt ihan fiksusti; tsekkaavat kaupassa karkeista mm. kilohinnan eli pohtivat mikä karkki on ns. järkevää ostaa. :D
Minulla itselläni oli viikkoraha, en muista summia mutta pieni se oli. Käytännössä olin viikkorahatta suurimman soan vuodesta kun säästin aina ratsastusleireihin. Ei mun viikkorahoilla niitä kokonaan maksettu mutta osan kuitenkin.
Itse olen kokenut rahasta keskustelun ihan hyväksi talouskasvatuskeinoksi. Yleisen juttelun siitä mikä kannattaa ja mikä ei, miten ihmisillä on erilaisia taloudellisia tilanteita ja miksi jollekin hankinta, joka meidän perheessä tuntuu turhalta, voi olla jollekulle toiselle ihan ookoo ratkaisu. Tuntuu että tämä on herätellyt lapsia myös itse ajattelemaan näitä asioita ehkä hiukan suunnittelemaan omaa rahankäyttöään. Sen, millaisia rahankäyttäjiä lapsista lopulta kasvaa, näkee tietysti sitten vasta myöhemmin. Paljon vaikuttaa (tässäkin) myös muut asiat kuin se mitä perheessä opetetaan ja toimitaan.
Kuunari
6.2.2021 at 23:36Kyllä tuli tosiaan kreivin aikaan tämä kirjoitus, tästä varoitettuna taidammekin jättää viikkorahan hamaan tulevaisuuteen. Kiitos! :D
Meillä on tosi pienet menot ja ostetaan liki kaikki kirppikseltä, mutta kun jotain ostetaan uutena, en taida pitää vähääkään tärkeänä sitä, onko ostettava asia halpa. Suorastaan suhtaudun epäillen vaatteisiin tai esineisiin, joiden hinta on ”liian” pieni. Kuka silloin todellisuudessa maksaa selkänahastaan? Voiko tuotantoketju olla eettinen? Onko laatu ihan rupua? Kestääkö tämä monta käyttäjää? Näistä asioista puhun lapselle (joka kuuntelee kärsivällisesti ja sanoo sitten: ”joojoo mut saanko pliis?”), mutta ei ole tullut mieleenkään opettaa sellaista ”alelaarisäästäväisyyttä”. Ehkä ne kirppikset opettaa sitä automaattisesti? Toivottavasti! Jos se nyt on tärkee taito ees.
Kun lapsi muuten sai ensimmäiset omat rahansa joskus 3-vuotiaana, lähdettiin juhlallisesti yhdessä niitä tuhlaamaan kartsalle. Kun saavuttiin keskustaan asemalle, lapsi tyhjensi pussukkansa hetken mielijohteesta viimeistä senttiä myöten laiturilla istuvan romanikerjääjän kuppiin. Meinasin ensin toppuutella että jättäiskö osan itsellekin, mutta en keksinyt mitään perustelua. Sinne meni!
N
7.2.2021 at 14:24Meillä kolmasluokkalaisella on 3 euron viikkoraha, josta maksaa perjantaikarkkinsa ja loput säästää. Vaihtoehtoisesti joskus (jos vanhempi unohtaa krhm) ostamme karkit ja hän saa euron. Omilla rahoilla ei kuitenkaan osteta mitä vaan millon vaan, vaan hankinnoista jutellaan etukäteen ja harkitaan niitä pidempään. Yhden 100e legosetin ja yhden kalliimman kauko-ohjattavan auton hän on niillä omillaan ostanut 1,5 vuoden aikana, nyt säästää pelikoneeseen josta lupasimme maksaa puolet 10v-synttärilahjaksi. Isovanhemmilta on pyytänyt jo pari vuotta synttärilahjaksi rahaa isompia hankintoja varten.
Meillä miehen kanssa molempien kotona oli suht. sama systeemi eli viikkorahasta piti itse maksaa aluksi ne karkit, mutta yläasteella jo kaikki ”turhat” vaatteet (siis sellaiset tääonhieno- tai haluanjusttänmerkinhupparin- vaatteet, vaatekaapin täyttämisestä varsinaisesti vastasi toki vanhemmat), leffaliput, kavereitten kans käydyt kahvilareissut yms. mitä nyt teinillä on omia rahareikiä. Toki summakin kasvoi kun vastuualue kasvoi. Kotityöt kuului pakettiin periaatteella ”mitä vanhempi pyytää, sen teet”, mutta isommista töistä esim. koko talon siivous, puutyöt, koko pihan haravointi jne. sai ekstraa. Tämän aiomme siirtää omillekin lapsille, siinä oppi pikkuhiljaa rahankäyttöä kun summa ja vastuu kasvoi käsikädessä.
