Ai mikä on meidän tärkein vuosipäivätraditio?
No tietysti unohtaa vuosipäivä.
Kello 15:01 kaverilta tuli ”Teillä on vuosipäivä!” -viesti. Ohhoh! Hei joku muistaa sentään! No, heillä on siis sama vuosipäivä kuin meillä.
Jos olisin sen muistanut, olisin ehkä muistanut meidän omankin vuosipäivän, koska olin ehtinyt jo painella kaikenlaisia sydämiä ja peukkuja heidän vuosipäivänviettokuville.
Noooh, ei kaikkea voi muistaa.
Mutta siis. Laskin vuodet (en muistanut niitäkään). Ja tulos on: 12 vuotta. Mitäs siihen sanotte?
Minä sanon: ”Miksi meidän pususelfieen ei koskaan mahdu meidän molempien nutturat yhtä aikaa?”
No, oikeasti sanon: ”Kaksitoista vuotta – aikuiselämän parhaat vuodet! Olen niin onnekas!”
Joel sanoo: ”Ensi vuonna se on yli kolmasosa mun elämästä!”
Katsotaan, muistetaanko ensi vuonna. Jos ei muisteta, toivottavasti sama kaveri muistaa muistuttaa.
PS. 12 vuoden kunniaksi 12 pariskunta/suukkokuvaa, ehkä suunnilleen aikajärjestyksessä. Olisipa hienoa, jos olisi yksi jokaiselta vuodelta! Nämä kuitenkin valitettavasti satunnaisia – ehkä joskus pitäisi kaivaa kameran muistia, josko saisi jokavuotiset kuvat…
Aika monta pariskuntaposeerausta mahtuu 12 vuoteen!
27
Karoliinan
2.7.2020 at 19:04Oi ihanaa, kauniit kuvat. Onnea te kaksi! :) Meillä on tänään 5v hääpäivä. :)
krista
2.7.2020 at 20:16Oi, onnellista hääpäivää teillekin! <3 Meidän hääpäivä tulee sitten joskus syksyllä, se tavallisesti muistetaan Facebookin "on this day" -ominaisuuden ansiosta :D
murina
2.7.2020 at 19:39Näin yks päivä lukioaikasta kaveria ja siinä sit alettiin miettiä kauan ollaan tunnettu ja samalla kaveri kysy kauan oon miehen kanssa ollu yhdessä. Meinas loppua sormet kesken, mut siihen asti osasin laskea et 12,5 vuotta ollaan oltu naimisissa 😁
Vuosipäivän unohtaminen on ihan hyvä vuosipäivästrategia! Kunhan muistaa arjessa pussailla ♥️
krista
2.7.2020 at 20:18Joo munkin piti ihan sormista laskea :D
–
Ja kyllä <3 Kun tosiaan arjessakin pussaillaan (me ei koskaan poistuta ovesta pussaamatta!), ei se vuosipäivän muistaminen tunnu siinä rinnalla missään :)
Hanna
2.7.2020 at 20:07HEI, ME MUISTETTIIN!!! Tosin olis ollu aika säälittävää, jos ei oltas muistettu, tuli sentään 20 vuotta täyteen, puolet meidän eliniästä. Tosin tavoillemme uskollisesti juhlistettiin asiaa punkan pohjalla haleilla ja suukoilla, mulla suklaalevy kainalossa tuskalliset menkat päällä (olis pitäny aikoinaan vaatia kohdunpoisto pelkkien piuhojen poikkasun sijaan) ja mies selkävammaisena kaksipyöräisen leikattua kiinni työmatkalla. Onneksi ei käynyt pahemmin, vain lievä retkahdusvamma. No jaa, jakakaamme särkylääkkeemme. Ja kiitos kulkupelin korjauskulujen ei rahaa juhlimiseen olisi ollutkaan. Mutta ihan hirveänkauheankamalasti onnea teille ♥️♥️♥️♥️♥️
krista
2.7.2020 at 20:21Vau 20 vuotta ja puolet eliniästä <3 On niin kiva aina huomata, että maailmassa on myös näitä parisuhteita, joita aletaan laskea kymmenien vuosien kestolla! On aika hienoa ajatella, että jos sattuisi vaikka pitkään elämään molemmat, mekin voidaan viettää joskus vaikka 50-vuotispäivää!
-
Ja sit: auts :D Mutta hei, kun vuosia on tuollaiset 20, ei haittaa mitään, että merkkipäivä menee joskus punkan pohjallakin. Koska kyllä niitä on jo takana ja lisää tulee joka vuosi <3 Valtavasti onnea teille, ja tsempit tuplasairaustuvalle!
