Okei nyt riitti. Nyt j*mankauta riitti.
Iloitsin eilen siitä Bollywood-tanssitunnista. Ja mitä sitten tapahtui? Menin ja pilasin itse itseltäni koko iloisen, kauden viimeisen tuplatunnin. Ja miten? Laittamalla vääränlaiset vaatteet päälle.
Vaatteet? Oi miten älyttömän älyttömän älyttömän typerää.
Parin yrityksen ja erehdyksen kautta opin syksyn mittaan nappaamaan jumppakassiini peiliystävälliset tanssivaatteet: haaremihousut tiukemman yläosan kanssa, mekkomainen yläosa legginsien pariksi. Eilisessä lähtökiireessä tempaisin kassiin vain jotain. Ja päädyin näkemään tanssisalin peilistä aivan liikaa bhangran tahtiin höllyvää kristaa.
Nautipa siinä sitten tanssin riemusta, kun peilikuva näyttää jotain ihan muuta kuin mihin silmät ovat vuosien varrella tottuneet.
Palasin kotiin puhkuen jotain epämääräistä turhautumispäättäväisyyttä.
”…mutta sinähän olet aivan ihana noin, ei sinun tarvitse…”, Joel aloitti.
Shhh!
Ihana lohdutusyritys, arvostan. Mutta nyt ei olekaan kyse siitä, miltä kenenkään muun mielestä näytän. Nyt minun pitää tehdä jotain oman itseni takia.
Että jossain vaiheessa tanssitunnilla pystyisin nauttimaan ja katsomaan sheikkaavaa peilikuvaani. Näkemään siellä itseni.
*******
Het-ki-nen. Keväällähän kirjoitin näin. Enkä itse asiassa ole vieläkään muuttanut mieltäni: haluan edelleen olla juuri sen kokoinen kuin tuntuu hyvältä. Silloin se oli kuitenkin jotain toista kuin nyt. Ehkä ne pehmeänrasvaiset äitiyshormoniajatukset ovat vähitellen hälventymässä ja haluan nähdä peilistä taas sen kropan, minkä sieltä olen tottunut näkemään.
Rehellisesti sanottuna kuvittelin myös silloin toukokuussa, että loput raskauskilot tipahtaisivat kesän myötä itsestään. Niin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Numeroita luetellessa on aina vaarana, että joku saa ”iik olet ihan liian laiha” -hepulin. Siksipä huom: olen erittäin lyhyt.
Hyvän olon painoni on siinä 45-46 kg. Nyt vaaka näyttää 53-54.
Olen kerran aikaisemminkin hurahtanut netissä olevaan kiloklubi.fi-ohjelmaan. Hih, minut tuntevat muistanevat, kuinka hehkutin-hehkutin-hehkutin sitä yhden kokonaisen talven. Mutta kun se toimi. Painonhallintaohjelmana se on erittäin maltillinen ja hidas – nälkää ei tarvitse nähdä, kunhan tajuaa, mitä saa syödä. Ja ”vihreiden pallojen metsästys” on sitä paitsi äärimmäisen koukuttavaa!
*******
Muistutan itseäni, että kysymys ei ole laihduttamisesta. Olen normaalipainoinen, minun ei tarvitse. Sitä paitsi koska edelleen imetän, aion olla todella tarkkana – tarvitsen ravintoa. Hyvää ravintoa. Kyse onkin nimenomaan siitä, että ruokavalio on saatava terveellisemmäksi ja tälle äidille sutjakampi olo.
Raskaus kohteli kroppaani hellästi – ei sen kummempia venymiä tai arpia. Entisiin mittoihin paluulle ei ole ollut mitään muuta estettä kuin minä itse.
Eikä minun oikeastaan tarvitse edes luopua mistään. En ole herkutellut, oikestaan päinvastoin. Ruoka ei ole oikein maistunut, ja sitten olen väen väkisin tunkenut suuhuni pastaa tai pakastepitsaa. Nyt vaan täytyy alkaa syömään vähän järkevämpiä juttuja.
Klik, klik, klik. Tunnukset on aktivoitu, salasanankin vielä muistin. Huomenna se alkaa!
