Viikon bloggaaja, eli haastattelussa yks Krista

Lifie esittelee kevään aikana joka viikko uuden ”viikon bloggaajan”, jonka kasvot komeilevat aina sen viikon ajan mm. Lifieen kuuluvien blogien mainosbannereissa. Ja tät-dät-dää: minä sain ilon ja kunnian olla se ihkaensimmäinen esiteltävä viikon bloggaaja, jea!

Tervetuloa siis tutustumaan, mahdolliset uudet lukijat! Tämä blogi on Puutalobaby: aitoa perhearkihärdelliä ja photoshoppaamatonta elämäntyylittömyyttä kotikalsareissa since 2012. Alla kootut selitykseni kymmeneen (plus yks) haastattelukysymykseen!

Ja te vanhat (?) tutut, ehkäpä teillekin saattaa tulla näissä vastauksissa jotain uutta…? Vai oonkohan mä jo teille ihan tuttu ja ennalta-arvattava…?

1. Mistä blogisi nimi tulee?
Hahaa, tähän liittyy muuten yksi tyypillinen väärinkäsitys: usein viime aikoina on käynyt niin, että joku blogiin uutena tuleva ajattelee Puutalobabyna minua. Hih ihan niin kuin olisin nimennyt itseni puutalossa asuvaksi megabeibeksi. Hihitys tähän. Joo eli ei :D

Puutalobaby-blogi syntyi siis ajalla, jolloin olimme vastikään muuttaneet puutaloon, ja se baby (Silva) oli vielä vatsassa. Silva on siis se baby numero yksi, ja Seela paria vuotta myöhemmin puutalobaby kakkonen. Puutalobaby-nimitys tulee siis yksinkertaisesti siitä, että puutalossa asuu tällainen vauvaperhe. Vauvat ovat kasvaneet jo 5- ja 3-vuotiaiksi lapsiksi, mutta Puutalobaby on ja pysyy. Ja ei, en ole harkinnut blogin nimen vaihtoa; se on kuitenkin monelle tuttu nimi ja itsellenikin kovin rakas.

2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Silloin (lähes tasan!) viisi vuotta sitten olin siis hyvin paksuna, ja olin ollut useamman viikon sairauslomalla ennenaikaisten supistusten takia. Siinä vaiheessa olin katsonut jo kaikki 2034 tuotantokautta Unelmien poikamiestä ja Unelmien poikamiestyttöä, ja halusin viimeisille pitkille raskausviikoille (niinhän mä luulin) jotain tekemistä. Niinpä keksin perustaa blogin äitiyslomapäivieni omaksi harrastushenkireäkseni.

Ja tuosta ”niinhän mä luulin” -kohdasta. Lapsiveteni lorahtivat siis kylpyhuoneen lattiaan pari päivää blogin ensimmäisen postauksen jälkeen. Puutalon baby (lapsi) syntyi siis muutama päivä Puutalobabyn (blogi) jälkeen. Blogin neljännen postauksen (muistaakseni) kirjoitin jo Kätilöopistolta.

3. Mikä on parasta bloggaamisessa?
Kirjoittaminen! Se on mulle aina ollut ”se juttu”, ja blogissa pääsen tekemään ihan sataprosenttisesti omanlaista ja omannäköistä juttua. Parasta!

Heti kirjoittamisen perään sanon vuorovaikutuksen – bloggauksessa kun palautteen saa heti. Jos vaikka kirjoittaisin lehtijutun, se ilmestyisi painettuna paperilla ja jäisin yksin kuulostelemaan kohti tyhjänä kaikuvaa maailmankaikkeutta (haha), että lukikohan sitä kukaan ja mitä ne siitä ajattelivat. Blogissa saan tietää heti, että naurattiko juttu, herättikö ajatuksia vai oliko se ihan p*seestä samoin kun mäkin. Haha. Siitäpä sitten aasinsillalta kohtaan numero neljä :D

4. Mikä taas haastavinta?
Joskus ”anonyymi nillitys” alkoi nousta blogissa ongelmaksi ja se tuntui heijastuvan osin koko blogin ilmapiiriin. Ainakin omaan mielialaani ja bloggaamismotivaatiooni se alkoi jo selvästi vaikuttaa.