Hanna
2.7.2020 at 20:57Meidän vuosipäiväjuhlinnat on aina tämmöisiä. Kerran ollaan muistaakseni päästy ravintolaan asti juhlimaan, muuten ollaan aina oltu sairaana/töissä/tili miinuksella. Häämatkallekaan ei olla koskaan menty, ei edes yhdessä risteilylle. Ehkä jos asuttaisiin hesassa, se olisi korjaantunut, mutta toisaalta, jos en olisi muuttanut pois stadista, en olisi Tonia koskaan tavannut. Porukoiden kesämökki on loppujenlopuksi ihan riittävä matkailukohde.
krista
3.7.2020 at 15:48Mekään ei koskaan olla käyty häämatkalla – Silva oli jo syntynyt, kun mentiin naimisiin. Mutta ehkä joskus :) Kesämökki on muuten MAHTAVA matkailukohde, me ollaan vuosipäiviä usein vietetty just siellä <3
A
2.7.2020 at 21:23Vuosipäiväonnea!
—
Mä oon tavannu mun miehen -99 (ja siitä tapaamista meni max. viikko kun oltiin jo pari), joten tänä vuonna mies on ollut mukana mun elässä enemmän kun ei oo ollut. Käytännössä mun peruskivi on ollut mun elämässä melkein koko mun aikuisiän. Vuosipäiväkysymys taas on haastavampi (no jos parikymppiset ”lapset” ihastuu ja rakastuu, niin onko se tavatonta, että siihen liittyy draamaa ja ero ja on-off-olemista ja sen semmoista). Mutta silloin -99 tiesin jo, että se on mun elämäni mies. Helppoa on taas laskea, että tänä vuonna meillä oli ja meni 10. hääpäivä, jossain siellä koronan aikaan. Oli ehkä haaveissa juhlistaa sitä kavereiden kesken, mutta, noh, sattuneesta syystä juhlittiin varsin pienimuotoisesti :) Hääpäivä on tarkoituksella valittu helposti muistettavaksi, mutta ikimuistoisinta oli ehkä viettää 2. hääpäivää Naikkarilla päivän vanhan vauvan kanssa :)
krista
3.7.2020 at 15:40Ihanaa <3 Tuossa, että on "lapsesta asti" (okei nuoresta aikuisesta) yhdessä, on jotain tosi kaunista <3 Teillä on ollut parinvalinta vähän onnistuneempaa kuin mulla tuossa iässä :D Nooh, joidenkin meistä täytyy kahlata (monien, haha) virheiden kautta, että tajuaa, mitä haluaa - jotkut osuu oikeaan kerralla <3
-
Meillä kans oli joskus ajatuksissa, että kun häitäkään ei juhlita, juhlisiko sitten kymmenvuotispäivää isommin. Nooh, se meni kaksi vuotta sitten :D Kymmenvuotishääpäivään on pari vuotta, ehkä silloin :) Ihana toinen hääpäivä teillä <3
Anna A
2.7.2020 at 22:20Haa, meillä on sana traditio 😁
Minä niitä vuosia enemmän lasken, mieheltä jos kysyy niin ollaan oltu aina ja just alettiin. Joo semmone 20 v sitten.
Toki hän ei muista kyllä mitään päiviä…
Hääpäiväkahvit mä juon yleensä yksin, mies on aina reissussa yleensä 😊 Tänä kesänä tulee 10 v häistä. Pitäisiköhän jotenkin aktivoitua?! 😂🙈
Onnea teille ❤️ pussailu on parasta.
krista
3.7.2020 at 15:43”Oltu aina ja just alettiin”, ihan mahtava :D
–
Kymmenvuotishääpäivä on kyllä jo ainakin niiden kakkukahvien veroinen juhla <3 Meillä tosiaan niitä hääpäiviä on kymmenen vasta parin vuoden päästä. Mutta hassua kyllä me koetaan aina tämä tapaamisen vuosipäivä merkityksellisemmäksi kuin se hääpäivä - varmaan johtuen siitä, että silloin niitä häitä ei vietetty sen kummemmin. Eli hääpäivä on sellainen "silloin maistraatissa sattui olemaan vapaita aikoja" -tyyppinen (ei sen kummempia juhlamuistoja tms), kun taas tapaamispäivä on se oikeasti, kun perhosia lepatti mahanpohjassa, kun tavattiin livenä eka kertaan muutamien viikkojen FB-viestinvaihtojen jälkeen :)
Lilah
2.7.2020 at 23:11Onnea teille!
Liian vaikeaa matiikkaa meidän suhteessa että laskettaisiin tai muistettaisiin mitään vuosipäiviä. En edes muista milloin ollaan ekan kerran tavattu. Seurustelemaan alettiin noin kuusi vuotta sen jälkeen, juuri kun lähdin vuodeksi reissuun että lasketaanko sitä sitten tai ei. Mutta tänä vuonna on 15v hääpäivä. Saman katon alla on asuttu jo yli puolet mun eliniästä.
krista
3.7.2020 at 15:46Kiitos! <3
-
Ja tuo on jotenkin hienoa, että yhdessäoloa on jo enemmän kuin erillään oloa <3 Meillä mulla kestää vielä siihen aika pitkään, kun olin (muistaakseni) 31, kun Joelin tapasin. Että sitten joskus 62-vuotiaana, ei ihan huomenna vielä :D