Haluaako joku alkaa kanssalaihd… EIIH! …vaan kanssaruokaskarppaajaksi? Vertaistuki nimittäin toimii erinomaisesti tässäkin asiassa.
S-S
17.12.2012 at 10:50Mää oon NIIN messissä!
Looooong story short; raskauden lopulla olin meidän perheen raskain (ehe ehe) henkilö, ja tämä siis jopa viikolla 35 syntyneen vauvan kanssa. Synnytyssaliin jäi iso osa painosta ja turvotuskin laski jopa niin paljon, että Kättäriltä lähtiessä hämmennyin omia vaatteita pukiessa. Ranteeni oli niin kapoinen että säikähdin kättäni. Siis ihan oikeasti :D
Jotenkin ”jännästi” painoa on tullut täysimetyksestä huolimatta takaisin siinä määrin että oon varmaan taas meidän perheen painavin hlö. Perhana. Epäsäännöllinen ruokailu tekee tehtävänsä – ja niin kun mä kuvittelin että tehokkain laihdutuskuuri ikinä ois ”täysimetys ja vaunulenkit”. Sallikaa mun nauraa (itselleni)… Juuei. Mun kroppa on näemmä mallia ”nappaan kaikki kalorit ja pidän niistä kynsin hampain kii” ja vaunulenkit… (Röhönaurua tähän).
Apua ja etenkin vertaistukea siis kaivataan. Tää olisikin mulle laiskamatona täydellisin konsti, sillä taidan tarvita pienen (positiivisesti tsemppaavan) porukan paineen. Lisäksi täällä tontilla hengailee niin mukavaa porukkaa, etten yksinkertaisesti kehtaisi olla olematta vähän paremmin ruodussa kun sellaiseen olen ”julkisesti” lupautunut.
Mutta pliis, oi pliis, voitaisiinko toden teolla aloittaa vasta joulun jälkeen? Viime jouluna minulla oli Sattuneesta Syystä paha olo koko ajan, enkä voinut kuvitellakaan syöväni jouluherkkuja. En syönyt suklaatakaan yhtään, en konvehdinkonvehtia! Ja se on kuulkaa iso asia :D
ironia (Ei varmistettu)
17.12.2012 at 11:41Oli ihan pakko kommentoida, kun olen itse elokuun lopusta tiputtanut 4,5 kiloa ihan vaan kiloklubin avulla ruoka- ja elämäntapaskarppaamalla. Ihan mielettömän hyvä palvelu, en missään vaiheessa ole edes tuntenut olevani jollain laihdutuskuurilla, mutta niin vaan vaaka näytti tänäkin aamuna ihan uusia kilolukuja ja oon niiiiiin tyytyväinen siihen mitä peilissä näen. Ei ole tarvinut nähdä nälkää, päinvastoin. Viikolla on tosi kivaa tehdä perusterveellistä ruokaa ja lompakkokin kiittää, kun lounaalla syön omia eväitä, enkä notku kalliissa lounaspaikoissa. Viikonloppuisin saan ihan hyvällä omatunnolla herkutella ja silloin en ota stressiä siitä, onko kaikki pallukat nyt varmasti vihreitä.
Vielä olis 3,5 kiloa tiputettavaa, mutta tavoitepainossa on tarkotus olla joskus maaliskuussa. Hiljaa hyvä tulee ja oon varma, että ne kilot myös tällä tyylillä pysyvät poissa.
Oon aina tykännyt liikkua paljon, mut nyt tän elämäntapamuutoksen jälkeen on liikutamäärätkin lisääntyneet ja nautin liikkumisesta ihan mielettömän paljon.
Jotenkin tuntuu, että tää on käynyt ihan naurettavan helposti, mutta mä kiitän kyllä kaikesta kiloklubia.
A. Sinivaara
17.12.2012 at 19:39Täällä pyörähti käyntiin dieettiviikko nro 5 :) toki tämä mun touhu voi olla vähän erilaista, mutta alaspäin menoa kuitenkin :D miinus 3,5 kiloa jo! Tsemppii sinne, jos minä pystyn siihen täällä hampurilaisten maassa, niin pystyt sinäkin siellä ;)
Kristaliina
17.12.2012 at 22:35Kiitokset tsempeistä!
