”Poppu!”, kuten taapero sanoisi. Tai voisi sanoa myös iloisenpirteästi: ”Masis!”
(eli: valmis)
Mähän uskon vakaasti tähän ajatukseen, että kolme peräkkäistä kertaa pienen lapsen kanssa = tapa. Mistä lie tämän kuulin jo koululaisten ollessa taaperoita, ja tämän olen todeksi ainakin meidän kolmen lapsen kohdalla todennut, niin hyvässä kuin pahassa. Ja tätä on hyvä käyttää myös omana ohjenuorana!
Eli käytännössä: kolme peräkkäistä hulinayötä = oh no, peli menetetty, hulinat tuli tavaksi ja niistä on nyt valitettavasti vaikeampi (silti mahdollinen) opetella eroon. Mutta myös: kolme peräkkäistä onnistumista = tämä asia on nyt hallussa! JA, mikä tärkeintä, jos tulee peräkkäin kaksi jotain mönkään mennyttä asiaa, on ihan supertärkeä siinä kohdassa skarpata ja tehdä kaikkensa, ettei sitä kolmatta tulisi putkeen ja homma muuuttuisi taaperon kannalta tavaksi.
Haha, että ei mitään paineita, sieltä se kolmas kolkuttelee.
Mutta oikeasti oon todennut, että näin se vaan menee!
Ai niin, aihe oli eri! Yöimetys! Tai sen puute!
Koska kolme on tapa ja imettämättömiä öitä on takana nyt neljä, julistan täten tämän tavaksi: yöimetys näyttäisi olevan meidän perheessä nyt (vihdoinkin!) loppu!
Niin, ööö, lapsi on jotain 2,5 vuotta nyt. Joo joo joo hampaat ja happohyökkäykset ja mitä näitä nyt on. Mutta tämän kolmannen lapsen kohdalla meillä on ollut vahva sisäinen varmuus, että näistä ei oteta paineita vaan mennään ihan lapsen ehdoilla. Odotellaan herkkyyskausia ja sopivia hetkiä, eikä aleta kalenterista aikatauluttamaan unikouluja tai tutinpoistoprojekteja (joo, tuttikin on edelleen pelissä mukana, ei kannata sanoa mitään). Eli ei tehdä ongelmia sinne, missä ei ongelmia ole.
Tuleepa monta sivupolkua tähän! Näissä asioissa usein käy näin!
Mutta jotenkin ihan maagisen ihmeellisesti yöimetys nyt loppui vähän niin kuin itsestään!
Näin se kävi:
Jo tässä jonkin aikaa yötokkurassa olen ollut huomaavinani, että välillä taapero herää yöllä sanoen ”tissi! tissi!”, mutta kun suljen hänet silitellen syliin ”imetyskohdalle” iholle ja jatkan unia, hän vaipuu takaisin syvään uneen ilman imetystäkin. Ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa olen silloin tällöin tehnyt niin.
No, tuossa neljä yötä sitten huomasin aamulla, että hupsis: koko yö meni ilman varsinaista imetystä.
Itse asiassa niin oli ehkä käynyt pari kertaa aiemminkin, mutta silloin en hoksannut tarttua siihen. Mutta nyt tuli sykäys, että kokeilenpa seuraavan yönkin.
Seuraava yö samaan tapaan! Taapero herää ja sanoo ”tissi”, otan iholle kainaloon, uni jatkuu. Ja kolmas yö! Ja neljäs! Ja uskon, että tämän jälkeen viides ja kuudes ja kymmeneskin.
Ja tässä nyt ollaan, ihan kuin itsestään. Wohoo! Ah siis NÄIN luonnollisesti haluaisin kaiken tämän taaperon kanssa sujuvan. Vieläkin harmittaa, kun isompien kanssa testattiin ulkopuolisen paineiden takia jotain väkisinvääntöunikouluja tai tuttivierotuksia, kun ”näin kuuluu tehdä”. Nyt on enemmän luottamusta omaan näppituntumaan ja omiin ratkaisuihin!
(aina se ei tietysti ole mahdollista; esimerkiksi vastaavasti nyt meillä ei kerhoon jääminen käy niin sujuvasti kuin toivoisin)
Niin joo ai onko katkonaiset yöt sitten helpottaneet?
Ahhhahahahahaha ei. Heräillään saman verran, mutta nyt ei tulla tissille vaan siirrytään syvemmäs kainaloon.
