”Suomi on pitkä maa”, sanoo sukulainen aina, kun säätiedoista puhutaan.
Ja niistähän puhutaan.
Tätä ajattelin myös viime viikonloppuna, kun ajeltiin ensin Helsingistä Sotkamoon (Kajaanin kautta) torstaina illalla ja Sotkamosta takaisin Helsinkiin (Nurmeksen kautta) sunnuntaina.
Olipa muuten loputon Rautavaara. Ainakin kolme kertaa tuli Rautavaaran info-kyltit.
”Vähän niin kuin Olari, joka on kaikkialla”, Joel totesi.
Katselin ajaessa upeita maisemia; peltoja ja metsikköjä, suomalaista hienoa maalaismaisemaa. Joka kulmalta pilkahti esiin vesistö. Ei ole muuten suomalaisten vesistöjen rantoja rakennettu täyteen tästä näkökulmasta katsellen.
Ihan keskellä metsäisimpiäkin osuuksia silloin tällöin tienreunassa seisoi postilaatikko.
Joku asuu täällä.
Katselin myös rakennuksia, joissa selvästi oli joskus ollut kyläkauppa. Nyt surullisesti tyhjillään.
Kun itse olin aikoinaan kuusamolainen lukiolainen, yksi ja ainoa ajatukseni oli äkkiä pois täältä ja mahdollisimman isoon kaupunkiin. Suomessa siis Helsinkiin. Ja Helsingin ydinkeskustan tuntumassa asuminen oli minulle tärkeää kaikki seuraavat vuodet ikävuosina 20-30; ensin Kalliossa, sitten Kampissa, Töölössä ja Punavuoressa.
Hassua ajatella, että vuosi-vuosikausia ihan kirjaimellisesti kuljin Helsingin ydinkeskustan läpi joka ikinen päivä pari kertaa päivässä. Nykyään Helsingin keskusta ei kiinnosta minua enää – kyllä – yhtään. Keskustaan lähtö on aina jotenkin ponnistus.
Olisin ihan täysin tyytyväinen, jos tämä meidän kaupunginosa leikattaisiin maasta irti ja heitettäisiin mihin tahansa päin Suomea, vaikka sinne keskelle metsää (mieluiten toki etelä-Espanjaan). Voisi leikata tuosta Arabian kauppakeskuksen kohdalta, sitten Kumpula mukaan, ja toisesta päästä leikkauskohta voisi olla Viikin Prisman takana. Oulunkylän jos vielä nappaisi, niin saisi terveyskeskuksenkin. Heittäkää meidät vaikka sinne Rautavaaraan, siellä kun sitä lääniä näytti olevan!
Mutta senkokoinen paikka riittäisi minulle ihan hyvin.
Tyhjentyneitä maaseudun pikkukauppoja katsellessa tulin väkisinkin ajatelleeksi, että ei voi olla koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta opimaalista, että kaikki väki pakkautuu kaupunkeihin, erityisesti Helsinkiin.
Niin paljon tilaa meidän omassa kotimaassamme! Niin paljon happea, maisemia, mielenrauhaa! Järvenrantatontteja!
Aikoinaan kaupungistuminen tapahtui, kun kaupunkiin lähdettiin työn perässä; oli pakko. Pakkauduttiin lähiöihin pieniin kerrostaloasuntoihin ja haaveiltiin paluusta ”kotiseuduille Pohjois-Karjalaan”. Seuraavat sukupolvet toki helsinkiläistyivät – mutta tavallaan he olivat vähän niin kuin toisen polven maahan(kaupunkiin)muuttajia.
Nykyisin on etätyö. Ei periaatteessa tarvitsisi lähteä työn perässä kaupunkiin. Jos kaikki etätyöläiset valitsisivatkin ison talon sieltä Rautavaaralta (mellunmäkeläis-kaksion hinnalla), sinne voisi periaatteessa alkaa kehittyä ne palvelutkin ihan uudelleen. Voisko joku työllistää itsensä perustamalla kaupan? Kampaamon? Hierojaakin tarvitaan, koiratrimmaajaa, postia, autokorjaamoa? Vähän niin kuin suomalaiset ovat perustaneet oman aktiivisen yhteisönsä Aurinkorannikolle! Mahdollisuudet tuovat ihmisiä; ihmiset tuovat palveluita; palvelut tuovat lisää ihmisiä. Aletaan asua täällä, kun täällä on niin hyvä.
Miksi silti tämä kehitys tuntuu vähän utopistiselta suomalaisella maaseudulla?
Ehkä kaiken pitäisi lähteä jo koulutuksesta. Että nuorten ei tarvitsisi lähteä opintojen perässä isoihin kaupunkeihin, jonne helposti sitten juurtuu eikä palaakaan. Totta kai nuori (ja vanhempikin) kaipaa sosiaalista ympäristöä; mutta sitähän olisi, jos muutkin jäisivät.
Jos työpaikat olivat aikoinaan se syy kaupungistumiselle, niin eikö se kuvio voisi jo purkautua etätyön ja sähköisyyden ansiosta? Enää ei tarvitse olla jossain Kallion virastotalon konttorissa, jossa joku tietty paperi on mapitettu hyllyyn. Siellä voisi olla töissä se viisi ihmistä niitä vanhoja papereita vartioimassa, ja muut tehdä työnsä jossain ihan muualla.
Vaikka siellä Rautavaaralla.
Hmm. En ole syventynyt asiaan liittyvään politiikkaan; tämä siis ihan ajatustenlentoa siinä mahtavia suomalaisia (tyhjiä) maisemia satojen kilometrien verran katsellessani.
