Yhden kanssa

Silvalle nousi toissayönä (TAAS!) kuume ja keskiviikko muuttui tirpan osalta tanssituntipäivästä kotipäiväksi. Seela puolestaan lähti normaalisti isin kanssa aamupäiväksi Helsingin tanssiopistolle Kamppiin.

…ja kun pikkusisko oli isin kanssa muutaman tunnin poissa, sillä aikaa mm.:

…avattiin joulukalenterin luukkuja – niin pieniä osia, ettei niitä voi pikkusiskon aikana leikkiä.

Ja joo, meillä joulukalenteri jo korkattu. Saatiin tuo LegoFriends-kalenteri Legolta ja koska ei sitä Thaimaahaan kuitenkaan aiota kantaa, availlaan luukkuja jo nyt marraskuussa ja loput sitten reissulta palattua.

…ja pelattiin Hedelmätarhaa:

…sekä askarreltiin kisujen vaatteilla:

…minkä aikana eräs nimeltämainitsematon äiti joi ihan rauhassa ison kupillisen kahvia.

Eikä kipeilyistä huolimatta tuntunut itse asiassa yhtään kurjalta – ei pienestä flunssapotilaasta eikä häntä hoitavasta äidistäkään. Ja myös Seelalla oli ollut tanssitunnilla kivaa isin kanssa.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Myös koko ilta meni puutalossa ihan mallikkaasti. Hei missäs se yksi kaikestakiljuva 3-vuotias oikein on; ei meillä, meillä asustelee tällainen pieni päivänsäde vaan.

Hitsi. Tässäkö salaisuus? Muutaman tunnin vanhemman jakamaton huomio ja yhdessä leikkiminen.

Ei saa ymmärtää väärin – tytöt leikkivät jo aivan ihanasti yhdessä. Paitsi silloin, kun haluavat samaa lelua eli ööö aina. No mutta noin niin kuin muuten leikkivät ihanasti ha ha. Ja Silva viihtyy hurjan hyvin hoidossa ja osa-aikainen rytmi tuntuu about parhaalta mahdolliselta ratkaisulta meille. JA pyrimme antamaan lapsille huomiota perusarjessa paljon – niin yhteistä kuin molemmille lapsille omaa aikaa. Ja juuri esimerkiksi keskiviikot ovat tanssituntipäiviä: ylimääräisiä yhteisiä arkivapaapäiviä, jolloin koko perhe on koolla.

Ja ja ja. Siihen päälle kuitenkin mutta mutta mutta.

Mutta tottahan se on, että juuri kun se pahvipalikkatorni on valmis, pikkusiskoterminaattori kaataa sen. Mutta vaatiihan se voimakastahtoinen pikkusisko huomionsa, joka on aina toiselta pois. Mutta joutuuhan se isosisko usein odottamaan, kun pikkusiskolla on akuutti ”selkä kaarella” -tilanne päällä. Mutta onhan se arki aikamoista härdelliä, jossa kahden pienen tarpeet ja toiveet ja leikit vähän väliä menevät ristiin. Toinen odottaa ja toinen saa – ja sitten toisin päin. Kolme- ja yksivuotiaille siinä on tietysti vielä opettelemista.

Paljon siitä saa – näin kyllä uskon – mutta ei se helppoakaan ole.

Ei tässä ehkä sen kummempaa viestiä. Kunhan tällainen havainto vaan. Kunpa useammin olisi mahdollisuus antaa edes muutaman tunnin keskeytyksetön yhdessäoloaika yhdelle lapselle kerrallaan.

Muulloinkin kun kipeänä.

23