Mutta luotan, että joskus ne paranee! Esimerkiksi yksi perheen lapsista nukkui ensimmäiset vuodet vain 45 minuutin pätkiä, mutta sen jälkeen hän on ollut perheen paras ja syvin nukkuja.
Kaikki tulee ajallaan. Jos itse vaan jaksaa (ja meillä jaksetaan ihan hyvin), niin kiire ei ole mihinkään. Joskus ei ole pientä unimurmelia kainalossa vaan isona tyttönä omassa sängyssä. Nyt hän nukkuu vielä iholla ja nautitaan siitä.
PS. Ai koska lopetetaan imetys päivällä? Sitten, kun se tapahtuu yhtä luonnollisesti kuin tämä :)
19
5 Comments
miimii
22.1.2025 at 13:11Meillä samanikäisen kanssa on päivällä imetys jäänyt pois lähes kokonaan, pidemmän erossaolon tai ison harmin jälkeen voi haluta ”tissitätnää” (taaperon oma kieli, suomennos ’tissiä sohvalla makuulla’) ja no uimahallin saunassa oli pakko saada välipalaa 😅 Yöllä sen sijaan… Nukutus tissillä ja pari kolme kertaa vielä joka yö (paitsi yökylässä nukkuu 12 h putkeen). Tissi on tärkeä ja luotan siihen että ajastaan se jää pois 😊
krista
22.1.2025 at 14:55Ihana, tissitätnä <3 Meillähän on muuten taapero antanut tisseille nimet, jätettäköön ne nyt yksityisiksi, mutta sen verran sanon, että nimet ovat hyvin... mehevän ja herkullisen kuuloisia molemmat :D
-
Mulla muuten unohtui kirjoituksesta (hah koska pidin sitä varmaan niin itsestäänselvänä :D), että nukahdushan meillä tapahtuu täysin tissille taintuen :D Tai no harvemmin siihen nukahtaa, mutta menee puoliuneen, ja sitten kun siirrän paikalleen mun viereen kainaloon (imetän iltaimetyksen istuen), niin WOOOMP uni iskee saman tien. Tästä ihan mielellään pidän kiinni, koska nukahtaminen käy niin superhelposti ja nopeasti tuolla tavalla! Meillä imetysrytmi on nykyään suunnilleen 1. aamulla herätessä 2. päikkäreille mennessä 3. illalla kerran 4. nukahtamistainnutusimetys. Suunnilleen noin!
-
Onpa kiva kuulla, että ei olla ainoita tän ikäisiä (yö)imettäjiä! Välillä tuntuu, että etenkin tuota yötä paheksutaan niin, että siitä ei halua edes sanoa ääneen :D Mutta oon tietoisesti ottanut immuunin asenteen kaikille keinotekoisille määräaika-rajoituksille. Täsmälleen sama kuin tuo viimeinen: tissi on tärkeä ja todellakin luotan, että joskus se sit jää pois. Jossain kohdassa olin niin hölmö, että niitä näitä jutellen totesin, että "joskus sä oot niin iso, että et enää syö tissiä", niin siitähän meinasi taaperolle ihan paha mieli tulla - kamala ajatus, että ei saisi enää tissiä <3
Jaana
22.1.2025 at 16:15Täälläkin on 2v yöitissiäinen vielä, toivottavasti meilläkin sitten aikanaan loppuu noin mukavasti 😊
krista
22.1.2025 at 18:06Mä uskon vakaasti, että kun aika on lapselle oikea (ja jos perheellä on mahdollista odottaa sitä ajankohtaa), niin kaikki tällaiset käy sitten ihan niin kuin itsestään <3
Anna
22.1.2025 at 21:48Meillähän on kaksi isompaa lopettaneet itse kaikki tissit n 1v. Olisin mieluusti imettänyt pidempäänkin, mutta kun ei niin ei sitten.
Kolmas on nyt 1v 7kk ja imetän edelleen 1-2 kertaa päivässä. Jotenkin aavistin jo ihan sairaalalta asti, että hän saattaisi olla tässä suhteessa erilainen. Hän pärjää hyvin useamman päivän jos olen poissa ja kotiin palattua homma jatkuu kuin ei taukoa olisi ollutkaan.
.
Yöimetykset me lopetettiin ihan tarkoituksella. Lapsi siirtyi omaan huoneeseen ja isä otti kokonaan kopin öistä vähäksi aikaa. Minä reagoin niin voimakkaasti huonosti nukuttuihin öihin, että koko perheen hyvinvoinnin kannalta oli paras ratkaisu katkaista yöimetykset siinä kohtaa. Myös lapsen unet parani tämän myötä, mikä oli meille iso helpotus.