Haluavatko kaikki tosiaan Helsinkiin? Millainen olisi Suomi, jossa elämä, hyvinvointi ja palvelut rakentuisivat tasaisesti koko maahan? Vaikka sellaiset sopivankokoiset virkeät ja toimeliaat kylät, joissa palveluita olisi saatavilla?
Olenko ihan hölmö ajatellessani, että me ihmiset voisimme vähän paremmin, jos emme kuitenkaan ihan kaikki pakkautuisi samoihin tiiviisiin asumalähiöihin. Asumaan päällekkäin ja pöristelemään samoja Kehiä ja väyliä. Tai sulloutumaan samaan metrovaunuun samaan aikaan aamusta.
Kun tilaa meidän maassa kerran on.
Ja miten upean kaunista tilaa!
Ha ha, asuukohan mussa piilossa salaa joku keskustalainen. Hui! Viikonloppu Sotkamossa, ja näin kävi :D
PS. Rautavaara ihan satunnainen esimerkki; sen nimi vaan osui silmään kylteistä (joita oli monta). Siellähän voi olla vaikka kuinka hienot palvelut jo nyt!
24
Laura/ iloa, eloa! -blogi
9.9.2019 at 12:30Mä en ainakaan kaivannut pk-seudulle, tää oli viimenen paikka mihin oisin halunnu 😂 mut josko vielä pääsis sinne korpeenkin, katotaan :)
krista
9.9.2019 at 12:37Tuli muuten jännä juttu tästä mieleen: aika moni pitkäaikaishelsinkiläinen jotenkin tuntuu ajattelevan, että kaikki HALUAA tieten tahtoen tänne. Ja (iso?) osa muuttajista haluaakin – niin mäkin halusin! – mutta sitten on myös niitä, jotka tulevat syystä x, mutta oikeastaan haikailisivat jonnekin muualle. Ei tämä ole mikään yksi ja ainoa autuaaksi tekevä paikka Suomessa!
Tilia
9.9.2019 at 13:36Jos teidän töitä pystyy tekemään Fugesta käsin, niin miksei sitten Rautavaaralta, Sotkamosta tai Kuusamosta? Vanhoja puutaloja löytyy varmasti ja jää vielä rempparahaakin. Eikä tarvi ruuhkasta kärsiä.
krista
9.9.2019 at 13:42Nimenomaan! Tästä me just automatkalla puhuttiin! Ja nykyään (ja tulevaisuudessa) työ on varmasti vielä enemmän tällaista etätyötä – ei toki kaikilla aloilla, mutta hyvin monella – jolloin sen työn ei enää tarvitsisi tapahtua siellä Kallion virastotalossa (tms.) ja kaupungistuminen voisi ihan hyvin lähteä purkautumaan. Niin paljon kaunista Suomea ihan tyhjillään!
Marsutin
9.9.2019 at 14:50Niin hyvä kirjoitus! Me onneksi pääsimme pois ruuhka-Suomesta takaisin ihanaan Etelä-Karjalaan. Minä voin paremmin, perhe voi paremmin ja elämän koko sisältö on parempaa! Suosittelen ihan jokaiselle.
krista
9.9.2019 at 15:09Ei ihan ”minä lähden Pohjois-Karjalaan”, vaan Etelä-Karjalaan :) Palasitteko lapsuusseuduille? Suomi on tosiaan ihania paikkoja pullollaan, kunhan vaan saisi palvelut kohdilleen maantieteellisestä sijainnista riippumatta!
Anna
9.9.2019 at 21:54Eteläkarjala <3
Myös Kymenlaakso ja pohjoissavo ovat lähellä sydäntä <3
jml
9.9.2019 at 15:02Nauratti toi Kallion virastotalo, koska ainakin täällä omassa yksikössä Kallion virastotalossa päätettiin vihdoin VIIME VUONNA, että okei ehkä te voitte sen yhden etäpäivän pitää viikossa :D
krista
9.9.2019 at 15:07Hihi! Tuo teidän duunipaikka oli ihan keksitty esimerkki. Mitenkäs tämän nyt muotoilisi positiiviseksi – no EDES yhden, siinä hyvä alku :) Mutta onhan se niin, että työyhteisön ja johdon pitää jotenkin ensin havainnollisesti itse huomata, että hei tämähän toimii. Että yhdestä se ehkä lähtee. Esimerkiksi mun vanhassa työpaikassa aloittaessani (vuonna 2006) etäpäivät olivat vielä harvinaisia. Ja ennen työtä vaihtaessa talon sisäisesti 6 vuotta myöhemmin oli ihan normaalia, että mä olin systemaattisesti jokaisen tiistain ja torstain etänä. Se oli mahtavaa! Vain joka toinen päivä piti raahautua työpaikalle asti, niihin pystyi sopimaan kaikki palaverit sun muut. Ja sitten tiistai ja torstai oli oma rauha kotona ja sai PALJON aikaiseksi, kun kukaan ei keskeyttänyt! Mulla on myös useampia tuttuja, jotka ovat työpaikoillaan olleet niitä pioneereja lähtemällä etätöihin just tuonne Espanjaan. Ja kun ensimmäinen sen saa läpi ja työnantaja tajuaa, että homma toimii, on tie varmasti helpompi sitten niille seuraavillekin tehdä omannäköisiä ratkaisuja ja silti pysyä aktiivisesti työssä mukana!
