Euroopan-mestari tässä hei!
Uskotteko, uskotteko, uskotteko?
No en meinaa uskoa minäkään, mutta totta se on!
Aivan käsittämätöntä. Meidän oma suomalainen Bollywood Kamlees on nyt sitten Europe´s Next Bollywood Dance Star 2015.
Menee varmaan pitkään ennen kuin tämän tajuaa. Jos koskaan. Että se syksyn intensiivinen harjoittelu tuotti tulosta. Että me hemmetti vie voitettiin!!!! Että me mentiin sinne Frankfurtiin ja päästiin finaaliin ja SIT ME VOITETTIIN SE KILPAILU!!!!
Ja jos ette melkeinusko meidän voittoa, niin uskotteko tän: meidän esityksen jälkeen seisoimme siinä lavalla tuomariston edessä kommentteja kuulemassa (eli samaan tapaan kuin telkkaritanssi/laulukilpailuissa), ja se Bollywood-tanssin maailmanisoingurumummo Saroj Khan nousi seisomaan aplodeeraten, ja sitten nousi koko yleisö, ja se koko hemmetin sali tuomaristoineen antoi järjettömät uudet aplodit meille SEISTEN.
Ei voi käsittää.
MITÄ ON TAPAHTUNUT?!?!?!?!? ONKO TÄMÄ JOTAIN AIVAN ABSURDIA UNTA, VOIKO TÄMÄ OLLA TODELLISTA??!?!?!?!? Heräänkö mä kohta ja se kilpailu on vasta edessä…?
Uhhhuhhuh en voi käsittää.
Joo mut mä tosiaan tulin juuri äsken kotiovesta sisään – molemmat lapset täällä päiväunilla, kohta heräävät. Joel on kuulemma käynyt ostamassa mulle Fresitan jääkaappiin.
Noi mun rakkaat <3 <3 <3
Suljen nyt koneen ja aion viettää illan noiden rakkaiden kanssa rauhassa, keskittyen. Vähän jännittää, millainen reaktio näin poissaoloni jälkeen on odotettavissa – lähinnä peläten varaudun siihen, että onkohan Seela alkuun jotenkin torjuva… Vai tuleeko jälkikäteisitkua tai jotain.
Tosi hyvin niillä kuitenkin oli mennyt. Ihana kuulla.
Mutta joo tulin vaan pikaisesti kertomaan, että IIIIIIIIIIIIIK!!!!!! Me voitettiin!!!!!! Jeeee!!!!!
PS. Huonoa omatuntoa poissaolosta ehkä havaittavissa. En ikinä osta kenellekään tuliaisia, mutta nyt lentokentällä:
Vaaleanpunaisia yksisarvisia. OMG.
56
Mehukekkerit veera
12.10.2015 at 16:43Onnea ihan tosissaan!
Noilla yksisarvisilla saa kyllä vuoden äitipisteet! 😊
krista
12.10.2015 at 16:46Kiitos!!! <3 Ja iso kiitos myös kaikille Instassa onnitelleille, oon ollut niin härdellissä, että en ole ehtinyt erikseen vastata. KIITOS! <3 <3 <3 <3
-
Hahaha ainakin noi yksisarviset on epätoivoinen äiti-irtopisteyritys jos ei muuta :D Iiiik Seela heräsi, nyt on tosi kriittinen tuomaristo tässä kyseessä, pitäkää peukkuja! :)
Iitanen
12.10.2015 at 17:01HUIPPUA!! Ihan turhaan podit Huono äiti -krapulaa, mieti jos et oliskaan lähtenyt?! Nyt juo sitä skumppaa saakeli vieköön ja pode mieluummin oikeaa krapulaa! :D
krista
12.10.2015 at 21:24Kiitos! <3
-
...ja arvaas, mitä mä nyt poden - FLUNSSAA! Ei oo todellista; Fresita jäi juomatta ja Panadol Hot tuli tilalle, flunssa iski täysillä kroppaan heti finaalin jälkeen. Luultavasti on ollut tuloillaan aikaisemmin (muu perhe oli kipeänä viikkoa aikaisemmin), mutta kroppa on pystynyt sen tähän asti torjumaan. Ja nyt tuli sitten WHOOOOOMP-tyyliin tauti päälle viikon viiveellä...
