Kännykkä ranteessa – meidän kootut kokemukset

Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Xploran kanssa.

Kun lokakuussa kirjoitin koululaisen uudesta ”agenttikellosta” (Xplora 4), meillä oli tietysti uutuudenviehätys akuutisti käynnissä. Kellokännykkä oli siis juuri silloin korkattu käyttöön, oi sitä riemua!

Nyt käyttökokemusta on takana jo kolmen kuukauden verran – sopiva hetki aitojen kokemusten kertomiselle siis!

Koululaisen Xplora 4 on ollut siis tuon lokakuun jälkeen meillä käytössä ihan joka ikinen arkipäivä. Siitä on tullut tosi luonteva osa meidän arjen sujuvuutta ja yhteydenpitorutiineja. Käyttö on mutkatonta ja helppoa.

Ai niin, ja toki myös tuossa eskarilaisen ranteessa jotain vilahtaa, ja nyt voin sen vihdoinkin näyttää!

Saimme nimittäin viime vuoden lopussa hienon mahdollisuuden päästä mukaan upouuden Xplora X5 Playn testikäyttäjiin! Meidän eskarilainen sai siis silloin ranteeseensa hienon uutuuslaitteen, jota pidin blogistakin visusti piilossa vielä vuodenvaihteeseen asti. Nyt Xplora 5 on kuitenkin lanseerattu, myynnissä Xploran nettisivuilla, ja täten mekin saamme sen näyttää.

Tadaa! Tässä siis meidän lasten ensipuhelimet: eskarilaisen musta Xplora 5 Play sekä koululaisen pinkki Xplora 4.

Aiemmassa postauksessa täällä kirjoitin siitä, miksi emme ole halunneet ostaa lapsille vielä älypuhelimia vaan valitsimme mieluummin Xplorat. Ja päätös on ollut superhyvä! Kannattaa siis kurkistaa tuolta aiemmasta postauksesta, jos tällainen pohdinta kiinnostaa tai on itselle just nyt ajankohtaista.

Ja tässäpä sitten kootut aidot käyttökokemukset!

Koululaisen Xplora 4 -kellopuhelin otettiin meillä jokapäiväiseen arkikäyttöön siis lokakuun loppupuolella. Ihan ensimmäisestä päivästä alkaen se on ollut mukana lapsen koulurepussa joka päivä. Vapaa-ajalla ulkoillessa se on ollut ranteessa tai taskussa etenkin silloin, kun lapsi lähtee kotipihan ulkopuolelle. Ja välillä ihan kotipihalla ollessakin.

Meillä on muodostunut rutiiniksi laittaa koululaisen Xplora latautumaan aamuisin aamutoimien ajaksi: siinä ajassa se latautuu sen verran, mitä tulevaksi koulupäiväksi tarvitsee. Välillä se sitten lataillaan illalla ihan täyteen asti. Yksi täyteenladattu akku kestää meillä kaksi päivää, jos sitä ei kovin paljon käytä, ja yhden vuorokauden, jos sillä enemmän soittelee. Joka-aamuinen lataaminen on meille kuitenkin sellainen kaikkein helpoimmin muistissa pysyvä rutiini.

(Me muuten siis kutsutaan arkipuheessa tätä Xploraa puhelimeksi, kännykäksi tai kelloksi, riippuen siitä mikä sana osuu helpoimmin suuhun. Kun lapselle sanoo: ”Muista laittaa sun kännykkä latautumaan”, tarkoitetaan siis Xploraa.)

Päivisin Xplora on lapsella koulumoodissa. Silloin se on kuin rannekello ja sillä ei voi soittaa. Vanhempi kuitenkin näkee silloinkin lapsen sijainnin, ja voi siihen Xploraan tarvittaessa soittaakin, mutta lapsi itse ei voi sillä soittaa tai viestittää. SOS-hätäpuhelun voi kuitenkin soittaa myös koulutilassa. Koulumoodin kellonaikoja voi helposti säädellä aikuisen sovelluksesta käsin.

Lisäksi olemme koululaisen kanssa ainakin näin alkuun sopineet, että koulupäivän aikana Xplora on repussa eikä ranteessa. Eipähän tule sitten mitään epäreiluustuntemuksia, kun tavalliset kännykätkin täytyy pitää repussa koulussa ollessa.