Omalle blogisivustolleni siirtyttyäni pääsin kuin taikaiskusta tästä ilmiöstä eroon. Jahuu! Parin osoitteen estäminen ja ip-osoitteiden näkeminen tepsivät ja osoittivat todeksi sen, mitä ajattelinkin: kyse oli vain yksittäisistä tyypeistä. Nykyisin itsetarkoituksellisen pahantahtoisia viestejä tulee hurjan harvoin – roskakorikansiossani on tällä hetkellä neljä poistamaani viestiä noin viimeisen vuoden ajalta. Olen nykyisin aivan hurjan iloinen siitä, miten hyvä keskusteluilmapiiri täällä on, hyvä me!

Nykyään täällä on jotenkin helppo hengittää <3

5. Asia, josta pidät itsessäsi?
Elämänasenne. Okei kyllä tietysti mullakin v*uttaa joskus tai olen huonolla tuulella, ei siinä. Mutta jotenkin yleisellä tasolla olen ehkä pystynyt opettelemaan suhtautumaan elämään positiivisesti. Näkemään hyvän, ajattelemaan parasta ja uskomaan tulevaisuuteen.

”Uskon rakkauteen ja unelmiiiiin!”, kuten Silva (täällä) osuvasti totesi.

6. Mitä arvostat muissa ihmisissä?
Oman elämänsä ratkaisujen tekemistä ja itsensä kuuntelua – vaikka ne ratkaisut veisivätkin toisiin suuntiin kuin kaikilla muilla. Nykyisin lapsiperheellistyttyäni arvostan myös hurjasti ihmisiä ja perheitä, jotka ovat tehneet lapsilähtöisiä ratkaisuja ja kuunnelleet oman lapsensa tarpeita erilaisissa omissa ratkaisuissaan. Ja edelleen: vaikka ne ratkaisut olisivatkin aivan erilaisia kuin kaikilla muilla.

Tiivistäen: oman sisäisen äänensä kuuntelua ja seuraamista.

7. Mikä on elämäsi paras päätös?
Kääk! Useita. Mutta varmaan se ihan-ihan paras oli silloin heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2011, kun ajelimme kuuman kesän viimeiseltä kesämökkireissulta kohti kotia ja arkea. Siinä pientä mutkittelevaa mökkitietä ajaessa vihdoinkin myönnyin, että ”no ok, en nyt sit aloita seuraavaa e-pillerilevyä enää”. Kaksi viikkoa myöhemmin Silva sai alkunsa. Ja meidän koko lapsiperhe-elämänvaihe.

8. Paljasta kolme suosikkiblogiasi! Mistä pidät niissä?
Olen alkanut itse käyttää nykyään oikestaan päivittäin tuota Lifien etusivua – klikkailen sieltä kuvanostoja vähän laidasta laitaan. Muilta osin säännöllinen blogien lukeminen on itselläni hieman ajankäyttösyistä kärsinyt, mutta näihin kolmeen klikkaan kyllä useamman kerran viikossa:

Emmi Nuorgam on blogituttu pitkältä ajalta, aloimme seurata toisiamme jo aikoinaan Lilyssä. Tykkään erityisesti Emmin perustelluista ja kantaaottavista teksteistä, mutta myös arjesta ja perhe-elämästä kertovista postauksista.

Lähiömutsi on suosikki ihan yhtä pitkältä ajalta – tasaista laatua ja hyvin kirjoitettuja juttuja. Tämä talvi on ollut itselleni jotenkin erityisen kiinnostava Lähiömutsilandiassa, sillä perhe on elänyt Balilla muutamn kuukauden ajan. Toteuttavat ”talvi poissa” -unelmaansa niin kuin mekin! Yea unelmat! <3

Bebe au Laitin Iina on pitkän linjan bloggaaja, mutta itse löysin hänen tontilleen hassun ”myöhään”, joskus Seelan vauva-aikaan varmaan – meidän Seeluska ja Iinan Nöpsy kun ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa. Iinassa tykkään hyväntuulisesta ja raikkaasta asenteesta, joka Iinasta säteilee erityisesti livenä tavatessa. Olemme tavanneet siis vain muutamia kertoja, mutta Iina silmien tuike jää kerrasta mieleen!