Torey
9.9.2019 at 15:19Ja maaseutujen palveluja vähennetään koko ajan. Itsehän täällä asustelen ja HALUAN POIS. Koska ei ole sitä kyläkauppaa (ei ole ollut vuosikausiin), pankit on suljettu myös vuosia sitten ja veivätpä ne nyt hammaslääkärin ja neuvolankin. Kuten naapurikunnastakin.
Kunnan päättäjät kyselevät millä saataisiin lisää asukkaita, mutta eivät kuuntele yhtään. Taas suljettiin yksi kyläkoulu. Jos kaikki keskitetään isompiin keskustoihin ja tehdään supermarketteja ja isoja kouluja, joihin matkaa on kymmeniä kilometrejä, miksi hitossa kukaan muuttaisi maalle! Ja jos etätyöt ei onnistu, ovat työmatkat sen 10-50 kilsaa. Ei paljoa kinostele.
https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/09/09/ill-be-there-for-you/
krista
9.9.2019 at 15:32Todella! Eli niitä palveluita tarvitaan, vaikkapa sellaisiin sopivan pieniin kyläkeskuksiin, jonne ”ihan täysin maatilaltakin” on sopiva matka. Esimerkiksi just hyvä kyläkoulu voisi olla valtti!
–
En näistä sen syvällisemmin tiedä, mutta vois kuvitella, että kuntapäätöksenteossa voi olla päällä sellainen huono kierre: jos on muuttotappiota > paine sulkea palveluita ja säästä > porukka muuttaa lisää pois. Miten se kierre saataisiin toiseen suuntaan? Kehitetään hyvät palvelut ja houkutteleva vaihtoehto asumiseen > tuo lisää ihmisiä > lisää palveluita jne. Esimerkiksi mä asuin lapsena Kuusamossa silloin, kun siellä oli paljon lapsia, väkiluku oli lähemmäs 20 000, se on tainnut laskea siitä kovastikin. Luokkia oli esimerkiksi yläasteellakin a-g ainakin, en ole varma oliko myös i. Me oltiin 9H. Riitti lapsia, harrastuksia, toimintaa, palveluita! Sen kokoisessa paikassa olisi tosi hyvä asua! Paitsi tietty silloin teininä, kun mikään ei riittänyt :D :D :D
Torey
9.9.2019 at 17:57Me asutaan vieläpä asuntoalueella, eli ei missään keskellä peltoa yksin! 😂 Mutta kun kuntaliitoksia on tehty, ni palvelut on hävinny. Kauheen kivaa.
Oma koulu meillä sentään on ja pienissä kouluissa täällä on vielä yhdistelmäluokkia, eli oppilaita on vähän. Ja se on ihanaa! Mä suosittelisin pieniä kouluja kaupunkeihinkin. On kiva kun oppilaat tuntee toisensa nimiltä!
Ja Naantalin tyttönä täytyy sanoa, että pienet kaupungit on ihania ja sinnehän mä haluan takasin! Siellä sentään vielä on palveluita. 😂
Anna
9.9.2019 at 21:58Ja välituntivalvoja tuntee jokaisen oppilaan nimeltä ja vähän luonteeltakin. Sitä pidän ehdottoman tärkeänä kriteerinä koululle johon omat lapseni menevät. Sitten vaikka muutetaan sen koulun perässä jos muu ei auta. Ei kukaan voi realistisesti tuntea nimeltää 400 oppilasta ja voida olla se löuotettu tuttu aikuinen jolle voi tulla sanomaan jos joku on huonosti, kiusataan tai on kaatunut kuralätäkköön ja kaikki vaatteet ravassa.
Torey
9.9.2019 at 15:21Niin ja hierojaa, sekä kampaamoita löytyy kyllä ihan naapurista. Mutta niitä tärkeämpiä päivittäin tarvittavia palveluja ei todellakaan.
krista
9.9.2019 at 15:33Joo kyllä ne on ne päivittäiset palvelut (ja ihan yleisfiilis!), mikä ratkaisee!
A
9.9.2019 at 15:28Hajasijoitettu Suomi, isot omakotitalot kaikille ja pihalle pari autoa. Kivasti varmaan lämmittää maailmaa osaltaan. Lähipalveluita on vaikea vaatia, jos ihmisiä on kourallinen.
—
Mä en henk.koht. haluaisi metsä-Suomeen palata. Helsingissä ”kivikaupungissa” on hyvä asua (oikeasti Helsinkihän on tosi vihreä kaupunki, puhumattakaan jostain Espoosta). Mun lapsen lähimetsä (kotiovelta 100m) on tasan yhtä kaukana kun mun lapsuuden kodin lähimetsä. Ainut ero on vaan että meidän lähimetsässä (Keskuspuisto) me pyöräillään, ulkoillaan, sienestetään, marjastetaan, bongataan eläimiä, hiihdetään…kun taas lapsuuden kodissa (oikeaan) metsään lähdettiin aina autolla, ajettiin kilometrikaupalla pöliseviä metsäteitä. Lapsuuden kotikylässä oli periaatteessa kaikki palvelut (kauppa, posti, pari pankkia, koulu, kirjasto, terveysasema, baari), vaan niin sitä oon istunut autossa tunteja ja tunteja (ei sillä, kyllä me Helsingissäkin istutaan bussissa ja ratikassa, mutta vielä enemmän kuljetaan jalan ja pyörällä). Nyt siellä kylässä on palveluista jäljellä kirjasto, koulu, palvelutalo, yökerho ja baari (eli uusia palveluita on syntynyt :D).