Arkikäytössä Xploran tärkeimmät ominaisuudet ovat olleet meille just tasan ne, miksi me aluperin nämä haluttiin hankkia. Eli käyttö on ollut juuri sitä, mitä me toivottiin: odotukset ovat täyttyneet ja oikeastaan ylittyneetkin, kun käytön kätevyyden on päässyt itse arjessa kokemaan!

Ensinnäkin tärkeää on tietysti ollut arkeen liittyvät puhelut omalle vanhemmalle: ”Missä oot?”, ”Mä lähdin nyt kotiin päin!”, ”Sori mä oon vähän myöhässä, odottele vaan rauhassa siinä!” tai ”Tulkaa nyt sisälle läksyjä tekemään ja syömään”. Ja niin edelleen.

Muutamia kertoja on kyllä ihan saanut helpotuksesta huokaista, että on ollut tällainen yhteydenpitoväline. Esimerkiksi kerran me oltiin liikenteessä jumissa ja tajuttiin, että ei millään ehditä lasta vastaan sovittuna aikana. Soittamalla lapselle me pystyttiin kuitenkin kertomaan, että ollaan vähän myöhässä ja sopimaan, miten homma hoidetaan. Ei tarvinnut lapsen ihmetellä, että miksi aikuista ei kuulu. Tällainen yhteyden saamisen mahdollisuus luo tietysti turvallisuuden tunnetta niin lapselle kuin vanhemmallekin.

Tätä soitto-ominaisuutta me oltaisiin muuten todella tarvittu viime vuonna Espanjassa, kun olin sekoillut lapsen lukujärjestyksen kanssa ja olin menossa tuntia myöhässä hakemaan lasta koulusta. Jaiks! Ja siellä ei siis saa lapset ollenkaan liikkua yksin. Voi kun silloin olisi ollut lapsella tämä ranteessa ja hän olisi voinut soittaa, että hei huhuu, missä sä äiti viivyt, mä seison täällä odottelemassa. Onneksi asia kuitenkin hoitui parhain päin ja ilman suurempia traumoja (paitsi vähän äidille), kiitos suomalaisen koulun henkilökunnan ja lapsen reippauden.

Toiseksi tärkeimpänä juttuna meidän arkikäytössä on ollut sitten se sijaintiominaisuus: missä lapsi kulkee? Tämä oli siis se toinen syy, miksi me ylipäänsä puhelinvälinettä lapselle kaivattiin.

Esimerkiksi kun lapsi kulkee itsekseen kouluun, vanhempi voi sovelluksestaan tsekata, että onko se nyt siellä koulussa ajallaan vai vielä ihmettelemässä talitinttejä jossain matkalla. Tai onko lapsi jo lähtenyt koulusta kotiin päin. Tai missä se on, jos ei kuulu ajallaan kotiin. Tai onkohan se nyt siirtynyt koulusta iltapäiväkerhoon. Tai missä se koko iltapäiväkerhoryhmä liikkuu silloin, jos ovat lähteneet kauemmas. Heh, ymmärrätte pointin te kaikki, jotka olette joskus katsoneet kelloa ja miettineet, että mitä ihmettä, mihin se nyt on jäänyt.

Taas näin jälkikäteen tajuan, miten tämä olisi helpottanut arjen sujuvuutta jo aiemmin! Tämä olisi nimittäin ollut hermoja (ja aikaa) säästävä ominaisuus viime vuonna, kun lapsen iltapäiväkerho jakautui päivittäin pienryhmiin ja eri sijainteihin. Siksi lasta piti sitten hakiessa etsiä ympäri kaupunginosan. Lapsen ryhmän sijaintitieto oli kyllä kirjattu päivittäin koululle itiksen seinälle – mutta ensin piti siis kävellä koululle, huhulla siellä läpi yleisimmät sijainnit, lopulta iltiksen tilaan päätyen. Ja sitten siellä todeta, että okei lapsi onkin paikassa, jonka ohi sä just kävelit ennen koululle taivaltamista. Sitten vielä parhaimmillaan lähti hakemaan sieltä toisesta paikasta lasta, joka iloisesti kertoi, että niin joo reppu on muuten koululla. Noooooouh! Okei, tällaisia kärpäsenkakankokoisia arkiärsytyksiä, mutta silti. Olisi ollut pik-ka-sen nopeampaa vaan tsekata sovelluksesta, että mistä päin lähteä lasta hakemaan.

Jälkiviisaana totean, että meidän olisi siis kannattanut hankkia Xplorat jo heti ekaluokkalaiselle, mutta parempi toki nyt kuin ei milloinkaan.