-
Toivottavasti ehdin Fresita-korkata (eli parantua flunssasta) kuitenkin ennen sitä leikkausta viikon päästä! Viikko aikaa potea :)
a
12.10.2015 at 17:49Onnea! Tosi upea suoritus teiltä.
Heh, mä tulin mun työreissulta (eka yön yli poissaolo lapsen luota) mukanani kassillinen tavaraa lapselle *nolo* (oli Hello Kitty -sateenvarjoa ja vaatetta monenmoista…mutkun löytyi kaikkea niin i-ha-naa ja oli hyvät shoppailumahikset). Vähän tuli siitä painetta miehelle, siis kun äiti tuo valtavat tuliaiskasat. Mutta kyllä meillä lapsi saa aina tuliaisen aikuisten (työ)matkoilta, on vaan koitettu pitää järkevänä (ts. pikkujuttuja) ja sitä varten jos on matka paikkaan jossa ei ole shoppailumahiksia, niin keittiönkaapista löytyy varajemma (ettei tartte ostaa hätäpäissään lentokentältä kalliita turhuuksia).
krista
12.10.2015 at 21:26Nää oli muuten just sitä sarjaa kallista turhuutta lentokentältä :D Näin Frankfurtissa aivan ihanan lelukaupan, jossa oli sellaisia puisia käsintehdyn näköisiä nukketeatterinukkeja sun muita – mutta eihän siinä tietystikään ehtinyt mihinkään kauppaan lähteä. Joten lentokentällä iski sitten yksisarvisten tarve :D :D :D
–
Mutta tytöt tykkäsivät ihan hurjasti eli pakko pitää ostosta onnistuneena <3
piupali
12.10.2015 at 18:05Haha! Kun aikoinaan jätettiin esikoinen ekaa kertaa mummolaan (ja yhtään mihinkään) yöksi, ostettiin ihan hölmö tuliainen lapselle. Semmonen aidon näköinen porakone, sairaan kallis. Mun iskä nauroi kun näki sen: kuulema sitä typerämpi (eli ettei lelu ole mitenkään kehittävä tms tärkeetä) ja kalliimpi tuliainen mitä huonompi omatunto vanhemmilla on. Noi yksisarviset on aivan verrannollisia siihen meidän porakoneeseen. Mut hei, lapset tykkää! :D
Ja onnea! Ihana kun lähdit.
krista
12.10.2015 at 21:42No ainakin mä todistan omalla esimerkilläni tuon teorian täysin oikeaksi :D Joel oli ihan, että WHAAAT mitä ostit, vie noi pois :D
–
Kiitos! <3
neljän äiti
12.10.2015 at 19:54Onnea! Fresita vaan auki…poks!
krista
12.10.2015 at 21:46Kiitos! <3 HIh kirjoitin tuossa yllä, että nyt korkkasin Panadol Hotin enkä Fresitaa. Sitten kävin jääkaapilla ja totesin, että siellä se Fresita-pullo oli kylmänä (tai kaksi pientä) ja totesin, että NO HITSI EIHÄN NÄÄ OLE YHTÄÄN TOISENSA POISSULKEVIA JUTTUJA. Niinpä Panadol Hotin jälkeen lasissa on nyt se pieni Fresita. Hyvää on ainakin ajatuksen tasolla, vaikka makuaistia ei just nyt olekaan :D
Kao kao
12.10.2015 at 20:10Voi te ootte varmasti voittonne ansainneet, jos maailmanisoingurumummo on taputtanut seisaaltaan! Onnea onnea! 😙
krista
12.10.2015 at 21:48Kiitos! <3 Se oli huikea ja aivan ainutkertainen hetki - tärisimme ja itkimme onnesta siinä lavalla <3 Hän myös sanoi, että "you make the whole India proud". Aivan uskomatonta! Miten tällaista voi edes tapahtua?!? Ei voi käsittää <3
Miitu
12.10.2015 at 20:20Hei mahtavaa! Ja sen huonon omantunnon voit laskostaa nurkkaan.