—
Mun sydän sykkii kodin ikkunasta näkyvälle kaupunkibulevardille, meille se on oikea paikka elää ja muualle ei haluta. Odotan mielenkiinnolla mitä lapseni isona tykkää, haluaako hän maalle (tykkäsi kovasti lapsuuteni kylästä) vaiko isompaan kaupunkiin (yhtä paljon hän on tykännyt keski-Euroopan kaupungeista joissa ollaan vierailtu), vai onko Helsinki hänen sydämensä kaupunki niinkuin äitinsä.
krista
9.9.2019 at 15:41Mä en ihan suoraan laittais yhtäläisyysmerkkiä hajasijoituksen ja ”kaksi autoa pihalla ja ekokatastrofi” välille. No okei, usein maalla tarvitsee sen auton (paitsi meillä ei ollut silloin, kun asuin äitini kanssa kahdestaan, mutta asuttiin siis taajaman alueella ja pyörällä liikuttiin kaikkialle), että pääsee palveluihin. Mutta toisaalta maalla on mahdollisuus esimerkiksi ihan erilaiseen omavaraisuuteen ja väittäisin, että myös kuluttamisen määrä VOI olla vähäisempi kuin kaupungin ostoshoukutusten äärellä. Etätyön ansiosta ei tarvitsisi ajaa autolla sinne töihin, ja kun porukka ”hajoaisi” ympäri Suomen, miten se vaikuttaisi ”ruuhka-Suomen” ruuhkiin jne.
–
Mäkin rakastan just tätä meidän kotialuetta ja just sitä, miten lähellä luonto on. Lähin luonnosuojelualuekin on oikeastaan näköetäisyydellä (jos puuhun kiipeää) :D Se on Helsingissä mahtavaa verrattuna sellaisiin ”vielä isompiin” kaupunkeihin maailmalla! Aina varmaan on ”kaupunki-ihmisiä” ja ”maaseutuihmisiä” – itse koen olevani ehkä pikkukaupunki-ihminen, mutta toisaalta oon löytänyt sen pikkukaupunkini just tästä oman kaupunginosan läheltä <3 Mutta hassusti olen alkanut kyseenalaistamaan oman 20-30-vuotiaan minän "PAKKO ELÄÄ HELSINGIN YDINKESKUSTASSA"-ajattelutavan. Ehkä tää on jotain keski-ikäistymistä :D
Anna
9.9.2019 at 22:04Jos kiinnostaa aihe niin kannattaa käydä vilkuilemassa kaupungista määseudulle muuttaneen Anniina Jalkasen Youtubea. Siellä on ihan konkreettinen esimerkki elämänrytmin ja kulutuksen muuttumisesta maallemuuton myötä.
–
Maaseudulla on pakko olla ne autot ja liikkua paljon niillä, koska bussipalveluita on lakkautettu. Meiltä on alle 10km kunnan keskustaan, mutta bussi kulkee aamulla koulupäivinä ja iltapäivällä koulujen loppuessa. Jos kahden opettajan kyläkoulu lakkautetaan niin varmasti loppuvat nuo bussivuorotkin.
Pyörälläkään ei uskalla mennä kun mutkaisella maantiellä ei ole pientäreitä käytännössä ollenkaan ja rekat paahtavat 90km/t. Itse juuri ja juuri uskaltaisin, mutta lapsen kanssa ei uskalla. Jo leveät pientareet auttaisivat paljon asiaan kun voisi ajaa reunaviivan oikealla puolella.
A
10.9.2019 at 08:45Kyllä, maalla voi asua omavaraisemmin ja ei ole pakko omistaa autoa….mutta oman kokemuksen perusteella (yksi pohjoissuomalainen kylä, josta on julkista liikennettä (ei nyt kerran tunnissa niinkuin mun lapsuudessa, mutta silleen että asioita voi hoitaa jos haluaa), sekä busseja kuntakeskukseen, että juna ja busseja lähimpään kaupunkiin, 20km päässä). En tiedä yhtään työikäistä perhettä, jolla ei autoa olisi (koska työt, ainakin yhdellä perheen aikuisella, jos toisella sattuisikin olemaan omalla kylällä, työt harvoin mätsäävät julkisten aikatauluihin) ja joka ei ostoksia hoitaisi huristamalla kaupunkiin autolla. Julkista liikennettä käyttävät lähinnä lapset/nuoret ja ne mummot joilla ei satu olemaan korttia kun pappa kuoli (ja kun pappa eli, niin se ajoi autoaan vaikka kuinka oli näkö mennyt). Edelleen tähän, kyllä on täysin mahdollista muuttaa sinnekin idyllisesti asumaan kivaa taloon isolla omalla pihalla ja tehdä etätöitä, lapsilla on koulu kävelymatkan päässä, yläasteelle sit bussi vie. Lähin kauppa on valitettavasti 6km päässä (kyllä sinne fillarilla pääsee, mutta on aika iso ylämäki sekä mennessä että tullessa ja vitostien liikenne suihkii)…tai kyllä sinne kaupunkiin pääsee hyvin junalla, Prisma löytyy ihan juna-aseman vieressä. Kaikki on mahdollista, mutta ihan oikeasti hyvin harva tekee näin (ainakin omassa ikäluokassani ruuhkavuosien keskellä).
