Viisi kertaa minä (osa 3: kriisissä)

On kulunut taas kuusi vuotta.

Sinä aikana se punainen pikkurinkka on kiertänyt mukanani ainakin Thaimaassa ja Karibialla. Neljä kertaa Intiassa. Ai ja kolme kertaa Kreikassa. Siellä aiemmin mainitussa Espanjassa, juu ja juuri edellisenä kesänä Portugalissa. Sitten vielä kaupunkilomia; ainakin Wienissä, Varsovassa, Lontoossa, Riikassa ja missävielä. Niin ja Baltiaakin kierretty.

Ihmissuhderintamalla sen sijaan…

Oli yksi pakistanilainen basisti, joka oli sitä mieltä, että kompromissi on teeskentelyä. Ei siitä sitten oikein mitään tullut.
Oli yksi fiskarsilainen rastahippi, jonka avioeropapereista oli hädin tuskin muste kuivunut. Ei siitä sitten oikein mitään tullut.
Oli yksi alkoholinhuuruinen wanna-be-rokkistara, jonka maailmassa valheella ja totuudella ei juurikaan ollut eroa. Ei siitä sitten oikein mitään tullut.

Parisuhdesäntäilyjäni sivusta seurannut (miespuolinen) tuttuni sen hienosti tiivisti. Eräänä hyvinjuhlittuna iltana pilkun tuntumassa hän nojautui baaritiskiin ja totesi luottamuksellisesti sössöttäen:
”Krista, kuule. Sä olet aivan ihana ja hurmaava, ja kuka tahansa haluaisi sut tyttöystäväksi. Mutta parisuhdevalinnassa sinulla on kaksi pientä ongelmaa: sinulla ei ole itsehillintää eikä arvostelukykyä”.

Jepjep.

Sitten olin tavannut Joelin. Vau. Vihdoinkin mies, joka on hurjan kiehtova ja kiinnostava – mutta vailla pienintäkään kusipäisyyspotentiaalia. Jeah, kunnon mies! Vihdoinkin olen päässyt irti ”rakastun vain mahdottomiin” -kierteestäni!

Paitsi että juuri maaliskuussa 2009 meidän suhteemme oli kriisissä.

Maaliskuu 2009

Juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei.

Olen 31 vuotta ja koko elämäni ajan syöksynyt ihmissuhteisiini täy-sil-lä. Rakkaus! Huuma! Intohimo! Antaa tulla! Jea! Minä heittäydyn suoraan hyökyaallon vietäväksi, swooooosh…

….ja ka-booom, aalto lässähtää suoraan johonkin seinään.

Juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei juu ei.

Seinä on hyvin lähellä myös tässä suhteessa. Mikäköhän loppujen lopuksi on kriisin syy? Varmaan moni hyvin tyypillinen perusasia. Ollaan edetty hurjan nopeasti, unohduttu tutustua kunnolla toisiimme, oletetaan toisistamme kaikenlaista ja sitten pahastutaan, kun toinen ei käyttäydykään oletustemme mukaisesti.

Intiassa pari kuukautta ennen kriisiä vielä nauratti.

Olen muuttanut väliaikaisesti Joelin luo jo parin kuukauden tuntemisen jälkeen. (huono. idea.) Minun Punavuoren-kodissani on alkanut elokuussa putkiremontti ja olin vuokrannut siksi aikaa vuokra-asunnon – mutta kesken muuton Joel on ehdottanut, että muutetaan sittenkin tavarat hänen luokseen. Okei! Annetaan muuttoautolle uusi osoite.

Nyt se perhanan putkiremontti on kestänyt jo kahdeksan kuukautta ja projektipäällikkö ei suostu edes vastaamaan puheluihini. Remppahäiskät ovat mm. kaataneet väärän seinän, pilanneet parkettini ja naarmuttaneet keittiön kalusteeni. Tällä hetkellä remppayhtiö yrittää laskuttaa minulta 220 euroja laattojen kuljetuksista ja 360 e kaapista, joka minulla oli jo ennen putkiremonttia. Taistelen apinanraivolla kusettaja-rakennusyhtiötä vastaan.

Mutta on maaliskuussa Facebookin mukaan selvästi ollut hyviä hetkiäkin:

Facebook, 8.3.2009
…on MAAILMAN hienoimman tapettimosaiikkisysteemispektaakkeliseinän superylpeä hyperiloinen omistaja jee!

Ja hei – on ehkä saatu vähän rakkauttakin:

Facebook, 12.3.2009
Silmäpussit poskissa, fritsu kaulassa ja kahvit sylissä. Hyvää huomenta.

Mutta enimmäkseen se on tainnut olla tätä:

Facebook, 25.3.2009
teki ensin12 tunnin työpäivän ja lähti sitten kotiin bussilla, joka syttyi palamaan.

ja tätä:

Facebook, 14.3.2009ois maalannut saploonakuvion, mut unohti töpöttimen. ois suunnitellut kuvioiden paikat, mut unohti kynän. ois maalannut nurkat, mut ei saanut maalipurkkia auki.

*******

Niin, ja se kriisi. Jatkuva juu-ei-pähkäily ei ole tehnyt hyvää meille kummallekaan. Joel on ahdistunut ja sulkeutunut. Minä olen remppaprojektitaisteluideni keskellä läheshysteerinen enkä pysty edes ajattelemaan, että tämäkin suhde voi päättyä eroon.

Olen nyt ihan rehellinen: Joelin juu-ei on jo päätymässä sanaan ei.

Facebook, 27.3.2009
”Thank you for contacting me. I am currently away on leave, traveling through time and will be returning last week.”

Minä lyön jarrut pohjaan. Seis, stop, aikalisä, tämä ei saa mennä näin! En minä oikeasti ole näin hermokimppu. Et sinä oikeasti ole noin sulkeutunut. Me itse olemme ajaneet itsemme tähän tilanteeseen.

Minä olen luovien ratkaisujen nainen ja ehdotan: tehdään kesänmittainen testi. Unohdetaan tämä eroamispähkäily hetkeksi ja tutustutaan toisiimme. Millaisia me oikeasti ollaan, ilman tätä stressiä ja ahdistusta. Minä muutan takaisin omaan kotiini heti putkiremontin valmistuttua. Annetaan toisillemme tilaa hengittää. Mutta ei yhtään eroamisajatusta koko kesänä! Katsotaan kalenterista valmiiksi päivä syksylle ja avataan keskustelu suhteen tulevaisuudesta silloin.

Joel suostuu.

Vietämme ihanan kesän. Syksyllä emme halua enää erota.