Puutalon vuosi kuvina 2016

Perinteinen vuosikertomuksemme, olkaa hyvä! <3

Tammikuussa 2016 puutalossa on ollut kylmä – ja minä olen haaveillut ilmalämpöpumpusta. Nytpä sellainen on! …ja me ei olla itse siellä. Nooh, askel oikeaan suuntaan sentään! Tammikuun alussa innostuin myös raivaamaan vaatehuonettamme. Sehän sitten ehtikin olla siisti ja järjestyksessä arviolta nanosekunnin ennen kuin pakkasimme sinne kaikki tavaramme puutalon vuokralaisten alta pois.

Tammikuussa käytiin myös (neljättä kertaa!) Ikaalisissa nalletalolla seuraamassa Merenalainen maailma -konserttikiertueen videotaltioinnin tekoa – ja halaamassa nalleja.

Helmikuuta piristi Disney on ice -käynti ja Annantalon ihana prinsessajuhla.  Helmikuussa myös automme takalasi yllättäen poksahti rikki kesken ajon – ja iloksemme (ja vastoin korjaamojen negatiivista suhtautumista) korjaaminen meni auton viiden vuoden takuun piikkiin, jesh! Mun sitkeällä vänkäämisellä korjaamolle ja maahantuojalle saattoi olla osuutta asiaan. Työvoitto hei!

Maaliskuussa rempattiin saunasta kodinhoitohuonetta ja hurahdettiin kylvämään siemeniä, joista noin 0,1 % kesti kesään asti.

Huhtikussa vietettiin tyttöjen synttäreitä, joissa synttäriyllätyksenä oli poni. Vau.

Huhtikuun lopussa puolestaan oli blogigaala, jonne ystäväni Katariina (Nona K Design) ompeli minulle  maailman kaunemman mekon. Tämän kuvan ottamisen jälkeen saimme raekuuron niskaamme.

Toukokuussa treenasin ahkerasti kesän tanssikiertuetta varten. Kävimme myös Joelin kanssa mineistä mineimmällä kahdenkeskeisellä kotimaanlomalla: aamupalalla ja jätskillä Porvoossa.

Ihan toukokuun lopulla, pihan ollessa sekopäisessä kukoistusvaiheessaan, iski myös ajatus. Se johti jo viikkoa myöhemmin tähän ja tähän. Talk about nopeasti tehdyt päätökset…? Me tosiaan viikossa oltiin ideasta jo toteuttamassa tätä meidän Espanjan-talvea. VIIKOSSA. Oho.

Kesäkuussa myös vietettiin ihanaa rauhallista kaupunkijuhannusta ja tanssikeikkailtiin Kuopiossa.

Heinäkuussa vietettiin kesää kotosalla – ilmaisissa lastenmenoissa mm. Lintsillä ja leikkipuistoissa – oh miten näyttääkin niin aurinkoiselta ja idylliseltä, vaikka todellisuudessa kesä taisi olla aika kylmänkalsea. Aika kultaa muistot jo muutamassa kuukaudessa!

Heinäkuun lopussa tapahtui myös jotain aivan ennenkuulumatonta. Saimme kuin saimmekin lapset yhtä aikaa hoitoon ja pääsimme Joelin kanssa vuorokaudeksi mökille. Ihan kahdestaan. Se oli ihan täydellinen vuorokausi.

Elokuussa kesä jatkui vielä hetken – ja me käytiiin mm. taiteiden yön salaisessa puutarhassa (viimeinen kuva), Vuosaaren (venentsialaisten) rannalla sekä Kiasmassa. Lapset muuttivat nukkumaan (alkuöiksi) omaan kerrossänkyyn.

Syyskuussa alettiin hoitaa jo Espanjan-talvea varten juoksevia asioita. Ja taisteltiin jauhokoisien kanssa. Onneksi lähtivät kertasiivouksella!

Alkuperäinen kuva: Aliens – paluu

Syyskuussa valmistui myös uusi vihkisormukseni – ah! Sen teki tamperelainen kultaseppä Timo Jousimo, materiaalina esimerkiksi isoäitini sormus sekä kaikenlainen muu romukulta. Ja kyllä: jätin sen Suomeen, että en hukkaisi sitä täällä Espanjassa :D :D :D

Lokakuu oli hullua talonpakkaamisaikaa. Urakka oli kyllä… uhhuh… no sanotaan, että: kaiken sen vaivan arvoinen. Kuukauden aikana myös käytiin lasten ensiapukurssilla – suosittelen vahvasti tätä joka ikiselle. Vaikka uudenvuodenlupauksena?

Marraskuu oli vihdoinkin se Espanjaan-muuttokuu! Jee! Soljahdimme (ainakin omasta mielestämme) nopeasti arkeen täällä. Pitkälti marraskuun lopulle asti nautimme täydellisistä kesäkeleistä ja vietimme marraskuun lauantait ihan täysipainoisissa biitsimeiningeissä. Ah!!! Paras marraskuu!!!

Joulukuun alkupuolella täällä oli valtavat tulvat – pahimman sadeviikon me podimme sopivasti (?) flunssaa kotosalla. Joulun lähestyessä täälläkin alettiin virittäytyä joulutunnelmaan. Silvan kerhossa oli ihana joulujuhla, paikallisten lapsiperheiden kanssa pikkujouluiltiin, pukki kävi myös perhekerhossa, ja neljännen kerran Seela pääsi sanomaan ”MINÄ HALUAN KAJA-KOIRAN” -toiveensa joulupukille kauppakeskuksen katolla Miramarissa.

Oh! Pääsen sanomaan tästäkin vuodesta niin kuin ennenkin: vau mikä vuosi!!! Näistä katsauksista sitä jotenkin oikein huomaa, miten vuoteen mahtuu elämää. <3

Nämä saavat tuntemaan itsensä onnekkaaksi. Että saa juuri itselleen sopivaa, omannäköistä elämää. On nämä omat rakkaat tässä ympärillä. Oisko ihan klisee sanoa (ois): elämälle kiitos! <3

Kiitos myös teille kaikille taas kuluneesta vuodesta!!! <3 <3 <3 

 

PS. Aiemmat meidän ”vuosikertomukset” – vauhtia ja vaihtuvia tilanteita on riittänyt ennenkin, hehe:
Vuosi 2015 täällä (Espanjassa! Thaimaassa!)
Vuosi 2014 täällä. (Seela syntyi!)
Vuosi 2013 täällä (Italiassa! Seela sai alkunsa! Thaimaassa!)
Vuosi 2012 täällä (Vietnamissa! Silva syntyi!)

15