Viimeisen vuorokauden arkivapaan voi (taas) tiivistää näihin kuviin.
1. Kirja, joka pitää lukea ahmimalla:
2. Luottoaurinkorasva, joka löytyi täkäläisestä suomalaisesta luontaistuote(!)kaupasta. Suomessa lähtiessä ei löytynyt Prismasta eikä apteekista, mutta täältä onneksi löytyi. Oli nimittäin kuuma päivä.
3. Cokis lorauksella rommia. Okei, useampi cokis lorauksella rommia.
4. Aurinkolasit ja hattu. Helpottavat kummasti elämää.
5. Auringon laskeuduttua lisäkerroksiin kääriytyminen – tottuneesti meillä on mukana merinovillaa ja muuta lämmikettä. Parvekkeelta ei raaski tulla sisään, vaikka iltailma muuttuu jo kirpsakkaaksi.
”Nyt tuntuu tosi hyvältä, ihana olla vielä tässä ulkona”, minä huokailin viileässä iltailmassa.
”…vaikka onhan tämä vähän tällaista vääjäämättömän pitkittämistä”, naurahdin.
Hetken hiljaisuus, kunnes Joel:
”Koko elämä on vääjäämättömän pitkittämistä.”
Hyvää keskiviikkoa vääjäämättömän pitkittämistä siis vaan kaikille!
Onneli Winter/onnelin elämää
12.2.2020 at 17:45Niinhän se on, elämä on hyviä hetkiä täynnä ja jos ne ei olisi niitä hetkiä, niin ehkä eivät tuntuisi niin hyviltä. Terveisiä vaan täältä flunssan keskeltä joka vääjäämättä jonain päivänä poistunee elimistöstä, mikä sekin on hyvä ;)
krista
13.2.2020 at 12:09No kyllä! Ja heh hyvin ajateltu, samoin se tosiaan toimii toisin päin, eli että flunssakin varmasti vääjäämättömästi on joskus ohi <3 Toivottavasti jo helpottaa! <3
Torey
13.2.2020 at 07:30Näyttää tosi kurjalta tuo teidän elo ja olo siellä. 😁
Täällä sitä mennään vähän flunssaisena ja väsyneenä. Hiihtoloma lähenee, ja lupailevat vaan vesisadetta. Toivon todella, että talvi ei iske ens kuussa. 😅
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/02/10/ihmiselle-annetaan/
krista
13.2.2020 at 12:10No mutta sentään LOMA ja silleen! <3 Onko teillä ens viikolla loma, vai miten noiden lomien ajoitus meneekään...? Täällä on talvilomaviikko vasta tuossa maaliskuun alussa.