Toinen tietoinen rajoitus on liittynyt siihen, että ollaan irrottauduttu ajatuksesta, että tietty tilanne tai hetki päivästä on se tissihetki. En esimerkiksi imetä juuri ennen nukkumaan menoa tai ruokaa tai juuri herättyä. Yleispätevä ohje minulle on, että, jos lapsi pyytää ruuan jälkeen niin silloin on tissi auki, kuten meillä sanotaan. Ruuan jälkeen voi olla suoraan pöydästä noustua tai vaikka tunnin päästä syömisestä, jopa parin tunnin, jos tilanne sen sallii :D
Taaperokin osaa sanoa, että ”titti tiinni” kun tissi on kiinni tai ”titti aati” kun se on auki. Yhden tissin jälkeen hän nousee istumaan ja sanoo ”toone, vaittaa” (toinen, vaihtaa) ja sitten imetään toinen. Ja kun laitan liivit kiinni niin ”tiinni”.
Joskus kiinni olevasta tissistä seuraa pieni kaarelle heittäytyminen ja mielenosoituksellista narinaa, mutta yleisesti ottaen hän ottaa sen hyvin eikä mitään isoja huutoja ole tullut aikoihin. Lohdutustilanteet on vähän hankalampia kun hän pyytää tissiä. Silloin olen yrittänyt, että ensin pitää vähän rauhoittua ja sitten pääsee tissille. Tämä on toiminut meillä kuitenkin aika hyvin.
.
Syy, tuolle rajoittamiselle tietyissä toistuvissa tilanteissa on se, että tarvittaessa päästään niissä tilanteissa nopeastikin eteenpäin eikä tarvitse jäädä imettämään, jos on tarve vaikka lähteä jonnekin tai tehdä jotakin. Tissillä ollessa rauhoitutaan sitten molemmat olemaan siinä hetkessä ja sellaisina haluan imetykset pitää.
Toinen syy on, että ajattelen imetyksen pikkuhiljaa loppuvan itsestään, kun sitä ei ole assosioitu johonkin tiettyyn hetkeen tai toimintaan.
Mikään kiire ei ole lopettaa imetystä vielä, mutta pakko myöntää, että olen jo alkanut haaveilla siitä, että voisi pukeutua arjessa mekkoihin, jotka ovat odottaneet laatikossa tai hyllyn pohjimmaisena imetyksen loppumista, koska ne päällä ei voi imettää (joskus reissuille lähtiessä kaivan niitä hyllyltä silmät kiiluen ja ihan innoissani xD).
Luulen, että viimeistään ensi syksynä kun siirrytään syysvaatteisiin saatan päättää lopettaa imetyksen, mutta en aseta mitään rajaa tälle. Tämä on vaan enemmän aavistus omista tuntemuksista ja siitä, missä vaiheessa imetyksen kanssa nyt ollaan kuin päätös tai asetettu takaraja.
.
Minulla on sellainen hassu mielikuva, että biologisesti ihmisen olisi luonnollista imettää jonnekin neljän ikävuoden tietämille ja sitten vieroittaa lapsi ja tulla uudelleen raskaaksi. En kyllä muista mistä tämän kuulin/luin, mutta muistan, että se oli minusta tosi mielenkiintoinen tiedon murunen. Varmaan liittyi johonkin kehon palautumiseen liittyvään tutkimukseen tms.
Toinen minkä olen antanut itselleni kertoa ihan äskettäin (ehkä vuoden-kahden sisään), että jos iskisi valtava ruokapula niin jo lopetettu imetys pitäisi teoriassa olla mahdollista käynnistää uudelleen ja ruokkia lasta tissimaidolla. Toki varmaan edellyttää onnistunutta imetystä ennen ruokapulaa ja sitä, että nainen kuitenkin saa sen verran ravintoa, ettei keho mene ihan lukkoon. Enkä silti usko, että kaikilta tämä onnistuisi, mutta tosi mielenkiintoinen yksityiskohta naisen kehosta oli tämänkin. Ehkä osa entisajan imettäjistäkin saattoi olla tällaisia naisia, joiden maidontuotanto käynnistyi helposti uudestaan, vaikka oma pieni olisi jo iso ja imetys päättynyt?
Älkää kukaan kuitenkaan lukeko näitä nyt faktoina, kun en pysty tähän edes lähteitä laittamaan :D