krista
12.10.2015 at 21:53Kiitos! <3 Huono omatunto unohtuikin nyt välittömästi, kun sitten näin nämä lapset. Seela tuli luottavaisena syliin heti alkuun (pelkäsin, että ottaako etäisyyttä) ja Silva samoin alkoi kertoa heti iloisena kuulumisia. Ponit (yksisarviset) olivat tän illan täysmenestys :D Nyt täytyy vaan olla onnellinen siitä, että rohkaistuin lähtemään!!!!! <3 <3 <3
Maria
12.10.2015 at 20:21Ihan mielettömästi onnea vielä tännekin!! Hehkutin asiaa töissäkin työkavereille (ihan niinkuin itse tähän asiaan liittyisin mitenkään). ^_^
krista
13.10.2015 at 11:55Kiitos! <3 Ja hei LIITYTHÄN sä, oot mun pitkäaikainen virtuaaliystävä, ja kyllähän sitä ystävän puolesta iloitsee live-elämässäkin :) ...kiitos! <3
Maria
13.10.2015 at 21:30:)) Jotenkin sinne loppuun aina pitää alkaa selittelee et tuntee toisen blogipiireistä eikä oo koskaan oikeassa elämässä tavannut, mut ystävä se on silti! :)
Ester-i
12.10.2015 at 20:45Onnea, mahtavaa! Ajattele, lähdit maailmalle, kaikki meni kotona hienosti ja sait vielä aivan hemmetinmoisen pokaalin – ei olisi eka oma matka voinut paremmin mennä :)
krista
13.10.2015 at 11:57No niinpä, ei vois parempaa viikonloppumatkaa kyllä kuvitella! :) Kiitos! <3
jonnaa
12.10.2015 at 20:56Wau! Onnea super hirmu paljon.
ja tytöt sai hienot yksisarviset joten tuskin muistaa kymmenen vuoden päästä ikävää äitiin vaan ne hienot yksisarviset jotka äiti toi matkalta.
krista
13.10.2015 at 11:58Kiitos! <3 Silvan yksisarvinen ("poni") nukkui muuten vieressä viime yön ja lähti mukaan myös hoitoon tänään. Ja Seela kantaa myös omaa mukanaan kaikkialla. Ponien tallit on laitettu vierekkäin meidän keinutuolin alle, ja sinne niitä sitten hoidetaan <3
Sanna
12.10.2015 at 21:00Huippua!! Paljon onnea!
krista
13.10.2015 at 11:59Kiitos!!! <3
Stellina
12.10.2015 at 22:02Aivan mahtavaa! Onnea miljoonasti!!!! Siis vau, mikä saavutus! Huikeaa! :) Kannatti siis todellakin lähteä reissuun! Olisi varmasti harmittanut, jos olisit jättänyt väliin :)
krista
13.10.2015 at 12:00No sanos muuta! Piti Joelia ihan erityisesti kiittää, että se ”sysäsi” mua lähtemään – jos se ei olisi aktiivisesti ollut sitä mieltä, että ”no TOTTA KAI lähdet”, niin tosi suurella todennäköisyydellä ois jäänyt multa lähtemättä. Ja hitsi, että harmittais! Tuo kokemus oli aivan ainutlaatuinen, kliseellä ”kerran elämässä” ehdottomasti!