Tätä sijainnin tsekkaamisen ominaisuutta on käytetty myös esimerkiksi silloin, jos lapset ovat vapaa-ajalla kauempana kotipiiristä. Ihan vaan aikuisen mielenrauhan vuoksi on siis voinut tarvittaessa tarkistaa, että lapset ovat pysyneet vaikkapa sillä leikkipihalla, mikä on sovittu.

Etenkin pienemmän lapsen ranteessa Xplorassa on myös se sellainen aamuyön tuntien mielenrauhapuoli nimeltään mitä jos.

Että mitä jos lapseen iskisikin jokin hetken hulluus (meillä sellaisesta ei ole ollut merkkejä, mutta kop kop puuta) ja lapsi lähtisi yllättäen sovitusta paikasta kauemmas, vaikkapa ”joukossa tyhmyys tiivistyy” -henkisesti muiden lasten kanssa. Tai ihan vaan leikin tuoksinnassa ajattelematta. Vaikka kuinka ajattelee, että ”no ei meidän lapsi”, niin kyllä sellainen voi vielä hyvinkin tapahtua oikeastaan kenelle vaan. Tai vaikka jos lapsi eksyisi vanhemmastaan väkijoukossa – tosin heh niitä nyt korona-aikaan ei ole, mutta vaikkapa koronanjälkeisessä elämässä taas erilaisia lastentapahtumia, kyläjuhlia tai muumimaailmoja ajatellen.

JOS sellainen tilanne tapahtuisi, niin ai hitsi miten kullanarvoinen tämä sitten on! Lapsi voi soittaa, että ”hei mä oon tässä pomppulinnan luona” tai Prisman makkarahyllyllä tai missä nyt vaan. Tai jos yhteyttä ei saa tai lapsi ei osaa kuvailla sijaintia, aikuinen voi katsoa sovelluksen sijainnista, että jaahas, tuolla leikkipuiston takana metsikössä sitä näköjään ollaan mustikoita syömässä.

Paikannuksen tarkkuus vaihtelee, mutta aika usein se on ollut meillä jossain 20 metrin tarkkuuden tietämillä. Joskus toki näyttää siltä, että lapsi olisi naapurissa, ha. Mutta useimmiten kyllä sijainti osuu lähemmäs zoomatessa jopa just siihen kohtaan koulurakennusta, jossa lapsen luokkahuone sijaitsee. Eli hätätilassa hyvinkin lähelle lapsen sijaintia tuo paikannus kyllä voisi johdattaa.

Turva-alueiden määrittämisestä sen sijaan meille ei ole ollut juurikaan arkihyötyä. Tällaiset alueet on kyllä säädetty lasten puhelimiin, mutta koska ne ovat kartalla aina ympyrän muotoisia ja meidän päivittäiset kulkureitit ovat ”pitkulaisia”, lapsi saisi töhöillä aika pitkälle leveyssuunnassa ennen kuin laite antaisi hälyytyksen. Turva-alueen olemassaolo me muistetaan lähinnä silloin, kun lähdetään kotoa kauemmas koko perheen voimin ja aikuisen kännykkä kilahtaa varoituksen, että lapsi on poistunut turva-alueelta. No niin on, tähän ladulle äidin kanssa hiihtämään.

Tietysti jos lapsi päätyisi tosi pitkälle lähtemään, niin silloin turva-alueen ylityksen hälytys on tietysti jo tällaisena hyvä juttu. Mutta kaipaisin kuitenkin tarkempaakin rajaamista, esimerkiksi tyyliin katukohtaisesti. Tällöin voisi säätää niin, että hälytys tulisi vaikkapa isoa maantietä ja toisaalta ranta-aluetta lähestyessä.

Tämä kehityskohde on Xploralla kuitenkin hyvin tiedossa ja työn alla; jos oikein ymmärsin, pulma on GPS-paikantamisen tekniikassa. Mutta toivottavasti kehitys pian kehittyy! Kun turva-alueet saa toivottavasti tulevaisuudessa tarkemmin määriteltyä, tuosta tulee myös tosi hyvä ominaisuus!

Synkronoitua toimintaa.

Näiden kahden meille tärkeimmän ominaisuuden lisäksi muut Xploran lisäominaisuudet ovat olleet meidän tapauksessa enimmäkseen ihan huvittelua – mutta jos lapsilta kysyy, niin toki hyvinkin tärkeitä.