—
Pikkukaupunki taas. Edelleen, autoton elämä on mahdollista ja löytyisi esim. omasta esimerkkikaupungista leffateatteri, laadukas teatteri, useampi kulttuurifestivaali, kauppoja (no, niitä hypermarketteja, koitettiin kesällä löytää normia lähikauppaa ja aikalailla ei-oota oli tarjolla (pikkukaupat löytyy kaupungin ulkolaidoilta huoltiksilta). Etäisyydet on pieniä ja hyvin käveltävissä (sekä äitini 70v että lapsi 7v käveli sujuvasti kaikki matkat ja itse asiassa ihmeteltiin lähinnä sitä että miten kaikki on niin lähellä), löytyy hyviä ravintoloita ja kahviloita (tää isoin muutos omaan nuoruuteen, plus se Prisman syöpämäinen leviäminen mikä on näivettänyt vanhan keskustan). Mä voisin henk.koht. kuvitella asuvani autottomasti pikkukaupungin keskusta (tää oman esimerkkikaupungin keskusta muistuttaa vaikka Munkkiniemi-Munkkivuori akselia, sekä asumistiheydeltään ja palveluiltaan (pl. lähi(ruoka)kaupat), mutta…kun sielläkin halutaan oma piha ja oma rauha ja sit ihmiset asuu laajalti levittäytyvissä lähiöissä ja tadaa, auto tai kaksi ilmestyy pihaan.
—
Musta se että ihmiset voisi asua sellaisissa paikoissa missä haluavat ois tosi hyvä. Myös se, että etätyöt mahdollistaisi työn teon kauempana pk-seudusta. Ois superhyvä (etenkin meille jotka ehdottomasti halutaan asua stadissa, muuttuisi asuntotilanne paljon paremmaksi :D). Toki tämä silleen ymmärtäen, että jos asuu kaukana muista ihmisistä, niin julkisia palveluita on sit oikeasti vähemmän (tässä tarkoitan sitä ettei lähin sairaala ole kävelymatkan päässä, en sitä että pohjoissuomessa voi suurinpiirteen synnyttää vaan Oulussa, kun Kajaanin synnytystoimintaa ollaan ajamassa alas). Palveluissa varmasti nykyaika voisi auttaa, esim. kauppa voisi muuttua niin että olisi kotiinkuljetus, reitit suunniteltaisiin tehokkaasti tilausten perusteella (tai sit vähän kuin Reko-piirit, eli tilausten jakelu tietystä paikasta, mutta vietynä normiruokakauppaan ja pienille paikkakunnilla. Toisaalta en koe ihan hirveetä surua että ihan miniskidejä kyliä ja yksittäisiä taloja kaukana mistään autioituu. Ei se musta ole mikään annettuna otettu arvo, että ihmisten pitää asuttaa joka kolkka. Luonto vaan ottaa takaisin sen, mikä oli luonnon ennen ihmisten tuloa.
Veema
9.9.2019 at 16:32Mulla tulee näistä keskusteluista mieleen aina vanha vitsi: suomalaiset haluaa asua omakotitalossa omassa rauhassa (mielellään etäisyys naapuriin yli kilometri), mutta samalla saada vähintäänkin Helsingin ellei jopa Lontoon palvelut ;)
Tähän nykyiseen kehitykseenhän on ajanut aika pitkälti kustannusajattelu: on ollut halvempaa tuottaa palvelut keskitetysti kuin hajanaisesti. Ja kyllä tämä oikeasti pitää paikkansa: ei jokaisessa suomalaisessa kylässä voi olla omaa kattavaa terveyskeskusta kaikkine laitteineen. Tai voi, mutta aika kalliiksi se tulisi. Aika monella alalla myös se hintakilpailukyky liittyy logistiikka- ja kuljestusketjujen toimivuuteen: onko realistista se, että olisi vaikka kattava elintarviketarjonta, kuitenkin säälliseen hintaan, joka kylässä?
Toki uudet teknologiat tuovat myös uusia mahdollisuuksia ja mahdollista etänä monia palvelujakin (esim. etänä tavata hoitajaa, tai jopa tehdä leikkauksia!), mutta miljoonan euron kysymys lienee se, että mistä löytyy rahat tehdä ne investoinnit kattavaan palveluverkkoon, jos ei ole takeita, että asukkaat oikeasti seuraavat perässä?
Ja toki myös paljon esimerkkejä pienistä kunnista, jotka ovat tehneet hienoja päätöksiä ja pystyneet pitämään tai jopa kasvattamaan asukaslukua.
En oikeastaaan tiedä, mitä kokonaisuutena haluaisin tällä kommentilla viestiä. Itse rakastan kahta kaupunkia Suomessa: Helsinkiä ja Tamperetta. Molempia siksi, että niissä voi asua ja elää helposti ilman autoa, päästä helposti luontoon ja samalla nauttia laadukkaasta ja runsaasta kulttuuri- yms. tarjonnasta. Ja koska niissä asuu mun perhe ja läheiset. Ne on ne mun vetovoimatekijät :)
krista
9.9.2019 at 18:09Joo kyllä, omakotitalo järven rannalla Helsingin ydinkeskustassa! :)
–
Mä luulen (en tiedä), että pitkälti kyse on just intresseistä ja sen taustalla myös politiikasta: mitä ja miten halutaan investoida? Tosiaan uusi teknologia mahdollistaisi vaikka etäterveydenhoitajan vastaanoton; toisaalta tämä voisi käydä käsi kädessä julkisen liikenteen kehittämisen kanssa niin, että lähimmät isot kaupungit olisivat saavutettavissa harvemmin tarvittavia palveluita varten. Pikkukaupoista ajattelen jotenkin naiivisti, että jos se tavarantoimittajan rekka joka tapauksessa vie ne tarvikkeet Ouluun-Rovaniemelle-Kuusamoon, niin miksi se ei pysähtyisi matkalla myös pienemmissä paikoissa tuomassa kauppoihin tavaraa. JOS siis asiakkaita riittää eivätkä kaikki haluaisi aina ajaa niihin isoihin marketteihin. Tietysti jos joka päivä pitää päästä isoon Prismaan/Cittariin, niin sellaisia tuskiin pieniin kyliin on tulossa – toisaalta kyllä Helsingissä asuvatkin asioivat pienissä kaupoissa :) Monessa suhteessa se on varmaan kyse vain vakiintuneista tavoista.