Marsikka
12.10.2015 at 22:24Suuret suuret onnittelut! Upeaa että lähdit ja hienoa että tuli voitto kotiin! :) Mahtavat muistot jäi nyt ensimmäisestä omasta matkasta ilman lapsukaisia.
krista
13.10.2015 at 12:02Niin jäi! Ja sellainen olo, että kylläpä kannatti lähteä! Kun kotonakin kaikki oli mennyt niin hyvin :) Ei törmätty sit kentällä – en kyllä muistanut kovin edes vilkuilla, olin niin väsykoomassa :) Kiitos onnitteluista! <3
MarjaH
12.10.2015 at 22:35Mahtava tuliainen! Mä ostin ekalta ulkomaan työmatkalta posliinisen leikkiteesetin neljällä kupilla tasseineen, teekannulla pidikkeineen, sokerikolla ja kermakolla. Siis 2-vuotiaalle. Tykkäsi kovasti tosin, ja ehkä siitä on iloa isompanakin, kun kaikki osat on ihan oikeasti käytettäviä, mutta pikkuruisia.
–
Niin ja jeeeeeeee!!! Onnea!
krista
13.10.2015 at 12:04Hei mutta pitkäikäinen tuliainen tuokin; tosi hyvä! Kun on kerran ilmeisesti ehjänäkin säilynyt 2-vuotiaalta :) Kiitos onnitteluista – hitsi mikä fiilis edelleen! <3
Pieta
12.10.2015 at 23:58Wow, onnea! Nuo aikuisten hölmöinä pitämät tuliaiset taitaa lapsista olla usein niitä ihanimpia. Olis mulle ainakin kelvannut, siis silloin lapsena, tuollainen yksisarvinen. :D
krista
13.10.2015 at 12:05No hei ois mullekin! Iloisena yllätyksenä muuten, että noiden jalat on sellaiset… ”muovailtavat”, tai siis joku rautalanka sisällä. Eli pysyy seisomassa, mutta voi myös nostella kavioita. Istuneetkin ne jo kovasti ovat :D
Heispi
13.10.2015 at 06:57Onnea!
krista
13.10.2015 at 12:05Kiitos kaunis! <3
-Jenni-
13.10.2015 at 13:19Sä oot kyllä sellainen oman elämäsi forest gump :) mä voin niin kuvitella ku vanhana kerrot: … ja sit mä kävin Saksassa tanssikilpailuissa ja voitin… jne. Onnea hurjasti!
krista
13.10.2015 at 13:55Haha, ja kukaan ei usko! :D Mä horisen kiikkustuolissa omiani, ja porukka on, että ”just joo, ihan varmasti…” :D
Elli-Noora
13.10.2015 at 20:51Paljon onnitteluja ja mahtavaa upeeta!! Bollywood <3 <3 <3
krista
14.10.2015 at 21:35Kiitos! Samaa mieltä: Bollywood <3 <3 <3
rinkeli
14.10.2015 at 21:30Hihiiii paljon onnea!
Varmasti mahtava fiilis, että lähdit matkalle epäilyksistä huolimatta ja sitten kävikin näin! Ja ilmeisesti oli mennyt kotonakin hyvin ^_^
krista
14.10.2015 at 21:37Kiitos! <3 Ja joo, yksi tärkeä osa tätä onnistumisoloa on tietysti se, että kotona oli mennyt KAIKKI ihan nappiin - Joel väittää, että mä oisin voinut olla pois viikon. NO EN OIS! Ihan vaan eka aamuna oli Seela itkeskellyt vähän; ja Silva oli ikävöinyt vähän myöhemmin, mutta tuollainen 3,5-vuotias tietysti jo ymmärtää, että äiti tulee silloin-ja-silloin - eli ikään kuin pystyy ajattelemaan pidemmälle. Seelasta olin enemmän huolissani, kun tuonikäinen elää niin "tässä ja nyt" <3 Mutta ei ollut ollut mitään ongelmaa, ja kotiintulokin oli tosi onnistunut! Kukaan ei protestoinut/vierastanut tai mitään. Paljon sylissä tietysti halusivat olla eka iltana <3