Tärkeimpänä muista ominaisuuksista on ollut varmasti kavereille soittelu. Xploraan on siis tallennettu muutamien lasten ystävien puhelinnumerot, ja heidän kanssaan voi sitten soitella. Onhan se toki helpompaa etenkin näin talviaikana ensin soittamalla varmistaa, että pääseekö kaveri ulos kuin pukea koko talviarsenaalin ja sitten ovella kuulla, että just nyt ei voikaan tulla ulos.

Vaikkakin edelleen mä rakastan sitä ajatusta, että ulos haetaan ihan oveen koputtamalla ja ”tuutko leikkiin” -kysymällä eikä mennä siihen, että kaikki sovitaan virtuaalisesti etukäteen. Siinä on jotain ihanan perinteistä, kun ovella on iltaisin leikkikyselijät koputtamassa!

Viestien lähettely on myös lasten mielestä jotenkin pohjattoman kiinnostavaa, heh. Etenkin alussa aikuisen puhelin paukkui kaikenlaisia pusipusiviestejä. Näppäimistöhähän näissä kännykkäkellossa ei ole, joten viestit ovat omalle vanhemmalle lähetettyjä ääniviestejä, kuvia tai emojeita. Yhteystitietoihin lisätyiltä henkilöiltä voi myös vastaanottaa tavallisia tekstiviestejä, samoin oma vanhempi voi lähettää lyhyen kirjoitetun viestin sovelluksen kautta tai tekstarina.

Mutta yksinkertaisuuden vuoksi esimerkiksi kavereille on ensisijaisesti sanottu, että voi soittaa eikä puhuttu viesteistä mitään. Että ei sitten tule ihmetyksiä, jos vaikka joku tuikitärkeä yksisarvisemoji ei menekään perille.

(Okei kokeilin just lähettää yksisarvisen tavallisella tekstiviestillä eskarilaisen Xplora 5-kelloon. Tuli perille ja näkyi ihan jopa yksisarvisen näköisenä!)

Yhteystietoihin voi siis tallentaa 20 henkilöä, ja vain he voivat soittaa lapselle tai laittaa tekstiviestiä. Tämäkin on mun mielestä tosi hyvä! Lapselle ei siis voi tulla myynti- tai häirintäpuheluita tai viestejä tuntemattomilta. WhatsAppia tai pääsyä muuhun sosiaaliseen mediaan, nettiin tai sovelluksiin ei ole.

Selfieitä puhelimilla on otettu paljon. Tuo puhelinkellosta lapseen päin kohdistuva kamera selvästi ihan kutsuu siihen. Myös äiti on saanut ihastella näitä kuvia, eli lapset lähettelevät mielellään kuviaan äidin sovellukseen. Lapsi ulkona, lapsi eteisessä, lapsi joulukuusen kanssa, lapsi lelun kanssa, lapsi sarjiksen kanssa, lapsi sai sukan jalkaan, lapsi laittoi päälleen kukkapaidan ja niin edelleen. Aika suloista, arjen dokumentaatiota.

Nyt viime aikoina lapset ovat innostuneet pienten videoiden kuvaamisesta. Esimerkiksi tänään eskarilainen tallensi videolle omat aamutoimensa. ”Tässä mä syön mun aamupalaa, se on tosi hyvää.” Videolle on tehty myös pieniä tarinallisia kertomuksia leikkieläimillä sekä rutkasti yleistä sekoilua, mikä ilmeisesti on kaikkein parasta. (aikuinen pyörittelee silmiään)

Ja sunnuntaina metsässä lapset kuvasivat myös metsävideot ja -laulut. Äitikin pääsi videolle.

Aitoihin käyttökokemuksiin liittyy tietysti kehityskohteitakin: turva-alueen muodon lisäksi olen vinkannut Xploralle toisestakin kehitettävästä jutusta.

Nimittäin juuri noitä vanhemmalle lähetettyjä kuvia ja viestejä tietysti (kröhöm) kertyy. Ja kun aikuinen saa lapselta uuden viestin ja avaa viestit, sovellus rullaa ensin ajan kanssa läpi koko viestiketjun. Eli pitää muutaman sekunnin malttaa siinä odottaa ennen kuin saa sen tuoreimman näkyviin.

Haha, näin kärsimätön sitä nykyihmisen luonne näköjään on.

Mutta olisi siis näppärää, jos sovellus avaisi heti tuoreimman viestin, tai jos vanhoja viestejä voisi jotenkin poistaa.

