”Otat nyt vaan kuvat kaikista näistä virpomisoksista, laitat ne blogiin ja lukijat saa päättää, että mikä näistä on hienoin!”, Joel vaati.
On se niin näppärää, kun on oma blogi. Aina voi pistää pystyyn kansanäänestyksen.
No mut kattokaa nyt hei ihan oikeesti – mun (ja Silvan) tekemässä virpomisoksassa on ryppymykyröitä.
Kelatkaa: ryppymykyröitä! Käsi ylös vaan, kuinka monen virpomisoksassa on tänään ollut ryppymykyröitä! Kysyn vaan!
Kun taas Joelin (ja Silvan) oksassa ei ollut rypyn ryppyä! Ha! Meillä on niii-iiin selvä voittaja tiedossa – me mitään äänestyksiä tarvita.
…ja sit se mukamas yritti lahjoa lasta mukaan kuvaan söpöyspisteitä haalimaan. Ha! Ja valitsi tuollaisen haaraoksan muka vielä siihen. Not working! Mulla on ryppymykyrät hei!
Tai no. Todellisuudessa koko äänestysidea meni pyllylleen siinä vaiheessa, kun aloin ottaa kuvia ja tajusin, että meillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuka on tehnyt minkäkin oksan.
Paitsi noista ryppymykyröistä, joista ei voinut erehtyä.
”Voitko mennä pois mun kuvasta?”
Virvottiin joo! Varvottiin kans!
Silva loruili kuin vanha tekijä (niisk ei tullut enää ”pitsa sulle” niin kuin viime vuonna), ja Seela hienosti opetteli vitsa-askartelujen lomassa lorusta sanat ”palkka mulle”. Sitä ei kyllä sitten itse tilanteessa suusta tullut ulos, mutta oksa heilui hienosti.
Ja jos joku ihmettelee, nuo ovat sit luutia. Luonnollisesti.
Naapurit kehuivat suloisia noitia. Kukaan ei kehunut mun ryppymykyröitä.
Taidetta ei vaan riittävästi arvosteta. Hmmp.
38
Heidi
21.3.2016 at 13:38Kylläpä ovat värikkäitä noitia! <3
Itse olin Tampereella sunnuntaina, mutta kaverini jäi viikonlopuksi kämpilleni ja oli kuulema antanut kahdelle noidalle kurkkupastilleja koska unohdin ostaa karkkia xD Hyvä minä.
Nathalie
23.3.2016 at 08:26hauska teksti!!! mä kans 3 veelle sanoin ku toisti lorun niin hiljaa että sano vähän kovempaa niin sieltä tuli PALKKA MULLE! :D