–
Mutta joo silleen enemmän ”isojen linjojen” pohdintaa tämä tietysti on, yksittäinen ihminen sitten puolestaan tekee yksittäisen ihmisen oman elämän päätökset niillä perustein, mikä on omaan elämään ja tarpeisiin sopivaa. Mutta just niillä ”isoilla linjoilla” voisi kenties tulevaisuudessa ihmisten hyvinvointi kasvaa, jos kaikkia ihmisiä ei ohjattaisi muutamiin isoimpiin kaupunkeihin vaan elämä voisi olla palveluiden kannalta toimivaa ja rikasta ympäri Suomen.
Veema
9.9.2019 at 21:04Mä itse asiassa oon jossain mielessä taas sitä mieltä, että isoin ongelma on se, että Suomessa ei jotenkin uskalleta tehdä selkeitä erillisratkaisuja esim vaan Helsinkiä tai vaan Lappia hyödyttämään, vaan yritetään tehdä ihan samanlaisia päätöksiä kaikkia kaupunkeja ja kyliä koskien. Suomessa tehdään kansainvälisesti verrattuna aika vähän selkeästi pääkaupungin kehittämiseen tähtääviä ratkaisuja. Ja toisaalta sitten taas vähän maaseutua hyödyntäviä ratkaisuja. Jolloin kaikki häviää. Ehkä jos uskallettais tehdä erillispäätöksiä eri tarpeiden mukaan, voitaiskin kehittää Suomea nykyistä strategisemmin.
Kyllähän se oikeesti hidastaa sitä matkaa kuitenkin, mitä useammassa paikassa pysähdytään. Ja valitettavasti nyky-yhteiskunnassa aika on rahaa. Mutta varmaan pikkukauppojen ongelma kaikkialla on sama: miten saada tarjonta ja sen tarjonnan hinta kilpailukykyiseksi sen marketin kanssa ja myös välttää hävikkiä? Tässä meidän yhteisellä alueella on tosissaan 5 ruokakauppaa. Ja lähin Prismakin Viikissä, suht lähellä. Silti pikkukaupoille riittää asiakkaita. Toisaalta sit taas muistanemme M-kaupan kohtalon. Ei vaan ollut kannattavaa tässä Arabiassa (kenties liian vähän asiakkaita, joka varmaan liittyi korkeisiin hintoihin ja huonompaan valikoimaan kuin ketjuilla). Eli jossain on se piste, jonka jälkeen ihmiset ei enää tue sitä pientä, vaan valitsee marketin.
Aika moninainen kokonaisuus siis :) uskon ihan täysin, että Suomessa voi olla elinvoimaisia pieniä kaupunkeja, jopa kyliä. Mutta ymmärrän toisaalta sen logiikan, millä eri palvelut pikkuhiljaa niistä ei-niin-elinvoimaisista paikoista häviää. Ja oon myös sitä mieltä, että pikkukylässä ei voi vaatia kaupungin palveluja. Mutta siinä saa tilalle jotain muuta, mitä taas kaupungissa ei saa. Eli enemmän toivoisin ihmisiltä myös rehellisyyttä siinä, mitä he eri asuinpaikasta odottavat. (En edes viitsi aloittaa keskustelua siitä, miksi valittaa ratikan äänestä, jos muuttaa ratikkareitin varrelle….)
Ympäristökysymyskin on musta kyllä oleellinen. Mutta toki niin, että ympäristöystävällisesti voi elää monessa eri paikassa ja toisaalta oma elämäntapa voi olla tosi saastuttavaa, missä vaan.
Karina
9.9.2019 at 16:39Luin muuten Hesarista (nyt en löytänyt sitä aaargh) että jossain vanhassa Itä-Saksassa on sellanen muuttotappiokaupunki ja ne on alkaneet nyt värvätä asukkaita just sillä varjolla että etätöitä voi tehdä missä vaan, ja niillä on joku ohjelma, että ne antaa jengin kokeilla asumista siellä 3-6kk ilmaiseksi (ei tartte maksaa vuokraa) tms ja siinä ajassa ne sitten kattoo että oisko tää kivaa vai ei. Voiskohan siinä olla jotain ideaa asuttaa joku Kuusankoski tms, jos sais sinne muuttamaan joksikin ajaksi jengiä haistelemaan ilmaa :)
Yhden ongelman (niitä varmasti useita – riittääkö olemassaolevat peruspalvelut näille väliaikaisille jne) näen heti, eli jossain Saksan pikkukaupungissa on varmaan heti sellanen mukava ilmapiiri, leipomoita, kahviloita, keskusaukio jossa ravintoloita ja niiden terasseja. Tosin miksei Suomessakin voisi olla!