Hih, annetaan siis S-S:lle (ja muillekin) hyvän omatunnon jouluherkkujoulu ja jatkan kiloklubihehkutusta vasta joulun jälkeen. Mutta: varoitan jo etukäteen, että aion ottaa varaslähdön – tai siis tein sen jo tänään. Hä hää. Ja Iity tais tehdä kans :)
Kävipä muuten helposti saada vihreiden pallojen rivi (kasvikset/energia/herkut/kuidut) ja kaloreitakin oikein sopivasti – muistin vanhasta tottumuksesta, mitä kannatti syödä, että ei tarvitse nähdä nälkää :) Jea!
ironia: kiva kuulla muiltakin tätä hehkutusta, mä oon oikeasti ihan samaa mieltä! Mä tein kans silloin yhtenä talvena niin, että la/su söin ihan vapaasti (kirjasin ne kuitenkin ylös, mutta en välittänyt kaloreista ja palloista), ai niin ja perjantai-iltana syötiin aina pitsaa :) Ja se toimi silti!
…kirjoittaa hän natustaen avocadoa iltapalaksi :)
Ploppis (Ei varmistettu)
18.12.2012 at 09:55Ohoh, tottakai se miltä tuntuu on kaikista tärkeintä, mutta huh kun tuntuu itsestä nyt yhtäkkiä painavalta, kun olen sen 157,5 senttiä ja painan 59 kiloa… 45 kilon kohdalla olen jo alipainoinen ainakin kiloklubin painoindeksilaskurin mukaan.
Kiloklubista olen yhtämieltä, se on hyvä työkalu, nykyään seurailen syömisiä hiukan satunnaisesti, mutta joskus se on kyllä hyvä ruotuunpalautusmekanismi :)
nuunuu
18.12.2012 at 10:04Klikkailinpa mäkin itteni tonne sivustolle.. Raskauden jälkeen kiloja jäi 4, ja on tainnut tulla pari ihan lisääkin (murrrrr). Mulla on tavote myös olla kymmenisen kiloa nykystä kevyempi. Vaikeeta tästä tekee se, että en oo koskaan laihduttanut. Painoa on tullut vuosien varrella salakavalasti pari kiloa vuodessa. Nyt oon kuitenkin siinä pisteessä, että itkeskelen läskejäni, joten aika kai tehdä jotain! :D Sitäpaitsi hyi mikä ahdistus, ku vauvauinti alkaa tammikuun alussa ja pitäis joku uimapuku ahtaa päälle!! Mutta taidanpa mäkin antaa ton joulun vielä itelleni anteeks: ei se oo se mitä tekee joulun ja uudenvuoden välillä, mikä merkkaa, vaan se mitä tekee uudenvuoden ja joulun välillä.. ;)
Kristaliina
18.12.2012 at 10:43Ploppis, oi ethän ajattele noin! (siis että alkaa tuntua painavalta jne.) Ajattelinkin, että onkohan hölmöä laittaa noita numeroita (jotka minulla ovat pieniä, tiedän), mutta sitten näköjään kuitenkin jostain syystä laitoin… Ruumiinrakenteita on niin erilaisia, että pelkkien numeroiden vertaaminen ei aina kerro koko totuutta. Esim. minulla ei ole lihaksia…
Oma ruotuunpalautusintoni tulee paitsi siitä olosta (mikä on tärkein!) myös siitä, että oma ruumiinkuva ehti siinä 34 vuoden aikana vakiintua tietynlaiseksi. Alussa muutos ”pehmeämpään” ruumiiseen ei haitannut, mutta nyt se on alkanut tuottaa tuollaisia ikäviä tuntemuksia (esim. tuo tanssitunnin pilallemeno) ja haluan tehdä asialle jotain! Niin joo se olo siis taas :)
Ja tuo 45-46 kg on ollut minulle sellainen ”normaalipaino”, eli paino on pysynyt siinä ponnistelematta koko aikuisiän eli se ei ole ollut mikään riudutuksen tulos :) Tuo 45 kg on mun pituudella vielä juuri normaalipainon puolella, ja sitä pidän itsekin alarajana. Kerran aikuisiällä on tippunut sen alle ja silloin olin itsekin jo vähän ihmeissäni, kävin työterveydessäkin tarkistuttamassa veriarvot, että kaikki on kohdallaan jne.
