Miten ihanaa nähdä sisarusten välillä jo leikkivän yhdessä! Niin kuin tällä uudella leikkikeittiöllä.
Isosisko:
…ja pikkusisko:
Ps. …tästä Seelan luovasta potankäytöstä siis aikaisemminkin:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tama-talo-taynna-leluja
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/parasta-juuri-nyt-seela-edition
Vierailija (Ei varmistettu)
18.5.2015 at 13:36Vitsi teillä rakastetaan pottaa :) Ja onpa päheä leikkikeittiö, meidän skidi ois aika pähkinöinä tuollaisesta (kotona ei ole, kun en halua lisäpömpeleitä, mutta onneksi päiväkodissa saa päivittäin leikkikokkailla).
(Sit sivuhuomautuksena, että käytetäänkö teillä pottaa myös pottailutarkoitukseen? Mun neurooseille on vaan ehdoton nounou että lelut asuu potassa jota käytetään, vaikka se siis ois pestykin :)).
Kristaliina
18.5.2015 at 13:52Me ostettiin tuo keittiö just nyt lauantaina Arabian katufestarikirppikseltä sillä ajatuksella, että se pääsee sit sinne meidän mahdolliseen leikkimökkiin… …joskus :) Mutta hyvä kohta löytyi sille tuosta keittiöstä nyt täältä sisältäkin eli olkoon toistaiseksi siinä!
Ja hmm… joo… Sellainen ei ois ikikuunapäivänä ennen (esim. Silvan ollessa samanikäinen) ollut meillä mahdollista, mäkin oon kyllä aika pöpöneuroottinen… Mutta nää on just näitä juttuja, missä ollaan täysin jouduttu lyömään hanskat tiskiin ja ajattelemaan että no olkoon. Seela on tuon leikkinsä kanssa ihan maaninen; sitä ei vaan voi estää. Eikä uutta pottaakaan oikein sen takia viitsi ostaa – sitä paitsi samaan leikkiin joutuisi varmasti sekin. Enemmän ollaan yritetty kyllä varsinaista pottahommaa siirtää tuonne pöntölle päin, mutta kyllä tuota pottaakin vielä käytetään. Pesen sen kyllä pesuaineella aina käytön ja leikin välillä.
Siinä vaiheessa, kun näin, että Seela laittoi tuttinsa pottaan, työnsi, nosti tutin ja laittoi sen takaisin suuhun (enkä ehtinyt väliin, vaikka yritin), tajusin että tää homma on nyt menetetty :D
Torey
18.5.2015 at 14:57Mä oon kanssa aika pöpöneurootikko, mut kahden lapsen kanssa alkanu tuntua siltä, että väkisin joutuu löysäämään. Ei ehdi vahtia kaikkea, eikä varmastikaan ehdi estää aina vaikka huomaisikin. :D
Kristaliina
18.5.2015 at 15:03Joo, kyllä on todellakin huomannut, että pakko vaan löysätä omaa… …kaikkea :D Hehehehe just tänään Seela söi yhtä pahvikirjaa Joelin sylissä ollessaan. ”Onko toi meidän oma vai se synttärilahjaksi menevä kirka?”, mä kysyin. ”Oma”, Joel vastasi. ”Okei”, minä sanoin.
Vasta vähän ajan päästä Joel totesi, että ”niin oishan se tietty parempi, jos se ei söis pahvia. Tää on tää mun vanhemmuuden taso nykyään. Niin kuin että…” Sitten Silva alkoi huutaa ja Joelilla katkesi lause. En siis edelleenkään tiedä, että mikä se sen taso nykyään on :D
Torey
18.5.2015 at 16:40:’D
Meillä on kaikki ne pahviset ihan entisiä. Esikoinen jo mutusteli osan ja sit hoitolapset loput. Ne tuntuu olevan herkkua. Täytyy ostaa meidän pienelle uudet. :D
Miitu (Ei varmistettu)
18.5.2015 at 20:35Mieti, millasta elämä olis ollu, jos meidän keskoset olis syntyny t o i s e n a..? Nimim. saavuimme laitokselta reilun kolmenkympin helteessä, ja heti ensimmäisenä isosisko iski hikisen tahmeat räpylänsä vauvan kasvoille. En mä nyt tuon pikkukeskosenkaan kohdalla (kotona) ollu kovin neuroottinen, ja oma asenne oli rentoutunu valmiiksi melkoisesti, mut kyllä tuon episodin myötä meni puhtaus/-puhdistusasenteet aika uusiksi.
Kristaliina
18.5.2015 at 20:43Kyllä, tätä on tullut mietittyä :D Samoin Seela on laittanut suuhunsa heti kynnelle kyettyään kaiken Silvan leluista (ja muustakin), Silvallahan kaikki lelut olivat pestyjä ja niin edelleen…
Mulla edelleen on kyllä omat pöpökammorajani vaikkapa kipeiden naperokavereiden treffaamisessa ja vaikka ulkolian kantautumisessa sisälle, ja käsidesi on kyllä käsilaukussa ja sitä käytetään vähän tarpeen mukaan, vaikka ratikkareissun jälkeen. Mutta paaaaaaaljon on kyllä höllentynyt ihan siksi, että ei voi saada hermoromahdusta asioista, joihin ei loppupeleissä voi mitenkään vaikuttaa :)
Miitu (Ei varmistettu)
18.5.2015 at 20:52No joo, en minäkää vasiten lähde tauteja hakemaan ja esim. perhekerhot tms. missä samat lelut kulkee suusta suuhun -tyylillä … hrrr… Eli okei, olen rentoutunu kotona. Suuressa ulkomaailmassa sen verran, etten (edes henkisesti) kumarru lapseni ylle suojaksi, jos useamman metrin päässä joku yskii.
Ystävällinen vierailija (Ei varmistettu)
19.5.2015 at 11:31Lasten keittiön on kiva olla keittiössä, niin voi kokkailla yhdessä, kun aikuiset kuitenkin ovat aika paljon keittiössä omien hommiensa takia. Meillä vielä melkein 5-vuotiaskin rakastaa edelleen laittaa leikkiruokia ja kakkukahveja, ruokalelut on ihan suosikkeja. Tosi kauniita tee-se-itse-leikkikeittiöitä tuunataan nykyään lehdissä/blogeissa, katselen niitä aina tuunausintoa täynnä, vaikka meillä onkin jo ihan klassikot Brion hella ja jääkaappi/tiskiallassetti.
Minä en ole ollut pöpöneuroottinen koskaan ja lapset ovat aina saaneet nuolla lattioita kaikessa rauhassa ja ulkona kontata keppien perässä ja lappaa hiekkaa/multaa/kompostia kahta kättä suuhun, mutta pottatouhuja en kestä yhtään muualla kuin vessassa. En edes sitä, että potalla istutaan keittiössä – tai olkkarissa telkkarin äärellä!!! – niin kuin monissa perheissä tapahtuu. En ikinä kestäisi sellaista vanhaa vessanpönttöä (edes naapurin) pihalla kukkaruukkuna, lasten leluista käyttöpotassa puhumattakaan. Tukka nousee pystyyn pelkästä ajatuksesta. :)
Tuosta Seelan suloisesta kuvasta tuli mieleen, että onko teillä taaperokärryä käytössä? Sillähän olisi näppärä siirrellä tavaroita paikasta toiseen. Ja sitten kävi myös mielessä, että toivottavasti tuosta leikistä ei seuraa tukkeutunutta viemäriä, jos oikeakin pönttö on jotain päivänä leluja täynnä. Pidetään peukkuja, kopkop!