Mä kun olen kasvanut Helsingin keskustassa, niin mulla taas tää lähiöasuminen tuottaa yhä hieman tuskaa. Ihan päivittäin mietin että oispa kiva asua keskustassa, ja yleensä viikonloppuisin suuntaankin lasten, tai nyttemmin enemmän yksin, keskustaan puistoihin ja kahviloihin ja kivijalkakauppoihin. Mieheni sen sijaan on maalta, ja tämä asuinpaikka hyvä kompromissi, koska tästä pääsee nopeasti keskustaan. Onneksi toimisto on vielä toistaiseksi keskustassa, niin saan viikollakin annoksen kaupunkia :)
krista
9.9.2019 at 18:19Oi vau, tästäpä voisi ottaa joku suomalainen pikkukaupunki mallia! Ja tavallaan tuossa alla Karoliinan kirjoittaa just Fiskarsista; sillähän on käsittääkseni houkutteleva maine idyllisenä pikkukaupunkina ihan jo kauneutensa ja virkeytensäkin puolesta. Ja näin Sotkamo-Helsinki -väliä ajaneena täytyy sanoa, että kauniita paikkoja oli matkalla vaikka ja kuinka paljon eli potentiaalisia ”uusia Fiskarseja” voisi olla vaikka Suomi pullollaan!
–
Jokin aika sitten luin kiinnostuksella vauvarahasta, ja nyt näytti olevan uusi juttu – olikohan sama kunta…? Mä en usko, että jollain muutaman sadan euron kertakorvauksilla on juurikaan väliä, mutta jossain kunnassa se oli tehty nerokkaasti niin, että lapsi saa (esimerkiksi) 1000 euroa vuodessa joka vuosi. Tässä jutussa puhutaan Lestijärvest – ja näköjään siinä kerrotaan, että systeeml loppuu :D Höh :D https://yle.fi/uutiset/3-10946658 Mutta ideana tuollainen olisi mun mielestä mainio, jos syntyvyyttä halutaan kasvattaa. Jos ajatellaan, että nuoret ovat muuttaneet opiskeluiden perässä isoon kaupunkiin, sitten tulee perheenlisäystä ja pitää tehdä päätös, mihin asettuu – tuollainen 1000e/vuosi voi hyvinkin olla just se houkutin, joka toisi perheen takaisin kotipaikkakunnalleen.
Karoliinan
9.9.2019 at 16:43Me aiotaan vaihtaa Tampereelta pieneen Fiskarsin kylään. 600 asukasta, koulu, päikoti, harrastuksia, LUONTOA, taidetta, trendikkäitä kahviloita, turisteja, joogaa, yhteisöllisyyttä, ravintoloita, panimo, tislaamo,siideripanimo ja vintagevaateliike. Talvella kuulemma on hyvin hyvin hiljaista, mutta kesällä puhkeaa kirjaimellisesti kukkaan! Turistien ja tapahtumien värjäämä kylä, joka herää eloon ja elämään talven jälkeen. Isoja vanhoja puita, kaunis joki, tunti helsinkiin. Designiä, historiaa, kauniita rakennuksia.. huoh, reilu vuosi vielä pitää odottaa. :D
Huitu
9.9.2019 at 17:09Tähänhän se vaan valitettavasti on koko ajan menossa, että kaikki haluttaisiin ajaa Kehä 3:sen sisäpuolelle ja muihin kaupunkikeskittymiin. Samaan aikaan täällä maaseudulla palvelut vähenevät, tiet rapistuvat ja väki vähenee, kun osittain väkipakolla ajetaan töiden perässä kaupunkeihin. Etätyö on monessa paikassa vielä pelkkää unelmaa, kun nähtävästi työntekijä halutaan pitää fyysisesti lähellä, jos jotain sattuisi tulemaan.
–
Osittain tuo keskuksiin keskittyminen tuntuu liittyvän ostovoimaan ja kulutukseen. Jos kaikki on samalla neliökilometrillä ahdettuna, niin niille on helpompi myydäkin kaikkee. Ja eikös jokainen hallituskin ole aina huolissaan kansan ostovoimasta. Ristiriitaista tässä on, että samaan aikaan pitäisi vähentää kulutusta ja elää ekologisesti. Kuinka ekologista elämä oikeesti on kaupungeissa? Ja onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, kuinka huoltovarmuus pidetään, jos maaseudulle jää vaan muutama maajussi? Tuskin myöskään turistit haluaa pelkkää Hesaa nähdä ainiaan. Maaseudun elävänä pitämiseen on niin paljon syitä, joista moniin herätään varmasti vasta sitten, kun on liian myöhäistä.
–
Me asutaan Nurmeksessa, jonka läpi ajoitte, niin täällä tilanne on vielä suht ok, kun kaikkiin kaupunkikeskittymiin on matkaa. Mutta esimerkiksi Joensuun seutukunnat alkaa olla aika kuolleita ja kyllä täälläkin saa koko ajan pelätä, koska joku palvelu tai yksikkö viedään Joensuuhun, tehostetaan toimintaa. Mutta meitä ei ainakaan yhtään kiinnostaisi ankea Joensuu, vaan mieluummin pysyttäisiin täällä, jos vain palvelutkin pysyvät.