9. Paljasta kolme Instagram-suosikkiasi! Mistä pidät niissä?
Instagramin seurattavissani näkyy sama oma viehtymykseni arkirealismiin, jota harrastan täällä blogissakin: itse en ole kiinnostunut lavastetuista asetelmista enkä kuvista, joissa 80 % pinta-alasta on valkoista – sen sijaan minua kiinnostaa ihmisten aito arki ja erilaiset persoonallisuudet!

Kukaan näistä omista suosikeistani ei siis ole mikään ”Insta-julkkis”, vaan omanlaistaan elämää viettävä kivan oloinen tyyppi. Valitsin tähän kolme, joiden kuviin usein klikkaan sydäntä.

Pirttiblogissa eletään värikästä arkea, ja myöskin vanhassa talossa, Lempäälässä. Kalsarikännejä kullan kanssa (hih), ruokaa ja mun makuun sopivan hippiä menoa. Tykkään.

Periaatteen naisen Insta on kivaa arkihärdelliä kolmen pienen pojan kanssa – välillä Suomessa ja välillä Espanjassa. Välillä mennään Lastenklinikan päivystyksessä ja välillä luontoretkellä. Aitoa perusarkea.

Noraha83 taisi ensin seurata minua, ja jossain vaiheessa hänen kommenttinsa innoittivat minua laittamaan ”kaveripyyntöä”, vaikka Noralla yksityinen tili onkin. Ehkä se oli se, että heidänkin perhe reppureissaa naperon kanssa tai vauva mahassa :) Suloinen perhe! Heillä on muuten toinen lapsi syntymässä pian, jee ja iik! Noralla on yksityinen Insta-tili, mutta saa kuulemma laittaa seuraamispyyntöä tulemaan :)

10. Vinkkini aloittavalle bloggaajalle:
Ole oma itsesi! Tee juuri sellaista blogia, joka kuvaa sinua ja sinun elämääsi ja persoonallisuuttasi – älä jäljittele muita tai ajattele, että ”voiko näin tehdä”, vaan tee. Persoonat kiinnostavat, ja elämä. Mieti, mikä tekee juuri sinusta sinut – koska sinä olet yksilöllinen ja kukaan maailmassa ei voi olla täysin niin kuin sinä. Tee blogisi juuri siitä! <3

Käytä blogissasi lempivärejäsi ja kirjoita asioista, joita oikeasti päivän aikana olet ajatellut. Älä ota paineita tehdä täydellistä, vaan anna inhimillisyytesi näkyä. Älä valitse aina sitä kauneinta ja edustavinta kuvaa, vaan laita joukkoon se, missä näytät ihan hassulta. Anna jotain itsestäsi – se kannattaa!

…ja vielä loppuun – jatka lausetta:

Nolottaa myöntää, mutta… …lähes kaikki housuni ovat ratkenneet haaroista. Itse asiassa ei nolota yhtään! Otanpa blogiin kuvan joskus. (vrt. kohta 10)

Vapaa-ajallani… ...notkun somessa… eiku: tanssin. Tai zumbaan.

Haluaisin oppia… …espanjaa! Nyt joku hyvä tiiviskurssi kehiin!

Kun kukaan ei näe… …kaivan nenäni. Paljon. Syvältä. Aijaijaijai. Mulla on nenässä paljon tilavuutta, jota kopeloida.

10 vuoden kuluttua… …pussailen aviomieheni kanssa! Lapset ovat silloin 15 ja 13, ja me Joelin kanssa voitaisiin lähteä vaikka myöhästyneelle häämatkalle jonnekin palmujen katveeseen. Uuuh!

Nooh – tuliko mitään uutta? :)