Kysyin tästä Xploralta, ja toistaiseksi viestien poiston niksi tällä hetkellä on ihan Xploran nollaus eli kellon poisto sovelluksesta ja käyttöönotto uudestaan. Toinen niksi Anrdoidilla on pyyhkiä puhelimen asetuksista sovelluksen välimuisti ja tallennustila – sitten lähtee viestitkin.

Tämä siis vinkiksi, jos joku on asian kanssa tuskaillut! Itse en nyt kuitenkaan millään raaski poistaa lasten ihania viestejä, joten kestän nyt sitten sen muutaman sekunnin (heh) ylimääräisen odottelun. Tähän viestien poistoon on kehitteillä kuulemma päivitys, mutta vielä sen aikatauluista ei ole tarkempaa tietoa.

Äidille lähdössä valokuva metsästä.

Nuo kaksi pientä kehityskohdetta ja rutkasti-rutkasti supertyytyväistä käyttäjän plussaa siis meiltä Xploralle!

Meidän tavoitteemme oli siis pitkittää älypuhelinten hankinnan tarvetta, ja se on todellakin toteutunut. Älypuhelinten hankkimiselle ei meidän tapauksessa ole vielä minkäänlaista painetta, ja olen siitä tosi iloinen!

Eli edelleen (kuten viime postauksessakin sanoin): jos kuulolla on muita vanhempia, jotka eivät haluaisi ostaa vielä vaikkapa tulevalle ekaluokkalaiselle älypuhelinta, niin tässä on aidosti tosi hyvä vaihtoehto sille, suosittelen mitä vilpittömimmin!

Tämän tajuaminen olisi itseltäni poistanut niiiii-iiin paljon sellaista ”äh onko pakko hankkia kännykkä koululaiselle” -pähkäilyä ennen esikoisen kouluun lähtemistä.

Lapset tietysti ovat ylpeitä ja iloisia kelloistaan, eli tämä vaihtoehto ei meidän perheessä ”kalpene” yhtään älypuhelimelle. Kysyin tästä vielä tänään lapselta, ja tässä hänen sanansa:
”Mun mielestä tää taitaa olla jopa parempi kuin tavallinen kännykkä!”

Ja sitten ehkä ostoa harkitsevia kiinnostaa myös tällainen: mitä eroa on Xplora 4:llä ja Xplora 5 Playlla?

No. Itse asiassa käytössä ei me olla huomattu oikeastaan mitään eroja näiden kahden mallin välillä.

Käytössä ne ovat siis hyvin paljon samanlaisia. Eroa on muotoilussa, ja etenkin tuo musta väri on kuulemma sellainen, jota oli paljon toivottu pinkin ja sinisen lisäksi. Etenkin vanhemmille lapsille on siis toivottu tätä mustaa vaihtoehtoa.

Eroa on myös pinnan alla ”mikrosirutasolla”. Nämä erot tulevat enemmän näkyviin vasta tulevaisuudessa, kun erilaisia uusia päivityksiä tulee Xplora 5:een. Mutta myös Xplora 4 toimii jatkossakin, eli sen voi hankkia hyvillä mielin eikä sen vanhenemista tarvitse pelätä.

Tekniset erot on myös laitettu rinnakkain Xplora 5:n esittelysivulla kohdassa tekniset tiedot. Siitäkin huomaa, että eroa ei juurikaan ole.

Eli kumman näistä malleista hankkii – se on ihan makuasia. Molemmat ovat siis meillä käytössä ja sanoisin, että kumman vaan valitsee, se on tosi hyvä valinta.

Lokakuussa antamani Xploran alekoodi on muuten edelleen voimassa! Kannattaa hyödyntää, jos olette Xplora-hankintaa tekemässä vaikkapa ensi syksyn ekaluokkalaiselle!

Blogin omalla alennuskoodilla Xploran ostajat saavat käyttöönsä veloituksetta puhelinliittymän yhdeksi kuukaudeksi. Koodi käy kaikkiin xplora.fi verkkokaupan kellopuhelimiin.

Ja alekoodi on: puutalobaby

Kannattaa pitää mielessä vaihtoehtona ensimmäiselle älypuhelimelle!

 

 

PS. Sain myös yhden Xplora 5 Play -kellopuhelimen arvottavaksi, jee! Laitetaan siis arvonta pystyyn! Laitan sen tällä kertaa tuonne Instagramin puolelle, kannattaa siis mennä ihan kohta sinne osallistumaan!

13