Mutta joo, ”hyvän olon paino” on varmaan sellainen aika hyvä termi :)
nunnuu: Tuossa Kiloklubissa (hih, taas mä alan hehkuttaa, sori :D ) on hyvää just se, että se ei ole mikään laihdutuskuuri tms. Siksi se sopii siis mullekin, normaalipainoiselle. Eli kun sillä oppii just paremmille ruokatavoille, se paino tippuu lähes yhtä salakavalasti kuin se tuleekin :) Suosittelen siis testaamaan tuossa sunkin tapauksessa, saattais olla just hyvä juttu. Niin siis joulun jälkeen :)
Ai niin, siellä on muuten myös sellainen kohta, jossa voi valita nykypainon säilyttämisen! (”en halua laihduttaa, vaan tarkoituksenani on säilyttää nykyinen painoni, tai haluan hallita painoani raskauden tai imetyksen aikana.”) Silloin se vaan opastaa niin, että tulee syötyä järkeviä ruoka-aineita ja oikeita määriä. Sitä oon käyttänyt itsekin – mulle siis meinaa koko ajan tulla ruokaan liian vähän proteiinia ja liian vähän hyviä rasvoja. Ja liikaa hiilihydraatteja…
Vierailija (Ei varmistettu)
18.12.2012 at 14:03Moi!
Olen lukenut blogiasi kesästä lähtien ja ensinnäkin kiitokset ihanasta, elämänmakuisesta blogista! Meillä on aika samanikäinen kuopustyttö kuin Silva, eli syntynyt 4/12 ja esikoistyttö kohta 3v.
Minäkin Kiloklubeilin kesällä ja onnistuin sillä painoa pudottamaankin ihan kivasti, mutta sitten se vaan jäi… jotenkin se ruokien kirjaaminen tuntuu niin työläältä ja aikaa vievältä, joten vinkit otetaan ilomielin vastaan! Minulla pudotettavaa on aika lailla, esikoista odottaessa tuli aika (köhköh) reippaanlaisesti painoa ja en tässä välissä saanut pudotettua kaikkia raskauskiloja edellisestä, kun olikin taas pulla uunissa :D
Esimerkkisi innoittamana minäkin täyttelin Kiloklubia taas tänään ja näköjään ihan hyvä saada taas vähän muistutusta, näyttää nimittäin siltä, että olen tänään jo syönyt siihen malliin että jäljellä on vain vajaa 600 kcal tälle päivälle :D Ja kuvittelin vielä syöväni tänään järkevästi, no en näköjään sitten ole…
Maaria
Kristaliina
19.12.2012 at 11:56Kiitos kivasta palautteesta! :) Joo, on se kirjaaminen tietysti vähän työlästä alkuun ennen kuin siihen tulee rutiini ja saa vaan kopsailtua omia aikaisempia ruokia sinne. Jotenkin tuo on vähän näköjään muuttunutkin sitten viimekäyttämän – ennen niitä sai jotenkin ”raahattua” eri päiville, mutta nyt ainakaan tällä mun selaimella ei onnistu, hmm…
Mullakin meni nyt toka päivän kalorit yli (suklaakonvehteja, pöh), mutta jo kahdessa päivässä vaaka näyttää alempaa kuin kertaakaan vuoden aikana. Ero on minimaalinen, mutta on. Jee!
Vierailija (Ei varmistettu)
19.12.2012 at 22:06En siis ole yksin kamppailemassa kilojeni kanssa :)
Ja erityis kiitos linkeistä: Babyfit.fi oli kuin tarkoitettu minulle joka en kuntosalilla tunne itseäni kotoisaksi. Sitten vielä kiloklubia, kunhan nyt oppii tuon kirjaamisen nopeuden.
Kohti rantakuntoa ja kesää JEE