Iida
8.2.2021 at 10:51Meillä aloitettiin viikoraha 10-vuotiaana samaanaikaan kun lapsi sai Visa Electron kortin. Ensinnäkin viikkorahan maksu helpompi toteuttaa jatkuvana tilinsiirtona. Kolikoiden hannkiminen olisi vaan yksi stressi vanhemmille. Itselle tuntuu mielekkäälle opettaa lapsi suoraan käyttämään nykyaikaisia systeemejä korttia ja tilin saldon seuraamista pankin sovelluksesta omalla kännykällä. 10- vuotiaalla on jo jotain ”omia menoja” ja jonkinmoinen käsitys rahasta olemasta. Tämä systeemi on ollut aivan loistava ja toiminut meillä hyvin. Jonkin verran on puututtu oman kortin käyttöön, mutta lähinnä hyvähenkisenä keskusteluna ja muistutuksina.
Elina
8.2.2021 at 11:26En ehtinyt kahlata kaikkia kommentteja läpi. Yleisesti kuitenkin tuntuu, että esim. 6-9 -vuotiaiden käsityskyky ei ole vielä riittävä, kun puhutaan rahan arvosta. Eli ei riitä vielä kapasiteetti ymmärtää mitä on oikeasti arvoltaan 2 euroa, 15 euroa tai 50 euroa. Vähän sama tuntuu olevan kellonajoissa, vaikka oppisi kertomaan paljon kello on ei vielä oikein hahmota mitä se aika kertoo, että esim. paljon oikeasti on puoli tuntia aikaa tai kahden tunnin päästä. Jostakin luinkin, että taitaa olla lähemmäs 10 v., kun alkaa oikeasti hahmottamaan aikaa käsitteenä ja siten lukea kelloa sen kautta.
Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että rahaa ei tule vanhemmillekaan tyhjästä ja tavaralla/palveluilla tai vaikka hanasta tulevalla vedellä on arvoa. Että ymmärtää että on vähemmän jäljellä vaihtoehtoja jos nyt laitetaan leluun tämän verran rahaa.
Hyvin samat kokemukset on lapsen ymmärryksestä rahan suhteen ja hän saa satunnaisesti jonkun pienen summan rahaa. Kotityöt on erikseen, en siis anna tulevaisuudessakaan niistä palkkaa. usein konkretisoin arvoa esim. lapsen suosikkilelun hinnalla, tyyliin tuo maksaa saman verran kuin viisi Schleich-hevosta. Mutta muuten olen lähinnä keskittynyt ohimennen joskus muistuttelemaan, että eri asioilla on arvo/hinta ja raha täytyy ansaita. Aikuisen rahahuolet eivät kuitenkaan meilläkään lasten korville kuulu.
SH
10.2.2021 at 06:33Meillä on 4 ja 6v lapset jotka eivät saa viikkorahaa. Omat tilit on olleet syntymästä alkaen ja kun sinne vaan kerääntyi rahaa niin ostettiin heille paria rahastoa. Näihin rahastoihin menee nyt kuukaudessa muutama kymppi lapsilisästä. Joskus saavat ostaa jonkun lelun jos ovat tehneet ennen sitä sovittuja asioita. Rahasto tuottaa kuitenkin tulevaisuutta varten.
Sari
13.2.2021 at 10:00Meillä kohta 13 v kaksostytöt, joilla ei ole viikko- eikä kuukausirahaa. Eivät ole sitä koskaan vonganneet, joten en ole tyrkyttänytkään. Ehkä ovat rivien välistä lukeneet, että kallis harrastus vie kaikki rahat :) Tytöillä on varsin avokätiset isovanhemmat ja iso suku, joten paljon saavat nykyään merkkipäivinä ja jouluna rahaa, josta sitten kustantavat ”ylimääräisiä ja omia”
hankintoja poneilleen. Mitään muuta eivät kuulemma tarvitse :) Viikkoraha olisi tässä huushollissa vähän sama kuin siirtäisi rahaa taskusta toiseen; yhteiseen harrastukseen ne menevät joka tapauksessa kaikki.