Anna
9.9.2019 at 21:52Minulle Helsinki on painajainen. Varmasti se on hieno kaupunkin, siellä on kaunista ja kulttuuria ja luontokin lähellä. Mutta siellä on myös mielikuvissani paljon ihmisiä, kiire ja hektistä. Minä olen todella stressiherkkä ja esimerkiksi jatkuva liikenteen humu nostaa stressitasoani. Keinovalot saavat aikaan jonkinlaista turhaa levottomuutta mikä katoaa katulamppujen ulkopuolella. Siellä voin sittenpelätä puiden varjoja, susia ja mitä vaan, mutta sen taustalla on silti jonkinlainen tyyneys joka katoaa jos ikkunaverhojen raosta paistaa keinovalo kun yrittää käydä nukkumaan. Minä olen ikäni asunut pienellä paikkakunnalla (no hetken Riihimäellä, mikä oli aika paljon minulle xD) ja rekisteröin oikeasti jokaisen vastaantulijan. Aivoni skannaavat kaikki ympärillä liikkuvat ihmiset ja voin viiden minuutin päästä luetella punahattuisen naisen, parrakkaan miehen ruskeassa takissa, isän kahden lapsen kanssa, koiranulkoiluttajan urheilutrikoissa, hevaripariskunnan ja sen pojan jolla oli oranssi reppu ja joka rpäläsi puhelinta ja lastenvaunuja työntävän äidin. Voityte kuvitella millaisilla kierroksilla aivoni käyvät aina kaupungissa. Välillä sellaisilla kierroksilla että lopulta vaan tuijotan 30cm kengänkärjistä eteenpäin maahan ja kävelen niin lujaa kuin uskallan etten törmäisi ihmisiin. Ja silti skannaan jatkuvasti heidän polviaan ja kenkiään jo hyvän matkaa eteenpäin että voin suunnitella että tuon kierrän tuolta puolen ja tuon toisen toiselta puolen. Vaikka olisi kuinka kiva juttu (huvipuisto tai mikä vaan) niin kun pääsen lopulta kotiin, hotelliin, autoon pois ihmisvilinästä hartiat oikein putoavat ja tunnen miten hengitys tasaantuu. ihan kuin olisin hölkännyt koko ajan.
–
Me kuulumme perheenä juuri siihen ihmisryhmään joka on töiden takia pakotettu asumaan lähellä isoja kaupunkeja. Minulle olisi töitä missä vaan, mutta miehelle hyvin harvassa paikassa ellei käy tosi hyvä tuuri. Ja minä halan rakentaa loppuelämän kodin itselleni, joten vaikka mies saisi töitä Kotkasta ja Iisvedeltä niin en pystyisi rauhoittumaan, koska jos työ menee alta meille varmaan tulisi ero kun en suostuisi enää muuttamaan. Miehen työ on sellaista että sen pystyisi varmasti osittain tekemään etänä niin että olisi vaikka päivän tai kaksi viikossa tpoimistolla ja muuten kotona. Mutta työnanatajat eivät ole oikein suopeita tähän. Pitää istua työpaikalla kokostamassa tietokoneen kautta Amerikkalaisten kanssa vaikka yhtähyvin voisi istua kotona työhuoneessa kokoustamassa tietokoneelta. (Yhtään en ole katkera…).
Noista työpaikoistahan se ihan varmasti on eniten kiinni. Ja myös palveluista. Ikävä kierre. Ei kannata pitää kauppaa tappiolla eikä koulua kuudelle oppilaalle ja kun kauppa ja koulu lähtevät katoaa kylän vetovoima ja ne viimisetkin nuoremmat ihmiset tahtovat pois kun ei ole töitä eikä lapsille koulua.
Maaseudun autioituminen on minulle oikeasti todella riipaiseva asia. Vaikka silmät pysyvät kuivina niin sisältä itken jokaisen hylätyn näköisen talon kohdalla ja romahtamaisillaan olevan ladon kohdalla. Vaikka luonto ottaa tilansa niin laidunten myötä häviää ainutlaatuinen niittyluonto. moni kasvi ja ötökkä on riippuvainen nimenomaan laidunnetusta ympäristöstä. Miten käy jos pellot metsittyvät ja laitumet, lehmät ja lampaat katoavat? Ei nykyään enää näy lehmiä tienvarsilla kuin ihan satunnaisesti. Muistan että lapsena ne eivät edes olleet niin suuri ihme. Silloin todettiin että lehmiä kun nykyään pitää oiken erikseen osoittaa lapsille että kattokaas, tuolla on muuten lehmiä.
raks
10.9.2019 at 08:54Ah, samaa miettinyt! Miksi Suomi ei voisi jotenkin erottautua sillä, että täällä asutaan maaseudulla ja pienissä kylissä/kaupungeissa? Kun sitä luontoa riittää ja moni ihminen voi paremmin lähellä luontoa. Isoja suurkaupunkeja (miljoonakaupunkeja) voi sitten olla muualla…
Valitettavasti kehitys on se, että entisestään tiivistetään kaupunkirakennetta ja ohjataan asumista yms keskuksiin…monesti miettinyt tyhjillään olevia taloja katsoessa, että moni ulkomailta tänne tulevista ihmisistä varmasti mielellään asuisi tuollaisessa ja selviäisi siellä ”korvessa”. Ehkä me suomalaiset ei luoteta että selvitään ja että vähemmällä pärjää? Kyllä kaupungissa tulee kulutettua kun on mitä ostaa, toista on metsässä :D
MMinne
10.9.2019 at 11:22Aika pieni osa suomalaisista taitaa kuitenkaan asua, niin kuin näissä Helsinki vs. maaseutu jutuissa usein tunnutaan ajattelevan eli siis oikeasti oikein maaseudulla (kaukana korvessa). Kyllähän varmaan 80 prossaa meistä asuu taajamissa. Monesti pienessä kaupungissa asuessa pärjää paremmin kävellen ja pyöräillen kuin isossa kaupungissa. Kaikki on lähellä, kun kylä on pieni. Ei tarvitse bussia tai ratikkaa. Eikä sitä toki olis tarjollakaan.. ;)
Mut joo, nää on kyllä hankalia juttuja. Molemmissa on puolensa ja puolensa.